Voitolle yksinäisyydestä

YKSINÄISYYTTÄ ei ole helppo kestää. Siihen liittyy voimakkaita tunteita. Mitä asialle voi tehdä? Miten jotkut ovat saaneet nuo tunteet hallintaan?

Yksinäisyyden kohtaaminen

Helen * on mielellään yksin miettiessään ratkaisuja joihinkin asioihin mutta uskoo, että yksinäisyys voi olla vaarallistakin. Kun hän oli lapsi, hänen ja hänen vanhempiensa välillä oli viestintäkuilu. Hän ei tiennyt, miten olisi saanut vanhemmiltaan huomiota, ja sulkeutui siksi yleensä huoneeseensa. Hän kertoo: ”Minulle tuli syömishäiriöitä, ja olin masentunut. Ajattelin, ettei minun kannattanut välittää vanhempieni ongelmista, kun kerran he eivät välittäneet minun ongelmistani. Sitten keksin, että avioliitto voisi täyttää elämässäni olevan tyhjiön. Etsin avioliitosta pakotietä. Mutta pian tajusin, etten  saanut tuhota toisen ihmisen elämää vaan minun piti ensin korjata omaa ajattelutapaani. Pyysin Jehovalta apua rukouksessa ja vuodatin hänelle ahdistustani.

Löysin Raamatusta hyvin lohduttavia ajatuksia, esimerkiksi Jesajan 41:10:n: ’Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Älä tähyile ympärillesi, sillä minä olen sinun Jumalasi. Olen vahvistava sinua. Olen todella auttava sinua. Olen todella pitävä sinusta lujasti kiinni vanhurskauden oikealla kädelläni.’ Nämä sanat auttoivat paljon, sillä minusta tuntui, ettei minulla ollut isää. Nykyään luen Raamattua säännöllisesti ja rukoilen taivaallista Isääni. Olen saanut yksinäisyyden tunteen hallintaani.”

Läheisen kuolema tuottaa surua ja voi aiheuttaa yksinäisyyttä. 16-vuotias Luisa kertoo tuskastaan: ”Isä kuoli, kun olin viisivuotias. Hain lohtua isoäidiltäni, mutta minusta tuntui aina, ettei hän rakastanut minua. Minusta ei paljon välitetty lapsena, jolloin olisin eniten kaivannut kiintymyksen osoituksia. Kahdeksan- ja yhdeksänvuotiaana yritin kolme kertaa itsemurhaa. Ajattelin, että perheellemme olisi parempi, jos kuolisin, sillä äidillä oli ruokittavanaan minun lisäkseni kolme sisartani. Sitten aloimme olla kanssakäymisissä Jehovan todistajien kanssa, ja eräs nuori aviopari kiinnitti minuun paljon huomiota. He sanoivat minulle usein, että olin heille hyvin tärkeä. Sain noista sanoista paljon voimaa. Joskus en pysty puhumaan tunteistani kenellekään, mutta kun luen Vartiotornin ja Herätkää!-lehden kirjoituksia, kiitän Jehovaa, koska noiden lehtien kautta voin tuntea hänen rakkautensa. Olen muuttunut paljon. Nykyään voin jo hymyillä ja pystyn kertomaan äidille iloistani ja suruistani. Välillä mieleeni palaa muistoja, mutta ei samalla tavoin kuin ennen, kun yritin tehdä itsemurhan tai lakkasin puhumasta läheisille. Psalmista Daavidin sanat ovat aina mielessäni: ’Veljieni ja tovereitteni tähden tahdon nyt puhua: ”Olkoon sinussa rauha.”’” (Psalmit 122:8.)

Martha erosi 22 vuotta sitten ja kasvatti sen jälkeen yksin lapsensa. ”Arvottomuuden ja yksinäisyyden tunteet tahtovat nousta pintaan, kun ajattelen, että olen epäonnistunut”, hän kertoo.  Miten hän käsittelee tällaisia tunteita? Hän selittää: ”Olen huomannut, että kaikkein parasta on puhua niistä heti Jehova Jumalalle. Kun rukoilen, tiedän, etten ole yksin. Jehova ymmärtää minua paremmin kuin minä itse. Yritän myös osoittaa kiinnostusta muita kohtaan eri tavoin. Kokoaikainen palvelus on erityisen tehokas ase kielteisiä tunteita vastaan. Kun puhun toisille Jumalan valtakunnan siunauksista ja näen, ettei heillä ole minkäänlaista toivoa eikä ratkaisua ongelmiinsa, niin tuntuu, että minulla on painavia syitä haluta elää ja jatkaa taistelua.”

