Onko usko Jumalaan ristiriidassa tieteen kanssa?

TIEDETTÄ käsitteleviä tekstejä lukiessa ei ole harvinaista törmätä uskonnollisiin ilmauksiin. Tiedemiehiä on esimerkiksi kuvailtu ”uuden teknologisen kulttuurin ylimmäisiksi papeiksi” ja heidän laboratorioitaan ”temppeleiksi” tai ”pyhätöiksi”. Tällaiset ilmaukset ovat tietenkin vain kuvakieltä, mutta ne saattavat herättää tärkeän kysymyksen: onko tieteen ja uskonnon välillä tosiaankin jakava kuilu?

Jotkut ehkä luulevat, että mitä enemmän tiedemiehille karttuu tietoa, sitä kauemmas he etääntyvät Jumalasta. Tiedemiesten piirissä on kieltämättä monia, jotka ylenkatsovat uskoa. Mutta heidän lisäkseen on huomattava määrä niitä, joihin todisteet fyysisen maailman suunnitelmallisuudesta ovat tehneet suuren vaikutuksen. Monia tiedemiehiä alkaa kiinnostaa tuon suunnitelmallisuuden lisäksi myös itse Suunnittelija.

Muutoksen tuulia

Charles Darwinin kehittämä evoluutioteoria on ollut vallitseva oppi lähes 150 vuoden ajan. Jotkut koulutetut ihmiset ehkä odottivat, että Jumalaan uskoisivat nykyään enää sivistymättömät, herkkäuskoiset ja sinisilmäiset. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Monet tiedemiehet tunnustavat avoimesti uskovansa Luojaan. He eivät tosin välttämättä usko persoonalliseen Jumalaan tai Raamattuun mutta ovat kuitenkin vakuuttuneita siitä, että luonnossa ilmenevä suunnitelmallisuus edellyttää älykkään Suunnittelijan olemassaoloa.

Ovatko tällaiset tiedemiehet sinisilmäisiä haihattelijoita, jotka voidaan jättää omaan arvoonsa? The New York Times -lehti sanoi eräässä kirja-arvostelussaan tiedemiehistä, joiden mielestä maailmankaikkeuden ja elämän takana on älyllistä suunnittelua: ”Heillä on tohtorin arvo, ja he toimivat arvostetuissa yliopistoissa. He eivät kritisoi darvinismia vedoten Raamatun arvovaltaan vaan tieteellisiin perusteisiin.”

Samassa kirjoituksessa sanottiin myös, että älyllisen suunnittelun kannattajat ”eivät esitä mitään selvästi älyttömiä väitteitä. – – Heidän arvostelunsa kärki kohdistuu siihen, että tavallinen darvinistinen teoria tai mikä tahansa muu ’naturalistinen’ teoria,  jonka lähtökohtana ovat pelkät vähitellen vaikuttaneet mekaaniset, älystä riippumattomat syyt, ei riitä selittämään koko elämän kirjoa. Heidän mukaansa biologinen maailma on täynnä todisteita älyllisestä suunnittelusta – todisteita, jotka viittaavat lähes varmasti Älykkään Suunnittelijan toimintaan.” *

Tämäntyyppiset päätelmät ovat yllättävän yleisiä tiedemiesten piirissä. Esimerkiksi muuan vuonna 1997 julkaistu tutkimus osoitti, että neljä kymmenestä amerikkalaisesta tiedemiehestä uskoi persoonalliseen Jumalaan. Määrä oli pysynyt lähes samana vuodesta 1914, jolloin tehtiin samanlainen selvitys.

Euroopassa ja muissa maallistuneemmissa yhteiskunnissa määrä on ymmärrettävästikin pienempi. Brittiläisen The Guardian -lehden mukaan uskovia on kuitenkin ”eniten kovien tieteiden, kuten fysiikan ja geologian, piirissä ja vähemmän pehmeiden tieteiden, kuten antropologian, piirissä”. Lehti jatkoi: ”Isossa-Britanniassa on sellaisia järjestöjä kuin Christians in Science [Kristityt tiedemiehet].” Siinä sanottiin myös, että tuossa maassa ”luonnontieteiden opiskelijat käyvät suhteessa paljon enemmän kirkossa kuin humanististen tieteiden opiskelijat”.

Tästä huolimatta näyttää siltä, että enemmistö tiedemiehistä ylenkatsoo ajatusta Luojan olemassaolosta. Tällainen väheksyntä aiheuttaa voimakasta painetta tiedeyhteisön sisällä. Tähtitieteilijä Allan Sandage toteaa, että ”uskovaksi ei mielellään tunnustauduta”. Miksi ei? Hän vastaa: ”Se on niin suuri häpeä.”

Tämän vuoksi tiedemiehet, jotka rohkenevat esittää, ettei tiede välttämättä ole ristiriidassa Luojaan uskomisen kanssa, joutuvat huomaamaan, että heidän äänensä hukkuvat epäilevämpien mielipiteiden alle. Seuraavissa kirjoituksissa tuodaan esiin heidän usein sivuutettuja näkemyksiään ja kerrotaan, mihin heidän kantansa perustuu. Entä miten tämä liittyy sinuun? Voiko tiede ohjata sinut Jumalan luo? Tarkastelemme myös näitä kysymyksiä.

[Alaviite]

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

Tähdet: ROE/Anglo-Australian Observatory, David Malin