Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Hevosen ja kielen suitsiminen

Hevosen ja kielen suitsiminen

Hevosen ja kielen suitsiminen

”Hevonen on varustettu taistelun päivää varten”, sanoi muinaisen Israelin viisas kuningas Salomo (Sananlaskut 21:31). Ratsuväellä on kauan ollut ratkaiseva osa taistelujen voittamisessa. Ammoisista ajoista alkaen sotajoukot ovat pyrkineet suitsilla hallitsemaan hevosen temperamenttia ja voimaa.

Nykysuomen sanakirjan mukaan suitset ovat ”varsinkin hevosen päähän sovitettava hallinta- ja ohjauslaite, johon kuuluvat nahkahihnoista tehdyt päitset ja metalliset tai kumiset kuolaimet ja johon ohjakset liitetään”. Muinaiset suitset eivät eroa kovinkaan paljon nykyisistä, ja ne olivat oivallisia apuvälineitä, kun hevosia koulutettiin ja niillä ratsastettiin.

Salomon isä, kuningas Daavid, viittasi suitsien merkitykseen kirjoittaessaan: ”Älkää tehkö itsestänne kuin hevosta tai muulia, jolla ei ole ymmärrystä; suitsilla tai riimulla on niiden tulisuutta hillittävä.” (Psalmit 32:9.) Kun hevonen oli koulutettu, siitä saattoi tulla uskollinen toveri. Aleksanteri Suuri arvosti ratsuaan Bukefalosta niin paljon, että hän nimitti erään intialaisen kaupungin hevosensa mukaan.

Vaikka ihmiset ovat jo tuhansien vuosien ajan onnistuneet kouluttamaan hevosia, epätäydellisen luontomme suitsiminen on aivan eri asia. Kristitty opetuslapsi Jaakob totesi: ”Me kaikki kompastumme monta kertaa. Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee pitämään kurissa myös koko ruumiinsa.” (Jaakobin kirje 3:2.) Kukapa meistä voisi sanoa, ettemme ole koskaan päästäneet suustamme ajattelematonta, loukkaavaa tai vihaista sanaa?

Miksi sitten nähdä vaivaa suitsiaksemme kurittoman kielemme, jota ”ei kukaan ihmisistä voi kesyttää”? (Jaakobin kirje 3:8.) Ihmisethän ovat valmiit käyttämään paljon aikaa ja energiaa hevosen kesyttämiseen, koska he tietävät, että koulutetusta eläimestä on hyötyä. Sama pitää paikkansa kielestä: mitä paremmin valmennamme sitä ja hallitsemme sen, sitä hyödyllisempi se on.

Huomaavaiset sanat voivat tyynnyttää ja rohkaista ystäviämme, työtovereitamme ja sukulaisiamme (Sananlaskut 12:18). Sellaiset sanat voivat tehdä elämän miellyttävämmäksi niille, jotka ovat tekemisissä meidän kanssamme. Mutta kuriton kieli tietää vaikeuksia. ”Vartioi – – kieltäsi ja pysy erossa vaikeuksista.” (Sananlaskut 21:23, The New English Bible.) Mikäli onnistumme pitämään kielemme kurissa, autamme sekä itseämme että niitä, jotka kuuntelevat meitä. *

[Alaviite]

^ kpl 7 Kiinnostavaa kyllä Raamattu muistuttaa kristittyjä, etteivät he voi erottaa kielenkäyttöään palvonnastaan. Siinä sanotaan: ”Jos joku mielestään noudattaa jotakin palvontamuotoa eikä kuitenkaan pidä kieltään kurissa, vaan pettää edelleen omaa sydäntään, niin hänen palvontamuotonsa on turha.” (Jaakobin kirje 1:26.)

[Kuva s. 31]

Aleksanteri Suuri

[Lähdemerkintä]

Alinari/Art Resource, NY