Lontoon Tower – kuohuvan menneisyyden muistomerkki

TOISTA

Lontoon Tower – kuohuvan menneisyyden muistomerkki

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BRITANNIASTA

THAMESIN rannalla Itä-Lontoossa seisoo yksi maailman kuuluisimmista monumenteista: Lontoon Tower. Tämä mahtava linnoitus, palatsi ja vankila näytteli tärkeää osaa Englannin kuohuvassa historiassa lähes tuhannen vuoden ajan. Sen porteista astui sisään kuninkaita, kuningattaria, hovimiehiä, pappeja, poliitikkoja ja tuomareita, joista jotkut palasivat voittoisina takaisin ja toiset katosivat näyttämöltä lopullisesti. Miksi Tower rakennettiin, ja mitkä inhimilliset tragediat sen muurien suojissa muovasivat Englannin historian kulkua?

Kuninkaallinen linnoitus

Kun Normandian herttua Vilhelm Valloittaja oli alistanut Englannin valtaansa vuonna 1066, hän rakennutti vihamielisten anglosaksien pelotteeksi linnoitusten ketjun. Vaikuttavin niistä kohosi Lontooseen. Rooman aikaisten muurien kaakkoisnurkkaan aluksi rakennettu puulinna korvattiin pian valtavalla kivilinnalla, joka sai nimekseen Great Tower (Suuri torni). Tuo lähes neliskulmainen rakennus, jonka pohja-ala oli 32 metriä kertaa 36 metriä ja korkeus peräti 27 metriä, herätti pelkoa paikkakuntalaisissa. Kun eräs myöhempi kuningas kalkitsi sen valkoiseksi, se sai nimen White Tower (Valkoinen torni).

Seuraavat kuninkaat lisäsivät rakennuskompleksiin erikokoisia torneja, kaksi massiivista kehämuuria ja syvän vallihaudan, ja niin siitä tuli Euroopan vaikeimmin valloitettavia linnoituksia. Toisinaan monarkkien oli paettava sen muurien taakse suojaan omilta kapinallisilta alamaisiltaan. Sisällissotien aikana voitolla oli se osapuoli, jonka hallussa tuo voiman ja vallan vertauskuva oli. Rauhallisempina ajanjaksoina se toimi näyttävien kruunajaissaattueiden lähtöpisteenä. Asuessaan linnassa kuningas piti hovia sen loisteliaasti koristelluissa huoneistoissa ja kestitsi ystäviään ylellisissä juhlissa. Kuninkaan viholliset saivat hieman erilaisen vastaanoton.

Valtiollinen vankila

Ensimmäisen vankinsa Tower sai tiettävästi vuonna 1100, mutta linnoituksesta ei tullut mitään tavallista vankilaa: sinne suljettiin vain arvohenkilöitä. Sen ylhäisten vankien joukossa oli Skotlannin ja Ranskan lyötyjä kuninkaita sekä aristokraatteja ja kirkonmiehiä, jotka olivat joutuneet epäsuosioon tai syyllistyneet maanpetokseen. Välillä vankeja teloitettiin ja jopa murhattiin. Towerissa surmattiin muun muassa Henrik VI sekä 12-vuotias Edvard V ja hänen pikkuveljensä.

Vangit sijoitettiin sinne, missä tilaa sattui olemaan. Jotkut eivät saaneet liikkua juuri mihinkään, toisilla oli lupa käyskennellä muurien sisäpuolella. Jotkin tuomiot olivat lyhyitä, toiset pitkiä. William Penn, joka myöhemmin perusti Pennsylvanian siirtokunnan Amerikkaan, oli uskonkäsitystensä vuoksi vangittuna kahdeksan kuukautta. Ranskan kuninkaan veljenpoika ja Orléansin herttua Charles oli Towerissa erään taistelun hävittyään vankeudessa eripituisia aikoja yhteensä 25 vuotta, kunnes suunnaton lunnasraha saatiin maksetuksi. Hovimies, löytöretkeilijä ja kirjailija Sir Walter Raleigh kulutti täällä 13 synkkää vuotta laatien maailmanhistoriaansa, ennen kuin hänet vapautettiin ja myöhemmin mestattiin.

