Marco Polo kulkee silkkitietä Kiinaan

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ITALIASTA

Kolme miestä astuu purjelaivasta Venetsian satamalaiturille. Kukaan ei kiiruhda tervehtimään heitä. Heidän kotiinpaluunsa voisi ulkomailla vierähtäneiden 24 vuoden jälkeen jäädä huomaamatta, ellei heidän outo ulkoasunsa pistäisi silmään. Heillä on yllään hienosta silkistä tehdyt mutta parhaat päivänsä jo ammoin nähneet mongolivaatteet, ja erään lähteen sanoin heidän ”käytöksessään ja puheessaan oli jotain selittämätöntä tataarimaisuutta, sillä he olivat unohtaneet oman Venetsian kielensä lähes kokonaan”. Matkamiehet ovat Marco Polo sekä hänen isänsä ja setänsä. Eletään vuotta 1295.

POLOJEN tarinat matkasta kaukaiseen ”Cataihin” eli Kiinaan kuulostivat aikalaisten korvissa mielikuvituksellisilta. Marco Polon muistelmateos – alkuperäiseltä nimeltään ”Maailmankuvaus” ja sittemmin Marco Polon matkat – kertoi tuntemattomista sivilisaatioista, joissa elettiin suunnattomien rikkauksien keskellä länsimaisten kauppiaiden himoitsemien tavaroiden yltäkylläisyydessä. Teos antoi ihmisten mielikuvitukselle siivet. Kun Marco Polon paluusta oli kulunut 25 vuotta, käsikirjoituksia oli saatavilla ranskan ja italian sekakielen lisäksi ranskaksi, latinaksi, Toscanan ja Venetsian murteilla sekä luultavasti saksaksi – suosio oli keskiajan mittapuun mukaan ennenkuulumaton. Teosta jäljennettiin käsin kahdensadan vuoden ajan, ja vuodesta 1477 lähtien sitä on painettu jatkuvasti monilla kielillä. Marco Polo lienee kuuluisin länsimaalainen, joka koskaan on kulkenut silkkitietä Kiinaan. Miksi hän lähti matkalle? Onko meidän uskominen kaikkeen siihen, mitä hän väitti nähneensä ja tehneensä?

Venetsian kauppiaat

Monet venetsialaiset kauppiaat asettuivat 1200-luvulla Konstantinopoliin eli nykyiseen Istanbuliin ja hankkivat siellä suuria rikkauksia. Heidän joukossaan olivat Niccolò ja Maffeo Polo, Marcon isä ja setä. Vuoden 1260 paikkeilla he myivät sikäläisen omaisuutensa, sijoittivat varojaan jalokiviin ja ottivat suunnan kohti Volgan varrella sijaitsevaa Saraita, mongolien valtakunnan läntisen kaanikunnan pääkaupunkia. Liiketoimet sujuivat mainiosti, ja heidän omaisuutensa kaksinkertaistui. Kun sota esti heitä palaamasta samaa reittiä takaisin, he lähtivät luultavasti ratsain itään päin kohti suurta kauppakaupunkia Buharaa, joka sijaitsee nykyisen Uzbekistanin alueella.

Veljekset viipyivät kaupungissa levottomuuksien vuoksi kolme vuotta, kunnes sinne saapui lähettiläitä, jotka  olivat matkalla Kublain luo. Tämä mies oli mongolien valtakunnan perustajan Tšingis-kaanin pojanpoika ja kaikkien mongolien suurkaani, ja hänen valta-alueensa ulottui Puolasta Koreaan saakka. Lähettiläät pyysivät Niccolòa ja Maffeota mukaansa, sillä kuten Marco myöhemmin kertoi, suurkaani ei ollut koskaan ennen tavannut ”latinalaisia” – ilmeisesti eteläeurooppalaisia – ja keskustelisi mielellään heidän kanssaan. Tehtyään matkaa vuoden verran Polot saapuivat Kublai-kaanin hoviin.

Suurkaani otti veljekset tervetulleina vastaan ja kyseli heiltä kaikenlaista lännestä. Hän antoi heille kultaisen taulun, joka takaisi heille turvallisen paluumatkan, sekä kirjeen, jossa paavia pyydettiin lähettämään ”sata oppinutta miestä”, joiden ”pitäisi olla täysin perehtyneitä sekä kristinopin periaatteisiin että kaikkiin seitsemään tieteeseen” voidakseen saarnata Kublain kansalle. *

Tällä välin syntyi Marco. Hän oli 15-vuotias nähdessään isänsä ensi kerran vuonna 1269. Palattuaan ”kristillisille” seuduille Niccolò ja Maffeo kuulivat, että paavi Klemens IV oli kuollut. He jäivät odottamaan hänen seuraajaansa, mutta väliaika venähti kaikkien aikojen pisimmäksi: uusi paavi valittiin vasta kolmen vuoden kuluttua. Odoteltuaan kaksi vuotta veljekset lähtivät vuonna 1271 uudelleen suurkaanin luo mukanaan 17-vuotias Marco.

