Kun kukaan ei enää koskaan ole yksinäinen

KUN ensimmäinen ihminen oli luotu, Jehova Jumala sanoi: ”Ihmisen ei ole hyvä olla jatkuvasti yksin. Minä teen hänelle auttajan hänen täydennyksekseen.” (1. Mooseksen kirja 2:18.) Ihmiset luotiin elämään toisten kanssa ja olemaan riippuvaisia toisista.

Jehova Jumala on paras ystävä, joka meillä voi olla. Apostoli Paavali tunnusti, että Jehova on ”hellän armon Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme” (2. Korinttilaisille 1:3, 4). Jehova tuntee surua aina kun joku hänen palvelijansa joutuu kärsimään. Hän on myötäelävä. ”Hän tietää hyvin, miten meidät on muovattu, hän muistaa, että me olemme tomua.” (Psalmit 103:14.) Eikö tällainen Jumala tunnukin vetoavalta? Etkö olekin kiitollinen siitä, että hän osoittaa meille huomiota rakkaudellisesti ja ymmärtäväisesti?

Jehova tukee yksinäisiä

Monet Jumalan palvelijat olivat entisaikoina olosuhteissa, joissa he tunsivat olonsa yksinäiseksi. Jehova tuki ja lohdutti heitä. Esimerkiksi Jeremia kutsuttiin profeetaksi jo nuorena miehenä. Raamatun 40 kirjoittajasta hän kertoi  ehkä eniten omista tunteistaan. Saadessaan Jumalalta ensimmäisen tehtävänsä hän tunsi itsensä araksi ja riittämättömäksi (Jeremia 1:6). Suorittaakseen tuon tehtävän hänen oli luotettava täysin Jehovaan. Jehova oli hänen kanssaan ”kuin hirmuinen mahtaja”. (Jeremia 1:18, 19; 20:11.)

Noin 300 vuotta ennen Jeremiaa kuningatar Isebel vannoi tapattavansa profeetta Elian kuultuaan Baalin profeettojen surmasta. Elia pakeni peräti 450 kilometrin päähän Horebille Siinain niemimaalle. Kun hän siellä vetäytyi yöksi luolaan, Jehova Jumala esitti hänelle kysymyksen: ”Mitä tekemistä sinulla täällä on, Elia?” Elia vastasi, että hän tunsi olevansa ainoa Jehovan palvoja koko Israelissa, viimeinen jäljelle jäänyt profeetta, joka oli palavan innokas Jumalan palveluksen puolesta. Jehova vakuutti, ettei Elia ollut yksin. Hänen kanssaan oli Jehovan lisäksi 7000 israelilaista, vaikkei hän tiennyt heistä. Jehova lohdutti ja tyynnytteli häntä ja vahvisti hänen uskoaan. Hän puhui Elialle suoraan sydämeen ja kannusti tätä pysymään sinnikkäästi tehtävässään. (1. Kuninkaiden kirja 19:4, 9–12, 15–18.) Jos me joskus tunnemme itsemme yhtä yksinäisiksi tai arvottomiksi, mekin voimme rukoilla Jehovalta voimaa. Lisäksi kristityt vanhimmat voivat tarkkanäköisesti lohduttaa uskollisia ja auttaa heitä näkemään osansa Jumalan tarkoituksen täyttymisessä (1. Tessalonikalaisille 5:14).

Näistä ja muista esimerkeistä voimme nähdä, että Jehova on halukas tukemaan ja lohduttamaan rakkaudellisesti yksinäisiä. ”Jehovasta tulee korkea turvapaikka jokaiselle muserretulle, korkea turvapaikka ahdingon aikoina.” (Psalmit 9:9; 46:1; Nahum 1:7.)

Syvästi tunteva ja myötätuntoinen ihminen

Jeesus Kristus on esimerkki ihmisestä, joka ihailtavalla tavalla piti tunteensa täydellisessä tasapainossa jäljitellen Jehovaa. Luukas kuvailee, miten Jeesus toimi kohdatessaan hautajaissaattueen  Nainin kaupungin luona: ”Kuollutta kannettiin ulos, äitinsä ainosyntyistä poikaa. – – kun Herra näki hänet [äidin], hänen tuli häntä sääli, ja hän sanoi hänelle: ’Lakkaa itkemästä.’ Sen jälkeen hän lähestyi ja kosketti paareja, ja kantajat seisahtuivat, ja hän sanoi: ’Nuori mies, minä sanon sinulle: nouse!’ Ja kuollut nousi istumaan ja rupesi puhumaan, ja hän antoi hänet hänen äidilleen.” (Luukas 7:12–15.) Tilanne kosketti Jeesuksen tunteita. Hän oli myötätuntoinen mies. Kuvittele, miten onnelliseksi Jeesus teki tuon yksinäisen lesken herättämällä pojan kuolleista! Leski ei enää joutunut olemaan yksin.

