Laventeli – aisteja hivelevä lahja

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Australiasta

ENGLANNIN kuningatar Elisabet I määräsi, että kuninkaallisen perheen pöydässä tuli aina olla sitä mausteena. Ranskan kuningas Kaarle VI istui sillä täytetyillä tyynyillä. Englannin kuningatar Viktoria käytti sitä peseytymisessä. Mistä nämä kuninkaalliset olivat näin innostuneita? Tuoksuvasta pensaskasvista nimeltä laventeli. Jokainen, joka on joskus seisonut keskellä syvän sinipunertavaa laventelipeltoa, ymmärtää, miksi niin monet ovat ihastuneet tuohon aromaattiseen kasviin.

Laventelin sukuun kuuluu runsaat 30 lajia. Ne ovat kestäviä ja viihtyvät monenlaisessa ilmanalassa Ranskan Alppien viileydestä Lähi-idän kuivaan paahteeseen. Niiden kasvitieteellinen nimi Lavandula tulee latinan sanasta lavare, joka merkitsee ’pestä’. Nimi juontuu muinaisten roomalaisten tavasta lisätä kylpyveteen laventeliöljyä tuoksua antamaan.

Ikivanha lääkekasvi

Laventelia on käytetty lääkinnässä jo lähes kaksituhatta vuotta. Keskiajalla se oli pääaineksena seoksessa nimeltä neljän varkaan etikka, jolla torjuttiin ruttoa. Liemi sai nimensä luultavasti siitä, että haudanryöstäjät, jotka penkoivat ruttoon kuolleiden tavaroita, pesivät sillä itsensä. Työnsä riskeistä huolimatta he ilmeisesti vain harvoin saivat tartunnan.

1500-luvun kasviparantajat väittivät, että laventeli parantaisi paitsi vilustumiset ja päänsäryt myös raajojen halvauksia ja neurooseja. He uskoivat myös, että laventelista tehdyn patalakin käyttäminen lisäsi älykkyyttä. Vielä ensimmäisen maailmansodan aikana viranomaiset pyysivät joissakin maissa kansalaisia keräämään puutarhoistaan laventelia, jotta siitä voitaisiin valmistaa öljyä sotilaiden haavojen hoitoon.

Vanhoja hoitomenetelmiä tutkitaan

Jotkin laventeliöljyt, etenkin Lavandula angustifoliasta valmistetut, näyttävät tehoavan eräisiin bakteereihin ja sieniin. Joidenkin tutkijoiden mukaan niillä saattaisi olla  käyttöä antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien nujertamisessa. ”Laventeliöljyä voidaan käyttää eri tavoin myös synnytyksen yhteydessä”, sanotaan eräässä tuoreessa tutkimuksessa. ”Laajassa kliinisessä kokeessa kävi ilmi, että laventeliöljyä [kylpyvedessä] käyttävillä äideillä oli poikkeuksetta vähemmän vaivoja 3–5 päivää synnytyksen jälkeen – –. Öljyä käytetään nykyään myös monissa synnytyshuoneissa sen rauhoittavan vaikutuksen vuoksi.”

Entä kuningatar Elisabet I:n mieltymys laventelin makuun? Voiko sitä tosiaan syödä? ”Laventeli oli Englannissa suosittu mauste Tudorien ja Elisabetin aikana. Sillä höystettiin riistaa, paahdettua lihaa, hedelmäsalaatteja ja makeita ruokia, tai sitä syötiin sellaisenaan makeana palana”, kertoo Judyth McLeod kirjassaan Lavender, Sweet Lavender. Nykyään joitakin laventelilajeja käytetään keksien, kakkujen ja jäätelön mausteena. Toisaalta kaikkien lajien aromi ei ole miellyttävä – etenkään hyönteisten mielestä. Erään tutkimuksen mukaan ”laventeliöljyä tai jauhettuja laventelin lehtiä ja kukkia voidaan myös käyttää kauppapuutarhoissa – – ja kotona hyönteismyrkkynä, sillä ne karkottavat punkkeja, jyväkärsäkkäitä, kirvoja ja vaatekoita”.

Kysyntä kasvaa

Laventeli on viime vuosikymmeninä noussut uudestaan suosioon. Sitä viljellään Australiassa, Euroopassa, Japanissa, Pohjois-Amerikassa ja Uudessa-Seelannissa. ”Laventeli on kuin viiniä”, sanoo nuori puutarhuri Byron, jolla on kymmenisen hehtaaria laventelipeltoja Victorian osavaltion kaakkoisosassa Australiassa. ”Samasta lajista tulee eri alueilla erilaista öljyä, koska maaperä ja ilmasto ovat erilaisia. Tuotteeseen voivat vaikuttaa jopa sadonkorjuun ajoitus ja korjuumenetelmä.”

Laventeliöljyä ei kuitenkaan valmisteta murskaamalla kuten viiniä vaan tislaamalla. Byron selittää: ”Yhteen öljylitraan tarvitaan noin 250 kiloa laventelia. Vasta leikatut kukat, varret ja lehdet puristetaan tiiviiksi kasaksi suuressa teräsrummussa. Säiliön pohjalle pumpataan höyryä, ja kun se nousee kasvin osien läpi ylös, niistä vapautuu öljyä. Höyry ja öljy kulkevat jäähdyttimen läpi pannuun, missä öljy erottuu vedestä ja nousee pintaan. Sitten se kerätään talteen ja varastoidaan sisäpinnaltaan keraamisiin säiliöihin, joissa se saa kypsyä muutaman kuukauden.”

Byronin tilan laventeliöljyä käytetään saippuoihin, voiteisiin ja kynttilöihin. Kukat myydään tuoreina tai kuivattuina, ja kukinnot ovat suosittuja tuoksusekoitusten aineksia. Tilalla käy joka vuosi tuhansia turisteja maistelemassa laventeliherkkuja ja ihailemassa laventelipeltojen väriä ja tuoksua. Byron sanoo usein näille arvostaville vieraille: ”Me emme tee öljyä; me vain erotamme sen kasvista. Laventelin Tekijä on antanut sen meille aisteja hiveleväksi lahjaksi.”

[Tekstiruutu s. 11]

Kaupalliseen käyttöön valmistetaan kolmenlaista laventeliöljyä

Aitolaventeli

Tätä öljyä saadaan ”Lavandula angustifolia” -lajista, eikä siinä ole kovin paljon kamferin tuoksua, toisin kuin kahdessa jäljempänä mainitussa öljyssä. Sitä tuotetaan parisataa tonnia vuodessa.

Piikkilaventeliöljy

Tämä öljy on peräisin ”Lavandula latifolia” -lajista. Sitä tuotetaan korkeintaan kaksisataa tonnia vuodessa.

Lavandiiniöljy

Tätä öljyä saadaan kahden edellä mainitun lajin risteymästä. Sitä myydään maailmassa vuosittain runsaat tuhat tonnia.

[Kuva s. 10]

Monilla tiloilla laventeli korjataan yhä entisajan menetelmin

[Kuva s. 10]

Laventeliöljyä valmistetaan suurissa tislausastioissa

[Kuva s. 10]

Laventeliöljyn annetaan kypsyä teräsastioissa, joissa on keraaminen sisäpinta, ennen kuin sitä käytetään erilaisiin tuotteisiin