Marco Polon matka

Akkon kaupungissa Palestiinassa huomattava kirkonmies Teobaldo Visconti lähetti Polojen mukana suurkaanille kirjeitä, joissa selitettiin, miksi Polot eivät olleet voineet täyttää sataa oppinutta koskevaa pyyntöä. Päästyään Vähään-Aasiaan miehet kuulivat, että Visconti itse oli valittu paaviksi, joten he palasivat hänen luokseen Akkoon. Sadan oppineen sijasta uusi paavi, Gregorius X, lähetti matkaan vain kaksi munkkia, jotka saivat valtuudet nimittää pappeja ja piispoja, ja pani heidän mukaansa asiaankuuluvat suosituskirjeet ja lahjat kaanille. Seurue lähti liikkeelle uudelleen, mutta pian munkit pelästyivät reitin varrella riehuneita sotia ja palasivat kotiin. Polot jatkoivat eteenpäin.

Kolmikko matkusti nykyisin Turkkina ja Iranina tunnettujen alueiden halki ja alas Persianlahdelle tarkoituksenaan jatkaa matkaa meritse. Mutta kun he näkivät laivat, jotka olivat ”kaikkein kehnointa lajia”  ja jotka ”sidotaan tai pikemminkin ommellaan kokoon eräänlaisella touvilla [kuituköydellä]”, he päättivät edetä maateitse. He kääntyivät pohjoiseen päin ja edelleen itään ja vaelsivat Afganistanin ja Pamirin loputtomien erämaiden, jylhien vuorijonojen, vihreiden tasankojen ja vehmaiden laidunmaiden poikki, kunnes saapuivat Kašgariin, joka sijaitsee Kiinassa nykyisellä Sinkiang-Uigurin autonomisella alueella. Sitten he seurasivat ikivanhoja karavaanireittejä Tarimin altaan eteläpuolitse ja Gobin autiomaan poikki ja saapuivat vihdoin ”Cambaluciin”, nykyiseen Pekingiin. Ankarat sääolot ja Marcon sairastuminen tuntemattomaan tautiin  hidastivat kulkua, ja matka kesti kaikkiaan kolme ja puoli vuotta.

Marco Polo mainitsee reitin varrelta monenlaista kiinnostavaa: Armeniassa on vuori, jolle Nooan arkin uskotaan pysähtyneen, Persiassa väitetään olevan kolmen itämaisen tietäjän hauta, ja kaukana pohjoisessa on kovien pakkasten ja ainaisen pimeyden maita. Hän kuvailee maaöljyä, jota ei ole koskaan ennen mainittu länsimaisessa kirjallisuudessa. Hän paljastaa, että villamainen kuitu, jonka luultiin olevan peräisin salamanterista, eläimestä jonka uskottiin säilyvän elävänä tulessa, onkin mineraali – asbestia – jota saadaan Sinkiang-Uigurin alueelta. Mustia palavia kiviä – kivihiiltä – on Kiinassa niin runsaasti, että asukkaat voivat kylpeä päivittäin. Hän panee merkille koristeet, ruoat ja juomat – etenkin tammanmaidosta käymisen avulla valmistetun mongolien juoman – uskonnolliset rituaalit ja taikamenot sekä elinkeinot ja kauppatavarat, missä vain hän kulkeekin. Uusi tuttavuus hänelle on paperiraha, jota käytetään suurkaanin valtakunnassa.

Polo ei koskaan paljasta omia ajatuksiaan vaan kertoo tyynesti ainoastaan näkemästään ja kuulemastaan. Voimme vain arvailla, miltä hänestä tuntui, kun ryövärit hyökkäsivät hänen matkaseurueensa kimppuun ja ottivat hänen kumppaneitaan vangeiksi ja surmasivat toisia.

Kublai-kaanin palveluksessa?

Polon mukaan kolmikko oli suurkaani Kublain palveluksessa 17 vuotta. Tänä aikana suurkaani lähetti hänet usein valtakunnan kaukaisiin osiin hankkimaan tietoja ja nimitti hänet jopa käskynhaltijaksi kaupunkiin, joka nykyisin on nimeltään Yangzhou ja sijaitsee Jiangsun provinssissa.

