Raamatun näkökanta

Onko huolestuneisuus merkki uskon puutteesta?

”HUOLESTUMINEN KIELLETTY.” Muuan 1900-luvun alkupuolella elänyt pappi kirjoitti tämän otsikon alla, että huolestuneisuus aineellisen takia ei ole ainoastaan väärin, vaan se on ”erittäin vakava synti”. Jokin aika sitten eräs mies sanoi samasta aiheesta: ”Huolestuneisuus paljastaa, ettemme luota Jumalaan.”

Kumpikin kirjoittaja perusti päätelmänsä vuorisaarnaan, jossa Jeesus sanoi: ”Lakatkaa olemasta huolissanne.” (Matteus 6:25.) Monet ihmiset ovat nykyään huolissaan eri asioista, joten voidaan kysyä: Pitäisikö kristityn tuntea syyllisyyttä, jos hän on huolestunut jostain? Ovatko huolestuneisuuden tunteet merkki uskon puutteesta?

Jumala ymmärtää epätäydellisyyttämme

Raamattu ei opeta, että huolestuminen johtuisi aina uskon puutteesta. Elämme ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”, ja siksi on melkein mahdotonta välttää huolia kokonaan (2. Timoteukselle 3:1). Uskolliset kristityt painivat sellaisten päivittäisten huolten kanssa, jotka johtuvat huonosta terveydestä, ikääntymisestä, taloudellisista paineista, perheen sisäisistä ristiriidoista, rikollisuudesta ja muista ongelmista. Jumalan palvelijoilla oli muinaisinakin aikoina pelkoja ja huolia.

Mietitäänpä esimerkiksi Raamatun kertomusta Lootista. Jumala käski häntä pakenemaan vuorille, jottei hän olisi kuollut Sodoman ja Gomorran tuhossa. Loot kuitenkin hätääntyi. Hän sanoi: ”Ei kai niin, Jehova!” Hän jatkoi epävarmana: ”Minä en pysty pakenemaan vuoristoon, sillä pelkään, että onnettomuus voi vaania  kintereilläni ja minä varmasti kuolen.” Miksi Loot pelkäsi vuoristoa? Sitä Raamattu ei kerro. Olipa syy mikä hyvänsä, Loot oli hyvin peloissaan. Miten Jumala suhtautui siihen? Nuhteliko hän Lootia uskon tai luottamuksen puutteesta? Ei, vaan hän otti Lootin tunteet huomioon ja antoi tämän paeta läheiseen kaupunkiin. (1. Mooseksen kirja 19:18–22.)

Raamatussa on muitakin esimerkkejä Jehovan uskollisista palvojista, jotka olivat ajoittain hyvin huolestuneita. Profeetta Elia säikähti saamaansa tappouhkausta ja lähti pakoon (1. Kuninkaiden kirja 19:1–4). Mooses, Hanna, Daavid, Habakuk, Paavali ja muut miehet ja naiset, joilla oli vahva usko, olivat huolissaan eri syistä (2. Mooseksen kirja 4:10; 1. Samuelin kirja 1:6; Psalmit 55:5; Habakuk 1:2, 3; 2. Korinttilaisille 11:28). Jumala osoitti kuitenkin sääliä heitä kohtaan ja käytti heitä edelleen palveluksessaan osoittaen siten, että hän todella ymmärtää epätäydellisiä ihmisiä.

”Meidät helposti kietova synti”

Pitkään jatkuva huolestuneisuus voi kuitenkin kuluttaa voimiamme ja johtaa siihen, ettemme enää luota Jumalaan. Apostoli Paavali puhui uskon puutteesta ”meidät helposti kietovana syntinä” (Heprealaisille 12:1). Koska Paavali laski tässä itsensä mukaan, hän ilmeisesti myönsi, että hänelläkin oli taipumus joutua helposti tilanteisiin, joissa hänen uskonsa heikkeni hetkellisesti.

Ehkäpä näin kävi Sakarjalle silloin kun hän ei uskonut enkeliä, joka ilmoitti hänelle hänen vaimonsa tulevasta raskaudesta. Kerran Jeesuksen apostolit eivät kyenneet parantamaan erästä poikaa ’vähäisen uskonsa’ vuoksi. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan menettäneet Jumalan suosiota. (Matteus 17:18–20; Luukas 1:18, 20, 67; Johannes 17:26.)

Toisaalta Raamatussa kerrotaan myös ihmisistä, jotka menettivät luottamuksensa Jumalaan ja joutuivat sen vuoksi kärsimään vakavia seurauksia. Esimerkiksi monet Egyptistä lähteneet israelilaiset eivät päässeet Luvattuun maahan, koska heillä ei ollut uskoa. Kerran he jopa puhuivat suoraan Jumalaa vastaan sanoessaan: ”Miksi olette tuoneet meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä.” Jumala ilmaisi paheksuntansa lähettämällä heidän keskuuteensa rangaistukseksi myrkkykäärmeitä. (4. Mooseksen kirja 21:5, 6.)

Jeesuksen kotikaupungin Nasaretin asukkaat eivät saaneet nähdä kotiseudullaan lisää ihmetekoja, koska heiltä puuttui uskoa. Lisäksi Jeesus tuomitsi murskaavasti oman aikansa pahan sukupolven sen epäuskon takia. (Matteus 13:58; 17:17; Heprealaisille 3:19.) Apostoli Paavali varoitti aiheellisesti: ”Varokaa, veljet, ettei kenessäkään teistä koskaan kehittyisi pahaa, epäuskoista sydäntä elävästä Jumalasta pois vetäytymällä.” (Heprealaisille 3:12.)

Uskon puute voi tosiaan ääritapauksissa juontaa juurensa pahasta sydämestä. Näin ei kuitenkaan ollut Sakarjan eikä Jeesuksen apostolien laita. Heidän epäuskonsa johtui hetkellisestä heikkoudesta. Heidän elämänsä kokonaisuutena osoitti, että he olivat ”puhdassydämisiä” (Matteus 5:8).

Jumala tuntee tarpeemme

Raamattu auttaa meitä erottamaan tavallisen huolestuneisuuden epäuskon synnistä. Arkielämän asioista johtuvaa huolestuneisuutta tai edes inhimillisestä heikkoudesta johtuvaa hetkellistä uskon puutetta ei pidä sekoittaa siihen, ettei ihminen luota Jumalaan lainkaan, koska hänen sydämensä on paha ja kova. Kristittyjen ei siksi tarvitse tuntea syyllisyyttä vain sen tähden, että he tuntevat joskus huolten painavan itseään.

On silti varottava, etteivät huolet kasva suhteettoman suuriksi ja varjosta koko elämäämme. Jeesus sanoi viisaasti: ”Älkää siis koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’” Sitten hän lohdutti: ”Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää teidän tarvitsevan näitä kaikkia. Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (Matteus 6:25–33.)

[Kuva s. 16]

Apostoli Paavalilla oli huolia