Voimme olla varmoja siitä, että Jeesus voi ”suhtautua myötätuntoisesti heikkouksiimme”. Näin hän suhtautuu aivan varmasti oikeamielisiin ihmisiin, jotka ovat yksinäisiä. Hänen välityksellään voimme tosiaan ”[saada] armon ja – – [löytää] ansaitsemattoman hyvyyden avuksi oikeaan aikaan”. (Heprealaisille 4:15, 16.) Jäljittelemällä Jeesusta voimme oppia tuntemaan myötätuntoa niitä kohtaan, jotka kokevat surua, ahdistusta ja yksinäisyyttä. Kun autamme toisia, emme kovin helposti ole yksinäisiä. Yksinäisyyden voittamiseen on vielä eräs keino.

Jehovan sana voi auttaa voittamaan yksinäisyyden

Monet ovat huomanneet, että ”Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla” voi saada toivon. Jumalan sana on täynnä käytännöllisiä neuvoja yksinäisyyden voittamiseksi. (Roomalaisille 15:4; Psalmit 32:8.) Siinä esimerkiksi kehotetaan, ”ettei tule ajatella itsestään enempää kuin on tarpeellista ajatella” (Roomalaisille 12:3). Tämän neuvon mukaisesti meidän täytyy ehkä korjata ajattelutapaamme. Kun olemme nöyriä ja vaatimattomia – kun meillä siis on realistinen näkemys rajoituksistamme – voimme pitää odotuksemme tasapainoisina ja järkevinä. Jumalan sana kannustaa myös olemaan aidosti kiinnostunut muista ihmisistä (Filippiläisille 2:4). Ihmissuhteet ovat kuin kaksisuuntaisia katuja. Kun antaa itseään, saa jotain toisilta. Vuorovaikutus toisten kanssa helpottaa tyhjyyden tunnetta ja antaa elämälle merkitystä.

Raamattu muistuttaa meitä kristittyjä siitä, ettemme jättäisi ”yhteen kokoontumistamme” (Heprealaisille 10:24, 25). Osallistu siis rakentavaan toimintaan. Käy säännöllisesti Jehovan todistajien kokouksissa, sillä ne edistävät hengellistä, tunneperäistä ja fyysistä hyvinvointia. Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen toisille on antoisa tapa täyttää elämä tervehenkisellä toiminnalla. Se pitää ajatukset oikeassa suunnassa, vahvistaa uskoa ja suojelee toivoa. (Efesolaisille 6:14–17.)

Lähesty Jehovaa rukoillen. Daavid kehotti: ”Heitä taakkasi Jehovalle, niin hän itse tukee sinua.” (Psalmit 55:22.) Jumalan sanan tutkiminen tuo onnellisuutta (Psalmit 1:1–3). Jos yksinäisyyden tunne valtaa sinut, mieti Jehovan rakkaudellista huolenpitoa hänen Sanansa valossa. Psalmista kirjoitti: ”Sieluni on tarttunut tomuun. Varjele minut elossa sanasi mukaan.” (Psalmit 119:25.)

Kun kukaan ei ole yksinäinen

Jehova Jumala on luvannut, että tulee uusi maailma, jossa ei ole huolia, pettymyksiä eikä kielteisiä tunteita. Raamatussa sanotaan: ”[Jumala] pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:4.) Noita entisiä asioita, jotka tulevat poistumaan, ovat nykyään kokemamme fyysiset kivut, henkiset kärsimykset ja tunneperäinen tuska.

Maailma on silloin täynnä ystävällisiä ihmisiä, jotka rikastuttavat elämäämme. Jehova poistaa lopullisesti yksinäisyytemme taivaallisen Valtakuntansa välityksellä, jota johtaa Jeesus Kristus. Maanpäällisessä paratiisissa saamme häneltä uutta, suurenmoista tehtävää. Pian koittaa aika, jolloin emme koskaan enää tunne itseämme yksinäiseksi.

 [Kuva s. 8, 9]

Kun Jehova tukee meitä, emme ole yksinäisiä, vaikka olemme yksin

[Kuvat s. 10]

Mitä opimme Jeremiaa ja Eliaa koskevista Raamatun kertomuksista?