On kiistanalaista, kertooko hän koko totuuden. Mongolit eivät luottaneet kiinalaisiin, jotka he olivat alistaneet valtaansa, ja käyttivät siksi hallintotehtävissä ulkomaalaisia. Tuntuu silti epätodennäköiseltä, että koulunkäymättömästä Marco Polosta olisi tehty käskynhaltija. Ehkä hän liioitteli asemaansa. Tutkijat ovat kuitenkin valmiita uskomaan, että hän saattoi olla ”jonkin tason hyödyllinen lähettiläs”.

Polo onnistui joka tapauksessa maalaamaan häkellyttävän kuvan satumaisen rikkaista metropoleista ja oudoista, pakanallisista tavoista – maailmasta, josta lännessä ei tiedetty mitään tai josta oli kantautunut korkeintaan taruja ja kuulopuheita. Voisiko tuollaisia väekkäitä, Eurooppaakin rikkaampia sivilisaatioita todella olla olemassa? Sitä oli vaikea uskoa.

Suurkaanin palatsi oli ”niin suunnattoman suuri, ettei sen veroista ole milloinkaan nähty”, sanoi Polo. ”Palatsissa on suuri määrä erilaisia huoneita, jotka kaikki ovat erinomaisen kauniita ja niin ihastuttavasti sisustettuja, että tuntuu mahdottomalta ehdottaa niihin mitään ihanampaa lisättäväksi.” Seinät oli silattu kullalla ja hopealla, ja niitä koristivat lohikäärmeiden, nelijalkaisten eläinten, lintujen, soturien ja jumalten kullatut veistokuvat. Korkealle kohoava ulkokatto oli koristeltu kirkkaanpunaisella, keltaisella, vihreällä ja sinisellä värillä, ja se kimalteli kuin kristalli. Palatsin upeissa puistoissa vilisi kaikenlaisia eläimiä.

 Siinä missä keskiajan Euroopan kadut olivat sinne tänne kiemurtelevia kujia, Cambalucin kadut ovat niin suoria ja leveitä, että kaupunginmuurilta voi nähdä vastakkaiselle muurille. Kaupunkiin tuodaan ”kaikkea, mikä on harvinaista ja kallisarvoista”, ja ”tavaroiden määrä ylittää kaikkien muiden paikkojen kaupankäynnin”, venetsialainen kuvailee. ”Joka päivä kaupunkiin todellakin saapuu yli tuhat vaunua, joiden lastina on pelkästään raakasilkkiä.”

Maailman pisimpiin jokiin kuuluvalla Jangtsella purjehti hämmästyttävä määrä aluksia. Chengdun satamaan mahtui Polon arvion mukaan peräti 15000 laivaa.

Mongolien tavoista Polo mainitsee muun muassa kuolleiden lasten naittamisen. Jos perheestä kuolee vähintään nelivuotias poika ja toisesta perheestä samanikäinen tyttö, isät voivat päättää naittaa kuolleet lapsensa, jolloin he laativat avioliittosopimuksen ja pitävät suuret juhlat. Niissä tarjoillaan ruokaa ja poltetaan paperilappuja, joihin on maalattu kuvia orjista, rahoista ja talousesineistä, siinä vakaassa uskossa, että ”aviopuolisot” saavat tuon kaiken haltuunsa ”tuonpuoleisessa”.

Poloon tekevät suuren vaikutuksen mongolien sotilaalliset taidot, hallintomenetelmät ja uskonnollinen suvaitsevaisuus. He ovat yltäneet moniin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin saavutuksiin: köyhiä ja sairaita avustetaan, tulipalojen ehkäisemiseksi ja järjestyksen ylläpitämiseksi on partioita, viljavarastot lievittävät ahdinkoa tulvien jälkeen, ja posti huolehtii viestien nopeasta kulusta.

Polo tiesi mongolien yrityksistä valloittaa Japani mutta ei väitä käyneensä siellä itse. Hänen mukaansa tuossa maassa oli niin paljon kultaa, että keisarin palatsi oli kauttaaltaan päällystetty sillä kattoa myöten. Japania ei mainita missään muissa länsimaisissa kirjoituksissa ennen kuin 1500-luvulla.

Matkakirjaa sekä ihmeteltiin että pilkattiin satojen vuosien ajan. Nykypäivän tutkijat määrittelevät sen kaikista epätarkkuuksista huolimatta ”verrattomaksi kuvaukseksi” Kublain hallituskauden kukoistusajasta.