Teloitukset tihenevät

Towerin maine paikkana, jossa vankeja kohdeltiin raa’asti, juontaa juurensa varsinaisesti uskonpuhdistuksen ajalta. Henrik VIII, joka tarvitsi kipeästi miespuolista perillistä, katkaisi välinsä roomalaiskatoliseen kirkkoon ja alkoi teloittaa niitä, jotka kieltäytyivät tunnustamasta häntä Englannin kirkon päämieheksi. Kun hänen toinen vaimonsa Anna Boleyn ei saanut poikalasta, häntä syytettiin maanpetoksesta ja aviorikoksesta ja hänet mestattiin Towerissa veljensä ja neljän muun tuomitun rinnalla. Viides vaimo Katariina Howard kärsi saman kohtalon. Monet muutkin jalosyntyiset, joiden suonissa virtasi kuninkaallista verta ja jotka siksi olivat uhka kruunulle, päätyivät Toweriin ja kohtasivat loppunsa mestauslavalla.

Kun Henrikin protestanttisesta nuorimmasta pojasta tuli kuningas Edvard VI, raa’at teloitukset jatkuivat. Edvard kuoli kuusi vuotta myöhemmin, ja valtaistuimelle nousi Henrikin tytär Maria, palava katolilainen. Ensi töikseen hän mestautti 16-vuotiaan lady Jane Greyn ja tämän nuoren aviomiehen, jotka olivat joutuneet valtataistelun pelinappuloiksi. Nyt oli protestanttisten vihollisten vuoro kuolla. Marian sisarpuoli Elisabet vietti Towerissa monta piinaavaa viikkoa ennen kuin hänet vapautettiin, mutta kun hänestä itsestään tuli kuningatar, hän vangitsi ja teloitti ne, jotka eivät luopuneet katolisesta uskostaan tai alistuneet hänen valtaansa.

Vaikka Towerissa oli tuhansia vankeja, sen muurien sisäpuolella mestattiin vain viisi naista ja kaksi miestä, jotka näin säästyivät julkisen teloituksen nöyryytykseltä. Naisista kolme oli kuningattaria: Anna Boleyn, Katariina Howard ja vain yhdeksän päivää hallinnut Jane Grey. Useimmat muut kuolemaantuomitut teloitettiin – tavallisesti katkaisemalla kaula – läheisellä Tower Hill -kukkulalla, ja tapahtumaa seurasi valtava, kuriton väkijoukko. Katkaistu pää nostettiin piikin kärkeen näytteille London Bridge -sillalle varoitukseksi, ja päätön ruumis vietiin takaisin Toweriin haudattavaksi kappelin lattian alle. Siellä oli lopulta yli 1500 ruumista.

Toisinaan vangeilta yritettiin saada tunnustus kiduttamalla, mutta yleensä tähän ei ryhdytty ilman virallista lupaa. Vuonna 1605 Guy Fawkes, joka oli yrittänyt räjäyttää kuninkaan ja parlamentin taivaan tuuliin niin sanotun ruutisalaliiton jäsenenä, joutui ennen teloitustaan venytettäväksi kidutuspenkkiin, jotta hän paljastaisi rikoskumppaniensa nimet.

1600-luvulla Englantia ja Toweria hallitsivat lyhyen aikaa Oliver Cromwell ja niin sanotun pitkän parlamentin kannattajat, mutta kun kuninkuus palautettiin ja Kaarle II nousi valtaistuimelle, vankien määrä Towerissa väheni. Viimeinen tuomittu mestattiin Tower Hillillä vuonna 1747, mutta linnan historia valtiollisena vankilana ei ollut vielä aivan lopussa. Ensimmäisen maailmansodan aikana sinne joutui 11 saksalaista vakoojaa, jotka teloitettiin ampumalla. Toisen maailmansodan aikana siellä oli hetken aikaa sotavankeja, muun muassa Hitlerin varamies Rudolf Hess. Viimeinen Towerissa kuollut vanki oli vakooja Joseph Jakobs, joka ammuttiin elokuussa 1941.

Vartijoita ja kruununkalleuksia

Towerissa oli alusta asti vartijoita pitämässä silmällä sekä vankeja että rakennuksia, mutta vuonna 1485 tehtävästä alkoivat huolehtia kuninkaan henkivartiokaartista valitut sotilaat. Siihen aikaan vangit tuotiin usein sisään joen puolelta Petturien portista. Jos syytetty palasi oikeudenkäynnistä, yleisö seurasi, millä tavalla vartija piti kirvestään. Jos terä osoitti vankia kohti, edessä oli teloitus.

