”Mitä minulle on tapahtumassa?”

”Tuntui kuin yhtenä aamuna herätessäni kaikki olisi yhtäkkiä muuttunut. Olin aivan eri ihminen eri ruumiissa.” (Sam)

MITÄ on nuoruus? Lyhyesti sanottuna se on lapsuuden ja aikuisuuden välinen elämänvaihe. Sen aikana nuorelle tapahtuu suuria muutoksia fyysisesti, tunneperäisesti ja jopa sosiaalisesti. Tähän ikäkauteen on jännittävää astua. Merkitseehän se sitä, että lapsesta on tulossa aikuinen. Toisaalta pintaan nousee silloin uudenlaisia tunteita, ja jotkin niistä voivat olla hämmentäviä, jopa pelottavia.

Nuoruusikää ei silti tarvitse pelätä. Siihen sisältyy kyllä ahdistusta, mutta samalla se on hyvin antoisa siirtymävaihe aikuisuuteen. Katsotaanpa millä tavalla. Erittelemme ensin joitakin nuorten kohtaamia haasteita.

Puberteetti alkaa

Nuorena kehossa tapahtuu muutoksia, jotka johtavat sukupuoliseen kypsyyteen. Tätä vaihetta sanotaan puberteetiksi eli murrosiäksi. Se kestää useita vuosia, ja siihen liittyy muutakin kuin sukupuolielinten kehittyminen, kuten tulemme näkemään.

Tytöillä puberteetti alkaa tavallisesti 10–12-vuotiaana, pojilla yleensä 12–14-vuotiaana. Nämä ovat kuitenkin vain keskiarvoja. Erään lähdeteoksen mukaan ”jokaisella on oma biologinen kellonsa, joka määrää, milloin puberteettimuutokset tapahtuvat”. Siinä lisätään: ”Se mikä on normaalia,  vaihtelee hyvin paljon.” (The New Teenage Body Book.) Sinussa ei siis ole mitään vikaa, jos puberteetti alkaa sinulla aikaisemmin tai myöhemmin kuin ikätovereillasi.

Alkoipa se milloin hyvänsä, se voi vaikuttaa siihen, miltä näytät, miltä sinusta tuntuu ja miten suhtaudut ympäröivään maailmaan. Tarkastelemme nyt muutamia kiehtovia ja toisaalta haastavia piirteitä, joita tähän ainutlaatuiseen elämänvaiheeseen liittyy.

”Mitä kehossani tapahtuu?”

Puberteetin alussa hormonien eritys kasvaa, tytöillä varsinkin estrogeenin ja pojilla testosteronin. Tämä vaikuttaa osaltaan niihin mullistaviin fyysisiin muutoksiin, jotka seuraavaksi alkavat näkyä. Murrosiässä keho kasvaa nopeammin kuin koskaan imeväisiän jälkeen.

Tässä vaiheessa sukupuolielimet alkavat kypsyä, mutta se on vain yksi puoli fyysistä kehitystä. Nuori saattaa myös kasvaa nopeasti pituutta, mitä sanotaan kasvupyrähdykseksi. Lapsi kasvaa ehkä viisi senttimetriä vuodessa, mutta murrosiän kasvupyrähdyksen aikana vuosivauhti voi hyvinkin olla kaksinkertainen.

Koko tämän ajan saatat tuntea itsesi vähän kömpelöksi. Se on normaalia. Kehon eri osat saattavat kasvaa eri tahtia, ja siksi niitä voi olla joskus vaikea hallita. Mutta ole kärsivällinen – tapaturma-alttius ei ole elinikäistä. Nuoruuden kömpelyys menee ohi.

Puberteetissa tytöillä alkavat kuukautiset, mikä tarkoittaa veren ja muiden eritteiden sekä limakalvon osien poistumista kohdusta kuukausittain. * Kuukautisvuotoon liittyy tavallisesti kramppeja, ja elimistön hormonipitoisuus laskee. Tämä vaikuttaa sekä fyysisesti että henkisesti, ja siksi kuukautisten alkaminen voi olla varsin pelottavaa. ”Ihan yhtäkkiä minun oli totuttava tähän aivan uuteen kokemukseen”, muistelee 17-vuotias Teresa. ”Ne panivat tunteet sekaisin ja aiheuttivat kipua. Ja ne tulivat joka kuukausi!”

Kuukautisten alkamista ei tarvitse pelätä. Nehän vain osoittavat, että keho toimii normaalilla tavalla. Niihin liittyviä epämiellyttäviä puolia oppii ajan myötä hallitsemaan. Jotkut ovat esimerkiksi huomanneet, että säännöllinen liikunta vähentää kivuliaita kramppeja. Mutta jokainen on oma yksilönsä. Sinä saatat todeta, että sinun täytyy pikemminkin rajoittaa liikuntaa tuntuvasti kuukautisten aikana. Opettele kuuntelemaan kehoasi ja reagoimaan sen tarpeisiin.

