Mistä voi löytää vastauksia?

TUNTUUKO sinusta joskus hieman tympäisevältä se kiihkeä väittely, jota evoluutiosta ja luomisesta käydään? Et ole ainoa.

Väittelyn toisena osapuolenahan on tieteenharjoittajia, jotka monesti käyttävät vaikeatajuista ammattikieltä ja ovat ehdottomasti sitä mieltä, että jos ihminen on saanut koulutusta ja hänellä on älyä, hän pitää kehitysoppia tosiasiana. Vastapuolella on yhtä voimakastahtoisia uskovaisia, jotka tunteisiin vetoavilla puheillaan viestittävät, että jos ihminen on aidosti uskova, hänen on yhdyttävä heidän näkemykseensä kreationismista.

Tällaiset ääripäiden mielipiteet tuntuvat monista järkevistä ihmisistä vierailta. Jumalan olemassaolo on sen verran merkityksellinen asia, että se ansaitsee jotain parempaa kuin itsevarmasti esitettyjä jyrkkiä väitteitä. Tämä kysymyshän ei ole pelkästään yksi keskustelunaihe muiden joukossa tai aivovoimistelua. Siihen liittyy tärkeitä seikkoja, jotka voivat vaikuttaa elämäämme ja tulevaisuuteemme.

Yleinen ongelma tieteen piirissä

Kuten olemme nähneet, arvostettujen tiedemiesten joukossa on paljon niitä, jotka sanovat todisteiden viittaavan Suunnittelijan tai Luojan olemassaoloon. Jotkut menevät vielä pitemmälle. He kyseenalaistavat niiden kollegoidensa tieteellisen rehellisyyden, jotka jyrkästi sulkevat pois Jumalan olemassaolon mahdollisuuden.

Esimerkiksi geofyysikko John R. Baumgardner sanoo: ”Miten kukaan vähänkään rehellinen tiedemies voi selittää elollisten järjestelmien monimutkaisuuden sattumanvaraisilla, toisiinsa vaikuttavilla tapahtumilla, kun näiden  todennäköisyys on niin tyrmäävän pieni? Joka näin toimii, vaikka on täysin perillä [todennäköisyys]laskelmista, loukkaa mielestäni vakavalla tavalla tieteellistä puolueettomuutta.”

Maineikas fyysikko Richard Feynman katsoo tieteen harjoittamisen rehellisyyttä toisesta näkökulmasta. Puhuessaan erään korkeakoulun promootiojuhlassa hän viittasi ”tiettyyn rehellisyyden piirteeseen”, johon sisältyy se, että ”tekee kaikkensa osoittaakseen olevansa mahdollisesti väärässä”. Tämä on hänen mukaansa ”velvollisuutemme tiedemiehinä varsinkin muita tiedemiehiä mutta myös maallikkoja kohtaan”.

Kuinka usein evolutionistit ottavat huomioon sen, että he ovat teorioidensa suhteen ”mahdollisesti väärässä”? Tällainen vaatimattomuus näyttää valitettavasti olevan harvinaista heidän keskuudessaan. Vaatimattomuuden ja rehellisyyden pitäisi saada vielä useammat tiedemiehet myöntämään, että tieteellä, jonka tutkimukset rajoittuvat fyysiseen maailmaan, ei ole keinoja vastata Luojan olemassaoloa koskeviin kysymyksiin. Entä sitten kreationismia kannattavat uskonnolliset johtajat?

Yleinen ongelma uskontojen piirissä

Vaatimattomuus ja rehellisyys ovat harvinaisia myös uskonnollisten johtajien keskuudessa. Kuinka rehellistä nimittäin on väittää, että Raamattu opettaa jotain sellaista, mitä se ei todellisuudessa opeta? Kuinka vaatimatonta on asettaa omat mielipiteet ja itselle mieluisat perinteet Raamatun yläpuolelle? Juuri näin ovat monet kreationistit toimineet.

