Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Meriä seilaava siemen

Meriä seilaava siemen

Meriä seilaava siemen

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Britanniasta

KÄVELLESSÄNI pitkin merilevän ja ajopuiden peittämää hiekkarantaa Englannin itärannikolla katseeni osui erikoisen näköiseen pikkukiveen. Poimin sen käteeni. Se oli sileä ja kastanjanruskea. Mutta eihän se ollutkaan pikkukivi! Mikä se sitten oli? Tropiikista ajautunut siemen, jota sanotaan toisinaan ”meripavuksi”. Miten se oli päässyt tänne?

”Meripavun” alkuperä

Tämä papu on oikeastaan hernekasveihin kuuluvan jättimäisen liaanin, Entada gigasin, siemen. Sanakirjassa The Concise Oxford Dictionary liaanin sanotaan olevan ”puuvartinen köynnöskasvi, joka riippuu puista varsinkin trooppisissa sademetsissä”. Entada gigas kiipeää kärhiensä avulla pitkin isäntäpuutaan – joskus jopa 30 metrin korkeuteen. Tätä kasvia tavataan laajalta alueelta pitkin Keski- ja Länsi-Afrikan, Kolumbian, Länsi-Intian ja Keski-Amerikan rannikoita ja joenvarsia. Costa Ricassa, missä puissa elävät apinat käyttävät sitä siirtyessään puunlatvasta toiseen, sitä sanotaan apinan tikapuiksi.

Kasvin siemen on halkaisijaltaan kuutisen senttimetriä, ja se aloittaa elämänsä valtavassa palossa, joka riippuu liaanin isäntäpuusta. Tämä isokokoinen palko voi kasvaa jopa kahden metrin mittaiseksi. Se koostuu pyöreähköistä lokeroista, joissa kussakin on yksi siemen. Lokeroita erottaa toisistaan ohut uurre. Palko on aluksi pehmeä ja vihreä, kuten monilla tavallisillakin pavuilla. Kypsyessään se kuitenkin muuttuu kovaksi, kuivaksi ja painavaksi. Lisäksi sen väri vaihtuu ruskeaksi ja se alkaa näyttää puumaiselta.

Lopulta palko on niin painava, että se putoaa jokeen tai mereen. Palon kelluessa eteenpäin sen lokerot irtoavat toisistaan. Kukin siemen aloittaa nyt oman matkansa oman palonpätkänsä sisällä. Jotkin siemenet saattavat juuttua joenpenkereellä mutaan ja alkaa kasvaa siinä. Monet kuitenkin ajelehtivat pitkin jokea, joskus satoja kilometrejä sen suulle saakka. Jos siemen matkaa saaristossa, vuorovesi voi pyyhkäistä sen mukanaan läheiselle rannalle.

Maailmanmatkaaja

Mitä tapahtuu siemenelle, joka uskaltautuu avomerelle? Pikkuhiljaa sitä suojaava palkokuori hajoaa, ja siemen on omillaan. Uppoaako se? Ei, koska se on vedenpitävä. Siemen kelluu sisäisen ilmaontelonsa varassa, joka siihen jää siemenen sisällä olevan sirkka- eli alkeislehden kutistuttua. Tällaisen hämmästyttävän selviytymispakkauksen turvin tämä sydämenmuotoinen siemen voi matkata meressä vahingoittumattomana kuukausikaupalla, jopa vuosikausia, ennen kuin se huuhtoutuu jollekin kaukaiselle rannalle.

Miten siemen onnistuu pääsemään niinkin kauas kuin Britteinsaarille, Skandinaviaan ja muualle Länsi-Eurooppaan? Vuosisatojen ajan nämä siemenet ovat ylittäneet Atlantin Golfvirran kyydissä. Miljoonat tällaiset siemenet seilaavat kaiken aikaa merivirtojen mukana eri puolilla maapalloa!

Onko siemenemme vielä elossa pitkän ja vaarallisen matkansa jälkeen? Teepä sen kuoreen viilalla tai sahalla viilto, mieluiten lähelle hilumia eli siemenarpea, josta näkyy, mistä kohtaa siemen on ollut kiinnittyneenä siemenaiheen napasuoneen. Istuta siemen sitten ruukkuun, kastele sitä ja jätä se lämpimään, aurinkoiseen paikkaan. Todennäköisesti se itää.

Mitä sitten tavallisesti tapahtuu siemenelle, joka huuhtoutuu rannalle paljon sen kotiseutujen ilmastoa viileämmässä eurooppalaisessa ilmastossa, joka ei ole ihanteellinen luonnolliseen itämiseen? Löytäjä voi pitää siemenen matkamuistona, mutta monia siemeniä kerätään ja myydään lahjaesineinä. Joskus siemeniä pujotetaan nauhaan näkinkenkien tai helmien kanssa, ja näin saadaan kauniita kaulakoruja. Keräilijät arvostavat kovasti niitä siemeniä, jotka ovat eniten sydämen muotoisia.

Pohjoiseurooppalaiset tekevät näistä sydämen muotoisista siemenistä ja erään Entada gigasin sukulaiskasvin kulmikkaammista siemenistä nuuska- ja tulitikkurasioita sekä medaljonkeja. Englannissa näitä siemeniä on käytetty vauvojen puruleluina. Merimiehet käyttävät näitä siemeniä usein amuletteina, koska he päättelevät, että jos nuo siemenet kerran säilyivät hengissä pitkillä ja vaarallisilla matkoillaan valtamerien halki, ne pystyvät myös suojelemaan kantajiaan.

Kun siis seuraavan kerran kävelet rannalla, katso silmä tarkkana merilevien ja ajopuiden sekaan. Sinäkin saatat löytää meriä seilanneen siemenen.

[Kuva s. 23]

”Entada gigasin” palko voi kasvaa parimetriseksi

[Lähdemerkintä]

Jean-Jacques Segalen/Barbadine.com

[Kuva s. 23]

”Meripavuista” tehtyjä kaulakoruja