93-vuotiaan Elban ainoa lapsi palvelee ulkomailla lähetystyössä. Elba kertoo, miten hän pitää yksinäisyyden tunteen kurissa: ”Kun tyttäreni ja vävyni saivat kutsun Vartiotornin raamattukouluun Gileadiin, heidän kasvonsa säteilivät ja minä iloitsin heidän kanssaan. Kun heidät myöhemmin määrättiin toiseen maahan, minulla heräsi hiukan itsekkäitä tunteita. Tiesin, etten saisi pitää heitä enää lähelläni, ja olin vähän surullinen. Minusta tuntui, että olin samanlaisessa tilanteessa kuin Jefta ja hänen ainoa tyttärensä, mistä kerrotaan Tuomarien kirjan 11. luvussa. Rukoilin Jehovaa itkien ja pyysin anteeksi. Lapset pitävät minuun jatkuvasti yhteyttä. Tiedän, että heillä on paljon tekemistä, mutta palvelevatpa he missä tahansa, he varaavat aikaa pitääkseen minut ajan tasalla ja kertoakseen minulle kenttäpalveluskokemuksiaan. Luen heidän kirjeensä moneen kertaan. Tuntuu siltä kuin he puhuisivat kanssani viikoittain, ja olen siitä hyvin kiitollinen. Lisäksi seurakuntamme kristityt vanhimmat huomioivat meitä iäkkäitä ja huonokuntoisia. He varmistavat, että meillä on kyyti kokouksiin, ja pitävät meistä muutenkin huolta. Hengelliset veljeni ja sisareni ovat minulle lahja Jehovalta.”

Sinäkin voit päästä yksinäisyydestä voitolle

Oletpa yksinäinen mistä syystä tahansa – olet sitten nuori tai vanha, naimaton tai naimisissa, tai olet menettänyt lähiomaisia – voit päästä tunteittesi herraksi. Jocabed on 18-vuotias tyttö, jonka isä jätti kuusihenkisen perheen ja muutti toiseen maahan. Jocabed kehottaa: ”Puhu! On tärkeää kertoa toisille tunteistaan, muuten kukaan ei voi ymmärtää sinua.” Hän suosittelee: ”Älä ajattele liikaa itseäsi. Pyydä apua kypsiltä ihmisiltä, älä nuorilta, joilla saattaa mennä vielä huonommin.” Edellä mainittu Luisa sanoo: ”Sydämestä lähtevät rukoukset Jehovalle auttavat pääsemään tilanteesta, joka meistä voi näyttää umpikujalta.” Leskeksi jäänyt Jorge kertoo, miten hän selviytyy yksinäisyydestä: ”Ei pidä antaa periksi. Kiinnostuksen osoittaminen toisia kohtaan auttaa paljon. Kun olemme myötäeläviä jutellessamme toisten kanssa, keskustelut voivat olla merkityksellisiä ja auttaa meitä näkemään toisten hienot ominaisuudet.” (1. Pietarin kirje 3:8.)

Yksinäisyyttä vastaan voidaan taistella monin tavoin. Mutta tuleeko joskus aika, jolloin yksinäisyys kuuluu menneisyyteen? Miten se voisi olla mahdollista? Näihin kysymyksiin vastataan seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 8]

”Sydämestä lähtevät rukoukset Jehovalle auttavat pääsemään – – umpikujasta.” (Luisa)

 [Tekstiruutu/Kuvat s. 7]

Miten lievittää yksinäisyyttä

▪ Muista, että tilanteelle voi tehdä jotain; se ei ole pysyvä. Samanlaisia tunteita on monilla muillakin.

▪ Älä vaadi itseltäsi liikaa.

▪ Ole tyytyväinen itseesi.

▪ Ota tavaksesi syödä terveellisesti, liikkua säännöllisesti ja nukkua riittävästi.

▪ Käytä yksinolon hetket johonkin luovaan toimintaan tai uusien taitojen opettelemiseen.

▪ Älä tuomitse ihmisiä omien kokemustesi perusteella.

▪ Pidä arvossa ystäviäsi ja heidän ainutlaatuisia ominaisuuksiaan. Rakenna itsellesi ystäväpiiri. Pyydä ehdotuksia vanhemmilta ja kokeneemmilta.

▪ Tee jotain toisten hyväksi; hymy, ystävällinen sana tai raamatullinen ajatus ilahduttaa heitä. Se että tuntee olevansa toisille tärkeä, on vastalääkettä yksinäisyydelle.

▪ Älä haaveile filmitähdistä, televisiotähdistä tai joistakin Internetin tai kirjallisuuden henkilöhahmoista.

▪ Jos olet naimisissa, älä odota puolisosi täyttävän kaikkia tunneperäisiä tarpeitasi. Opetelkaa tekemään myönnytyksiä sekä auttamaan ja tukemaan toisianne.

▪ Opettele puhumaan toisille ja olemaan hyvä kuuntelija. Keskity toisiin ihmisiin ja heidän kiinnostuksen kohteisiinsa. Ole empaattinen.

▪ Älä yritä peitellä yksinäisyyttäsi, vaan puhu siitä kypsälle ystävälle, johon luotat. Älä kärsi ääneti.

▪ Rajoita juomista tai lopeta se kokonaan. Et voi hukuttaa ongelmiasi alkoholiin, sillä jossain vaiheessa ne nousevat uudelleen pintaan.

▪ Varo ylpeyttä. Anna anteeksi niille, jotka loukkaavat sinua, ja tee myönnytyksiä. Pyri olemaan luottavainen ja avoin.

[Kuva s. 6]

Miten yksinäisyyttä voi lievittää?