He esimerkiksi sanovat usein, että koko maailmankaikkeus luotiin kuudessa kirjaimellisessa vuorokaudessa noin kuusituhatta vuotta sitten. Tällaisilla opetuksilla he esittävät Raamatun väärässä valossa, sillä siinä sanotaan, että Jumala loi taivaat ja maan ”alussa” – jolloinkin tarkemmin määrittelemättömänä ajankohtana ennen kuin selvärajaisemmat luomispäivät alkoivat (1. Mooseksen kirja 1:1). Luomiskertomuksesta käy ilmi se tärkeä seikka, että ilmauksella ”päivä” on siinä useita merkityksiä. Ensimmäisen Mooseksen kirjan 2:4:ssä sanotaan koko edellisessä luvussa kuvailtua kuuden päivän jaksoa yhdeksi ainoaksi päiväksi. On johdonmukaista, etteivät nuo kuusi päivää olleet kirjaimellisia 24-tuntisia päiviä vaan pitkiä ajanjaksoja. Kukin niistä kesti ilmeisesti tuhansia vuosia.

Uskonnolliset johtajat ovat valitettavan usein hakoteillä myös puhuessaan uskosta. Näyttää siltä, että joidenkin mielestä usko on palavahenkistä luottamusta johonkin, mistä ei ole kunnon todisteita. Monista ajattelevista ihmisistä sellainen kuulostaa pikemminkin herkkäuskoisuudelta. Raamattu määrittelee uskon aivan eri tavalla: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” (Heprealaisille 11:1.) Aito usko ei siis ole herkkäuskoisuutta. Se perustuu selviin todisteisiin ja varmaan vakuuteen.

Mihin todisteisiin usko Jumalaan sitten perustuu? On olemassa kaksi vakuuttavaa todisteryhmää.

Punnitse todisteita

Apostoli Paavali kirjoitti, että Jumalan ”näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin” (Roomalaisille 1:20). Viisaat miehet ja naiset ovat tuhansien vuosien ajan nähneet luonnossa todisteita Jumalan olemassaolosta.

Kuten olemme havainneet, tieteestä voi olla hyötyä tässä suhteessa. Mitä enemmän saamme tietää maailmankaikkeuden monimutkaisista riippuvuussuhteista ja järjestyksellisyydestä, sitä enemmän meillä on aihetta tuntea syvää kunnioitusta sen Suunnittelijaa kohtaan. Jotkut tiedemiehet ovat valmiita hyväksymään tällaiset todisteet ja pitävät niitä vakuuttavina. He voisivat epäilemättä sanoa, että tiede on auttanut heitä löytämään Jumalan. Toisia tiedemiehiä eivät ilmeisesti vakuuta mitkään todisteet, vaikka niitä olisi kuinka paljon. Entä sinä?

Jos olet valmis punnitsemaan todisteita, kannustamme sinua tekemään niin. Kirja Onko Luojaa joka välittää sinusta? * on laadittu siten, että se auttaa löytämään vastauksia näihin elintärkeisiin kysymyksiin. Lisäksi sen avulla voi punnita toista todistusaineistoa, joka puoltaa Jumalan olemassaoloa: Raamattua.

 Raamatussa on runsaasti todisteita siitä, että se on kirjoitettu yli-inhimillisen älyn ohjauksessa. Siinä on esimerkiksi monia ennustuksia – etukäteen kirjoitettua historiaa. Jotkin näistä profetioista kuvailevat tarkasti nykymaailman olosuhteita (Matteus 24:3, 6, 7; Luukas 21:10, 11; 2. Timoteukselle 3:1–5). Ihmiset eivät pysty ennustamaan tulevaisuutta luotettavasti. Kuka muu kuin Jumala pystyy siihen?