Saman erikoisryhmän miehet vartioivat Toweria vielä nykyäänkin ja toimivat siellä myös asiantuntevina oppaina. Juhlatilaisuuksissa he käyttävät Tudorien aikaista upeaa livreetä – kirkkaanpunaista takkia, jossa on kullankeltaisia koristeita, sekä korkeaa, valkoista röyhelökaulusta – mutta tavallisesti heillä on yllään Viktorian aikainen laivastonsininen, punakoristeinen univormu. Vartijat tunnetaan myös lempinimellä Beefeaters (Pihvinsyöjät). Se lienee alkuaan haukkumanimi, jota heistä käytettiin nälänhätien aikana: vaikka lontoolaisilla ei juuri ollut, mitä suuhun panna, Towerin vartijat saivat aina pihviannoksensa, jotta he olisivat pysyneet uskollisina kruunulle.

Vartijoiden korppimestari vastaa Towerin suurista korpeista. Taikauskon mukaan Englantia kohtaa tuho, jos nuo linnut pääsevät joskus lähtemään Towerista, ja siksi niiden siivet on typistetty.

Jewel Housen vartijat pitävät silmällä Britannian kuuluisia kruununkalleuksia, jotka ovat olleet yleisön nähtävissä 1600-luvulta asti. Maailman suurin korkealaatuisesti hiottu timantti, Cullinan I, on yksi niistä mittaamattoman arvokkaista jalokivistä, jotka koristavat kuninkaallisen perheen yhä edelleen käyttämiä kruunuja, valtakunnanomenia ja valtikoita.

Eläintarha, rahapaja ja asevarasto

1200-luvun alussa kuningas Juhana piti Towerissa leijonia, mutta kuninkaallinen eläintarha sai varsinaisesti alkunsa, kun hänen seuraajansa Henrik III sai Euroopan monarkeilta kolme leopardia sekä jääkarhun ja norsun. Eläimet oli tarkoitettu kuninkaan ja hänen hoviväkensä huviksi, mutta kun karhu meni talutusnuoran päässä Thamesiin uimaan ja pyydystämään kaloja, näytöksestä sai nauttia koko Lontoo. Vuosien mittaan tarhaan tuli lisää eksoottisia eläimiä, ja se avattiin yleisölle Elisabetin aikana. Se suljettiin 1830-luvulla, kun eläimet siirrettiin vasta avattuun Lontoon Regent’s Parkin eläintarhaan.

Towerissa toimi yli 500 vuoden ajan kuninkaallisen rahapajan keskeinen yksikkö. Pajalla oli kiirettä Henrik VIII:n hallituskaudella, kun siellä lyötiin kolikkoja hopeasta, joka oli takavarikoitu vasta lakkautetuista luostareista. Linnassa oli myös tärkeiden valtiollisten ja juridisten asiakirjojen arkisto, ja siellä valmistettiin ja säilytettiin kuninkaan ja hänen armeijansa aseita ja muita varusteita.

Muistutus menneestä

Nykyään Lontoon Tower on Britannian huomattavimpia nähtävyyksiä. Sen ulkonäkö ei ole paljon muuttunut, ja siksi sen synkät, harmaat tornit ja mukulakivikadut tuovat väkisinkin mieleen ne väkivallanteot, kärsimykset ja inhimilliset murhenäytelmät, joita sen muurien sisäpuolella vuosisatojen saatossa nähtiin. Tuo kuohuva menneisyys on tiivistetty hyvin Tower Hillin mestauslavan paikalla olevaan pieneen laattaan, jonka teksti kuuluu: ”Niiden ihmisten traagisen elämän ja monissa tapauksissa marttyyriuden muistoksi, jotka uskonsa, maansa tai ihanteidensa takia vaaransivat henkensä ja menettivät sen.”

[Kuvat s. 13]

Anna Boleyn

Katariina Howard

Jane Grey

William Penn

[Lähdemerkinnät]

Boleyn ja Howard: kirjasta Heroes of the Reformation, 1904; Grey: kirjasta The World’s Famous Events; Penn: kirjasta The Library of Historic Characters and Famous Events, Vol. V, 1895

[Kuva s. 13]

Tornihuoneisto, jossa myöhemmin asui vankeja

[Lähdemerkintä]

[Kuva s. 14]

Towerin vartija

[Lähdemerkintä]

[Kuva s. 15]

Kruununkalleuksia

[Lähdemerkintä]

[Kuva s. 15]

1500-luvun kolikko, jossa Henrik VIII:n kuva

[Kuvien lähdemerkinnät s. 12]

HERÄTKÄÄ!