”Merten jalokivi”

Mikroskooppisen pieniä piileviä, joita suojaavat koristeelliset lasikuoret monimutkaisine kuvioineen, on suurin joukoin maapallon jokaisessa valtameressä. Ne ovat kiehtoneet tutkijoita jo satoja vuosia – aina siitä saakka kun mikroskooppi keksittiin ja ihminen saattoi piirtää luonnoksia näistä kauniista levistä. Piilevää sanotaankin aivan perustellusti merten jalokiveksi.

Alfred Nobel, joka keksi dynamiitin 1860-luvulla, imeytti nitroglyseriiniä piilevistä saatavaan piidioksidiin, minkä ansiosta hän saattoi tehdä dynamiitista kannettavia pötköjä. Fossilisoituneilla piilevien kuorilla on nykyään monia kaupallisia käyttötapoja. Niitä käytetään muun muassa tiemerkintämaalien heijastuvuuden parantamiseen, viinin kirkastamiseen ja uima-altaiden veden suodattamiseen.

Paljon tärkeämpää on kuitenkin se, että nämä pikkuriikkiset yksisoluiset kasvit ovat mukana neljäsosassa planeetallamme tapahtuvista fotosynteeseistä. Tutkijat Allen Milligan ja Francois Morel Princetonin yliopistosta Yhdysvalloista ovat saaneet selville, että piilevien lasikuoressa oleva pii aiheuttaa kemiallisia muutoksia kuoren sisällä olevassa vedessä ja luo näin ihanteellisen ympäristön fotosynteesille. Tutkijat uskovat, että lasikuorien koristeellisuuden ansiosta suurempi kuoripinta-ala on kosketuksissa sisällä olevaan veteen, mikä tehostaa fotosynteesiä. Se miten meriveden sisältämästä piistä muodostuu tällaisia pienen pieniä, kauniita rasioita, on yhä arvoitus, mutta sen tutkijat tietävät, että koska piilevät sitovat hiilidioksidia ja vapauttavat happea, niillä on tärkeä osa elämän ylläpitämisessä maapallolla, kenties jopa paljon tärkeämpi osa kuin useimmilla maakasveilla.

Morelin arvion mukaan piilevät kuuluvat ”maapallon menestyvimpiin organismeihin”. Milligan lisää, että jolleivät ne ahnehtisi niin halukkaasti hiilidioksidia, ”kasvihuoneilmiö saattaisi olla paljon vakavampi”.

Kun piilevät kuolevat, niiden hiiltä sisältävät jäännökset vajoavat merenpohjaan ja lopulta fossilisoituvat. Jotkut tutkijat uskovat, että piilevät ovat tuossa muodossa, voimakkaan paineen alla, rikastuttaneet maailman öljyvarastoja. Mutta kun meriveden lämpötila nousee ilmaston lämpenemisen vuoksi, kasvaa huoli siitä, että bakteerit pääsevät syömään piilevien jäännökset, ennen kuin ne ehtivät vajota merenpohjaan, ja hiiltä vapautuu takaisin pintavesiin. Siksi jopa tämä pieni ”merten jalokivi” on osa ihmeellisesti suunniteltua, elämää ylläpitävää järjestelmää, joka saattaa nyt olla uhattuna.

[Kuvan lähdemerkintä s. 31]

© Dr. Stanley Flegler/Visuals Unlimited