Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Muisto mahtavasta Rooman valtakunnasta

Muisto mahtavasta Rooman valtakunnasta

Muisto mahtavasta Rooman valtakunnasta

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA SAKSASTA

Mikä on runsaat 1900 vuotta vanha, lähes 500 kilometriä pitkä ja lukeutuu Keski-Euroopan vaikuttavimpiin historiallisiin muistomerkkeihin Rooman valtakunnan ajalta? Se on limes.

LIMES on roomalaisten rakentama linnoitusketju, jonka tarkoitus oli vahvistaa valtakunnan pohjoisrajaa germaaniheimoja vastaan. Nykyään nuo linnoitukset todistavat muinaisen Rooman valtakunnan mahdista.

Latinan sana limes merkitsi alun perin ihmisten tekemää polkua, joka jakoi maa-alueen kahtia. Keski-Euroopan limes rakennettiin pelkästään tieksi, mutta kun se oli valmis, se muuttui vähitellen rajalinjaksi. Sen rakentaminen oli tärkeä käännekohta Rooman valtakunnan historiassa.

Miksi limes rakennettiin?

Valtakunnan pohjoisrajan takana seudulla, josta joskus käytettiin nimitystä barbaricum, asui germaaniheimoja, jotka suhtautuivat Roomaan vihamielisesti. Muun muassa khatit kävivät tämän tästä ryöstöretkillä Rooman puolella. He olivat hurjapäisiä sotureita, joten hyökkäys heitä vastaan olisi tullut kalliiksi.

Rooman armeija ei siksi yrittänyt vallata barbaricumia vaan rakensi limeksen käytäväksi, joka kulki noiden valloittamattomien seutujen poikki viistoon Reiniltä Tonavalle. Paikka paikoin se jouduttiin raivaamaan tiheäkasvuisen metsän läpi. Sitä vartioivat sotilaat, joten se oli suhteellisen turvallinen reitti matkamiehille.

Aluksi limes oli vain leveä kulkuväylä. Myöhemmin sen varrelle rakennettiin puutorneja, joihin voitiin majoittaa sotilaita. Yhdeltä tornilta oli aina näköyhteys seuraavalle. Tien reunaan pystytettiin myös lähes kolme metriä korkea paaluaita, ja myöhemmin viereen rakennettiin maavalli ja vallihauta. Joillekin osuuksille tuli vielä kivimuuri ja kiviset vartiotornit.

Korpiseuduille rakennettiin lisää linnoituksia joukkojen majoituspaikoiksi. Lopulta 200-luvulle tultaessa limes oli Saksassa jo lähes 500 kilometriä pitkä. Siihen kuului 60 suurta linnoitusta ja lukuisia pienempiä. Lisäksi sen varrella oli ainakin 900 vartiotornia, joilta vartijat tekivät partioretkiä. Joidenkin lähteiden mukaan ne olivat kolmikerroksisia ja miltei kymmenen metriä korkeita.

Rajavalli

Vihollismaan halki kulkenut tie muuttui siis rajavalliksi. Se jatkui Saksasta nykyisin Alankomaina tunnetun alueen läpi aina Pohjanmeren rannikolle saakka. Englantiin roomalaiset rakensivat Hadrianuksen vallin ja Antoninuksen vallin, joilla vahvistettiin rajaa nykyisen Skotlannin alueella asuneita kaledonialaisia vastaan.

Limeksen ei ollut tarkoitus sulkea rajaa kokonaan. Barbaricumin asukkaat pääsivät sen porteista läpi Rooman provinsseihin Raetiaan ja Germania superioriin. Tämä mahdollisti kaupankäynnin.

Limes todistaa merkittävästä muutoksesta Rooman politiikassa. T. W. Potter kirjoittaa: ”Roomalaisille oli monen vuosisadan ajan ollut lähes käsittämätön ajatus, että valtakunnalla pitäisi olla selvät rajat.” Pohjoisraja merkitsi siis ”alkua ratkaisevalle muutokselle politiikassa: laajenemisesta siirryttiin rajoittamiseen”.

Minkä verran jäljellä?

Valtakunnan pitkä ja hidas alamäki oli alkanut 200-luvulle tultaessa. Aikanaan armeija vetäytyi rajavallilta. Linnoitukset ränsistyivät, ja kiviä ja puuta vietiin muihin tarpeisiin. Maailman mahtavimpiin kuuluneen valtakunnan raja kasvoi pian umpeen ja jäi vähitellen unohduksiin.