Raamattu ei kuitenkaan pelkästään auta löytämään vastausta kysymykseen, onko Jumala olemassa vai ei. Se myös kertoo, mikä hänen nimensä on, millaisia ominaisuuksia hänellä on ja miten hän on osoittanut kiinnostusta ihmiskuntaa kohtaan vuosisatojen saatossa. Se jopa paljastaa, millaisen tulevaisuuden hän on suunnitellut meitä varten. Tiede ei millään näillä alueilla pysty antamaan vastauksia. Se ei voi tuoda elämäämme kestävää toivoa. Eikä sillä ole tarjota kunnollista moraalia ja arvomaailmaa.

Moraalin ja arvomaailman perusta

Joillakin tieteenaloilla näyttää nykyään valitettavasti olevan vallalla suuntaus, joka jäytää moraalia, arvoja ja normeja. Biologi Richard Dawkins, joka ei tunnusta Jumalaa, on sanonut: ”Sokeiden fysiikan voimien ja geneettisen kahdentumisen ohjaamassa maailmankaikkeudessa jotkut kärsivät vahinkoa ja toiset ovat onnekkaita, eikä se perustu mihinkään järkisyyhyn eikä oikeuteen.” Kuulostaako jokseenkin synkältä maailmankatsomukselta? Eikö ihmiskunta tarvitsekin moraalisäännöstön, joka palkitsee hyvän käytöksen ja rankaisee väärinteoista?

Tässä on ratkaiseva ero Raamattuun ja toisaalta ateistiseen kehitysoppiin pohjautuvan elämänkatsomuksen välillä. Jumalan sanassa korostuu ihmisten erikoisasema luomakunnassa; evoluutioteorian mukaan ihminen on luonnon sokeiden tapahtumaketjujen sattumanvarainen seuraus. Raamatussa selitetään, että ihmiset on tehty oikeudenmukaisen ja rakkaudellisen Jumalan kuvaksi ja he kykenevät elämään moraalista, hyvää elämää; evoluutioteoria painottaa itsesäilytysviettiä eikä siksi pysty selittämään ihmisten rakkautta ja epäitsekkyyttä.

Kehitysoppi ei voi tarjota mitään todellista toivoa eikä tarkoitusta. Raamatussa kerrotaan, mikä on Luojan suuri tarkoitus tulevaisuutemme suhteen. Jumala on ilmoittanut aikomuksensa selvästi: ”Minä siunaan teitä tulevaisuudella, joka on täynnä toivoa.” (Jeremia 29:11, Contemporary English Version.)

Hanki tietoa Luojasta

Viisas psalmista tunnusti nöyrästi: ”Tietäkää, että Jehova on Jumala. Hän meidät on tehnyt emmekä me itse.” (Psalmit 100:3.) Monien ajattelevien ihmisten mielestä tämä vaatimaton tunnustus on paljon järkevämpi kuin nykyteoriat ihmiselämän sattumanvaraisesta alusta.

Nykytiede edistää toisinaan sellaista ylimielistä näkemystä, että ihmisten pitää luottaa inhimilliseen päättelyyn ja tietämykseen korkeimpana oppaanaan. Valitettavasti järjestäytynyt uskonto on yhä uudelleen tehnyt saman virheen. Inhimillinen tietämys on ja tulee aina olemaan rajallista. Apostoli Paavali oli perehtynyt syvällisesti hengellisiin asioihin, mutta silti hän pysyi nöyränä. Hän totesi realistisesti: ”Nykyään näemme epätarkan kuvajaisen peilistä – –. Nykyinen tietämykseni on puutteellista.” (1. Korinttilaisille 13:12, The Jerusalem Bible.)

Aito usko Jumalaan ei tietenkään ole riippuvainen nykytieteestä, mutta tiede voi kuitenkin vahvistaa tarkkanäköisen havainnoitsijan uskoa. Tosi usko ja hengellisyys ovat välttämätön edellytys täysipainoiselle ja onnelliselle elämälle (Matteus 5:3). Jos pyrit Raamatun avulla hankkimaan syvällistä tietämystä Jehovasta ja hänen tarkoituksestaan ihmiskunnan ja maapallon suhteen, saat vahvan perustan todelliselle elämän tarkoitukselle ja toivolle.