Paluu Venetsiaan

Polot lähtivät Kiinasta vuoden 1292 paikkeilla. Marcon mukaan kotimatka kesti vuoden ja 9 kuukautta. He lähtivät liikkeelle nykyisin Quanzhouna tunnetusta kaupungista ja poikkesivat Vietnamissa, Malakan niemimaalla, Sumatrassa ja Sri Lankassa ja seurasivat sitten Intian rannikkoa Persiaan. Viimeinen osuus vei heidät Konstantinopoliin, ja lopulta he saapuivat Venetsiaan. He olivat olleet poissa 24 vuotta, joten ei ole vaikea kuvitella, että suku tuskin tunsi heitä. Marco oli 41- tai 42-vuotias.

On vaikea arvioida, kuinka pitkiä matkoja Marco Polo teki. Eräs kirjoittaja, joka hiljattain yritti kulkea hänen jalanjäljissään, matkasi runsaat 10000 kilometriä pelkästään Iranin ja Kiinan välillä. Se oli nykyisilläkin kulkuvälineillä uroteko, johon liittyi monenlaisia vaikeuksia.

Ilmeisesti Polo saneli muistelmansa miehelle nimeltä Rustichello ollessaan Genovan vankilassa vuonna 1298. Kerrotaan, että hän johti venetsialaista purjealusta, kun Venetsiaa vastaan sotaa käyneet genovalaiset ottivat hänet meritaistelussa vangiksi. Vankitoveri Rustichello oli aiemmin kirjoittanut kertomuksia ranskaksi sekä ranskan ja italian sekakielellä, ja Polon seura ilmeisesti innoitti häntä tarttumaan kynään.

Polo pääsi vapaaksi luultavasti vuonna 1299, kun Venetsia ja Genova solmivat rauhan. Hän palasi Venetsiaan, meni naimisiin ja sai kolme tytärtä. Hän kuoli kotikaupungissaan 69-vuotiaana vuonna 1324.

Yhä vieläkin jotkut epäilevät, kokiko Polo todellakin kaiken sen, mitä väitti, vai kertoiko hän vain muilta matkamiehiltä kuulemiaan tarinoita. Mutta olivatpa ”Maailmankuvauksen” lähteet mitkä tahansa, tutkijat pitävät sitä arvokkaana teoksena. Erään historiantutkijan mukaan ”kukaan ei ole koskaan aiemmin eikä sen koommin kartuttanut yhtä suuressa määrin länsimaiden maantieteellistä tuntemusta”. Marco Polon kirja todistaa edelleen ihmisen viehtymyksestä matkustamiseen, uusiin paikkoihin ja kaukomaihin.

[Alaviite]

[Kartta s. 24, 25]

(Ks. painettu julkaisu)

Marco Polon reitti Kiinaan (ks. painettu julkaisu)

Matkat Kiinassa (ks. painettu julkaisu)

Kotimatka (ks. painettu julkaisu)

ITALIA

Genova

Venetsia

TURKKI

Istanbul (Konstantinopoli)

Trabzon

Akko

(Sarai)

GEORGIA

Ararat

IRAN (PERSIA)

Persianlahti

AFGANISTAN

UZBEKISTAN

Buhara

PAMIR

Kašgar

TARIMIN ALLAS

GOBIN AUTIOMAA

MONGOLIA

(KOREA)

KIINA (CATAI)

Peking (Cambaluc)

Yangzhou

Jangtse

Quanzhou

MYANMAR

VIETNAM

MALAKAN NIEMIMAA

SUMATRA

SRI LANKA

INTIA

[Lähdemerkintä]

Kartta: Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuva s. 24]

Venetsia

[Kuva s. 24, 25]

Ararat

[Lähdemerkintä]

Robert Azzi/Saudi Aramco World/PADIA

[Kuva s. 24]

Mongolinainen

[Lähdemerkintä]

C. Ursillo/Robertstock.com

[Kuva s. 24, 25]

Vesilläliikkuja Myanmarissa

[Kuva s. 25]

Kiinan muuri

[Kuva s. 25]

Peking

[Kuva s. 25]

Vietnam

[Kuva s. 25]

Intialaisia mausteita

[Kuvat s. 26]

Kiinalaisia ratsastajia, Kublai-kaani, Jangtse

[Lähdemerkinnät]

Ratsastajat: Tor Eigeland/Saudi Aramco World/PADIA; Kublai-kaani: Collection of the National Palace Museum, Taiwan; Jangtse: © Chris Stowers/Panos Pictures

[Kuvan lähdemerkintä s. 23]

© Michael S. Yamashita/CORBIS

[Kuvan lähdemerkintä s. 27]

© 1996 Visual Language