1800-luvun lopulla Saksassa heräsi kuitenkin kiinnostus Rooman aikaista historiaa ja perinnettä kohtaan. Vallihauta, maavalli ja aita on sittemmin restauroitu joillakin lyhyillä osuuksilla samoin kuin muutama linnoitus ja vartiotorni. Suuri osa linjasta on kuitenkin vielä entistämättä, ja sitä tuskin erottaa maastosta.

Yksi hienoimmista restauroiduista linnoituksista on Saalburg, joka sijaitsee Taunuksen alueella noin 40 kilometrin päässä Jehovan todistajien Saksan-haaratoimistosta. Sen pohja-ala on 147 metriä kertaa 221 metriä, ja sitä kiertää vallihauta ja kivimuuri vartiotorneineen. Siihen oli aikoinaan majoitettu noin 500 sotilasta. Linnoituksen keskellä seisoo sen tärkein rakennus, principia eli päämaja.

Principian takaosassa on pyhäkkö, jossa säilytettiin taistelumerkkiä. Alueen esitteessä kerrotaan: ”Pyhäkkö, jossa taistelumerkkiä pidettiin, oli vihitty Rooman valtakunnan suojelusjumalille ja keisarin palvontaan. Sen edessä seisoi päivisin kunniavartio.” (Limeskastell Saalburg.) Limes siis vahvistaa, että uskonnolla oli oma osansa sotilaselämässä.

Restauroinnin jälkeen limeksestä on tullut suosittu nähtävyys. Monin paikoin rajalinja on nykyään ulkoilureittinä. Jos tulet Saksaan, käy ihmeessä katsomassa sitä. Se muistuttaa vaikuttavalla tavalla siitä, että ennemmin tai myöhemmin mahtavimmatkin ihmisten valtakunnat rappeutuvat ja katoavat näyttämöltä.

[Tekstiruutu/Kuva s. 15]

ROOMALAISEN SOTILAAN ELÄMÄ

Rooman armeija koostui legioonalaisista, jotka olivat Rooman kansalaisia, ja apujoukoista (auxilia), joiden jäsenet värvättiin valloitettujen alueiden asukkaista. Armeijan pienin yksikkö oli contubernium, johon kuului kymmenisen yhdessä asuvaa sotilasta. Kymmentä contuberniumia johti upseeri, centurio. 60 centuriaa muodosti legioonan, jossa oli noin 4500–7000 sotilasta.

”Armeija marssii vatsallaan”, sanoi Napoleon. Roomalaiset oivalsivat tämän jo kauan ennen häntä ja pitivät joukkonsa hyvässä muonassa. ”Rooman armeijassa ei koskaan tarvinnut kapinoida huonon ruoan takia”, sanotaan arkeologian lehdessä Archäologie in Deutschland. ”Joissakin Rooman valtakunnan osissa sotilailla oli parempaa ruokaa kuin siviiliväestöllä.”

Päiväannokseen kuului tuoretta lihaa, hedelmiä, kasviksia, vehnäleipää ja öljyä. Sotilaita ei silti hemmoteltu. ”Rooman armeijassa ei ollut ruokaloita”, edellä mainittu lehti selittää. Kukin contubernium valmisti itse omat ateriansa.

Kun sotilas oli palvellut armeijassa 25 vuotta, hänet vapautettiin siitä kunniakkaasti, ja kiitokseksi palveluksestaan hän sai rahasumman tai maata. Apujoukkojen jäsen sai itselleen ja lapsilleen Rooman kansalaisuuden. ”Palvelus Rooman armeijassa oli monille miehille nopein keino päästä Rooman kansalaiseksi”, kerrotaan kirjassa Der Limes zwischen Rhein und Main.

[Kartta/Kuvat s. 16, 17]

(Ks. painettu julkaisu)

RESTAUROITU LIMES SAKSASSA

–– Limes-rajalinja

1 Wiesbaden

Paaluaita ja kivinen vartiotorni

2 Butzbach

Vartiotorni jossa on puukaiteet ja saviseinät

3 Weissenburg

Kivilinnoituksen pohjoisportti

4 Saalburg

Yksi hienoimmista restauroiduista linnoituksista

5 Rainau

Puutorni ja paaluaita

[Lähdemerkintä]

Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.