[Alaviite]

 [Tekstiruutu/Kuvat s. 9]

Tiedemiesten suusta

Monet tiedemiehet tunnustavat epäröimättä uskovansa Luojaan. Joillakin heistä on yleisluonteisia ja väljiä näkemyksiä siitä, kuka Jumala on, mutta he ovat joka tapauksessa sillä kannalla, että todisteet viittaavat älykkääseen Suunnittelijaan. Seuraavassa heidän ajatuksiaan:

”Katsellessani tiedemiehenä tätä maailmaa näen niin ainutlaatuisen monimutkaisia mekanismeja, etten voi muuta kuin päätellä, että tuon monimuotoisen järjestyksen takana on älyllistä suunnittelua.” (WALESILAINEN MATEMAATIKKO ANDREW MCINTOSH)

”Luonnon monisäikeisyys viittaa selvästi Luojaan. Jokainen biologinen ja fysikaalinen järjestelmä paljastuu uskomattoman monimutkaiseksi, kun se opitaan tuntemaan.” (KANADALAINEN BIOKEMISTI JOHN K. G. KRAMER)

”Elollisen maailman järjestyksellisyys näkyy kaikesta. Sen takana on ylempi Voima, jota itse kutsun Jumalaksi. Juuri tässä usko kohtaa tieteellisen totuuden. Se ei suinkaan ole ristiriidassa tieteen kanssa vaan täydentää sitä tarjoten yksinkertaisemman selityksen maailmankaikkeudelle.” (RANSKALAINEN BIOLOGI JEAN DORST)

”En voi kuvitella maailmankaikkeutta ja ihmiselämää ilman älyllistä alkua, ilman aineen ja siihen vaikuttavien lakien takana olevaa hengellisen ’lämmön’ lähdettä.” (VENÄLÄINEN YDINFYYSIKKO ANREI SAHAROV)

”Jokainen eläin on jollain tavalla suunniteltu juuri omaan elinympäristöönsä, enkä voi olla lukematta tuon suunnittelun monimuotoisuutta ennemmin Luojan kuin umpimähkäisten evolutionististen voimien ansioksi.” (AUSTRALIALAINEN BIOKEMISTI BOB HOSKEN)

[Tekstiruutu/Kuvat s. 10]

Asiantuntija-arvio Raamatun luomiskertomuksesta

Ydinfysiikan professorina toiminut Gerald Schroeder kirjoittaa: ”Raamattu kertoo 31 jakeessa muutamalla sadalla sanalla tapahtumista, jotka ovat sijoittuneet 16 miljardin vuoden aikavälille. Tiedemiehet ovat samoista tapahtumista kirjoittaessaan käyttäneet kirjaimellisesti miljoonia sanoja. Koko eläinkunnan ilmaantuminen tiivistetään Raamatussa kahdeksaan virkkeeseen. Kun otetaan huomioon Raamatun kertomuksen lyhyys, niin sopusointu 1. Mooseksen kirjan toteamusten ja ajoituksen sekä nykytieteen havaintojen välillä on ilmiömäinen, etenkin kun muistamme, että Raamatun selitys kirjoitettiin satoja, jopa tuhansia vuosia sitten eivätkä nykytieteen havainnot näin ollen vaikuttaneet siihen millään tavoin. Nykytiede on osoittautunut sopusointuiseksi sen kanssa, mitä Raamattu jo kertoi alkuperästämme.” (THE SCIENCE OF GOD–THE CONVERGENCE OF SCIENTIFIC AND BIBLICAL WISDOM)

[Kuvat]

Raamatussa kuvaillaan kuutta luomisjaksoa

[Kuva s. 12]

Raamatussa on painavia todisteita sen puolesta, että se on kirjoitettu Jumalan ohjauksessa