Nuoruusiässä tytöt ja pojat alkavat kiinnittää yhä enemmän huomiota ulkonäköönsä. ”Juuri silloin aloin panna merkille, mitä mieltä muut olivat ulkonäöstäni – ja sillä oli minulle merkitystä”, kertoo Teresa. ”Taidan vieläkin olla useimmiten tyytymätön ulkonäkööni”, hän  jatkaa. ”Hiukset eivät suostu yhteistyöhön, vaatteet eivät istu, enkä tunnu edes löytävän sellaisia vaatteita, joista pidän!”

Keho voi tuottaa pettymyksen muillakin tavoin. Esimerkiksi hikirauhaset alkavat puberteetissa toimia aktiivisemmin, mikä voi lisätä hikoilua. Säännöllinen peseytyminen ja vaatteiden pitäminen puhtaina pitävät hienhajun poissa. Asiaa auttaa myös deodorantin tai antiperspirantin käyttö.

Murrosiässä vilkastuu myös ihon talirauhasten toiminta, mikä saattaa näkyä finneinä ja aknena. ”Iho tuntuu kukkivan aina kun pitäisi näyttää mahdollisimman hyvältä”, huokailee Ann. ”Kuvittelenko vain, vai onko finneillä jonkin sortin kuudes aisti, jonka avulla ne tietävät, milloin niitä viimeksi kaivataan?” Finnit ovat ongelma myös Teresalle. ”Näytän kamalalta ja olen vaivautunut”, hän sanoo, ”sillä kun ihmiset katsovat minua, minusta tuntuu, että he tuijottavat juuri niitä!”

Iho-ongelmia tulee tietysti pojillekin. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan he saavat niitä jopa herkemmin kuin tytöt. On hyvä pestä säännöllisesti kehon rasvoittuvat alueet, kuten kasvot, kaula, hartiat, selkä ja rinta. Ja kun pesee hiukset usein, ne eivät pääse rasvoittamaan kasvojen ihoa. Akneen ja finneihin on myös hoitotuotteita. ”Vanhemmat auttoivat minua löytämään puhdistusaineita ja voiteita”, Teresa kertoo. ”He neuvoivat minua myös välttämään roskaruokaa. Kun olen syömättä roskaruokaa ja juon paljon vettä, finnit häviävät melkein kokonaan.”

Fyysisiä muutoksia tapahtuu varsinkin pojilla myös äänessä. Äänihuulet muuttuvat murrosiässä paksummiksi ja pitemmiksi, ja siitä seuraa äänen asteittainen madaltuminen. Joskus sitä ei itse edes huomaa. Näin kävi Billille: ”En tajunnut, että ääneni muuttui, ennen kuin ihmiset lakkasivat luulemasta minua puhelimessa äidiksi tai siskoksi.”

Muutosvaiheessa oleva ääni saattaa joskus vaihtua yhtäkkiä matalasta korkeaksi – kurkusta pääsee kiekaisu. ”Se oli hirveän noloa”, sanoo Tyrone muistellessaan nuoruuttaan. ”Niin kävi aina kun aloin jännittää. Yritin pitää tunteet hallinnassa, mutta eihän se onnistunut.” Hän lisää: ”Vuoden tai kahden kuluttua se meni ohi.” Jos sinulle käy näin, älä masennu. Sinunkin äänesi vakiintuu pian uudelle, matalammalle tasolleen.

”Miksi minusta tuntuu tältä?”

Nuorilla on tavallisesti monenlaisia tuskallisia tunteita. Saatat esimerkiksi huomata, että olet ajautumassa erilleen parhaista lapsuudenystävistäsi. Mitään suurta riitaa ei välttämättä satu, mutta teillä ei vain enää ole paljon yhteistä. Omat vanhemmatkin – joilta aiemmin hait aina lohtua ja turvaa – voivat yhtäkkiä tuntua vanhanaikaisilta ja etäisiltä.

Kaiken tämän vuoksi nuori voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi. ”Jotkut tutkijat ovat väittäneet, että yksinäisyyden tunne on nuoruudessa yleisempi ja voimakkaampi kuin lapsuudessa tai aikuisuudessa”, sanotaan eräässä lähdeteoksessa. Et ehkä halua  paljastaa ajatuksiasi tai tunteitasi sen pelosta, että sinua pidetään outona. Sinun voi myös olla vaikea lähestyä toisia, koska syvällä sisimmässäsi sinusta tuntuu, ettei kukaan kuitenkaan halua sinua ystäväkseen.

Suurin osa nuorista kokee ajoittain yksinäisyyttä, niin kuin monet aikuisetkin. On tärkeää muistaa, että tuo tunne voi hellittää ajan myötä. * Nuorena sinussa muuttuu melkein kaikki. Ajatukset elämästä, toisista ihmisistä ja jopa omasta itsestäsi ovat jatkuvassa käymistilassa. Peilistä vastaan katsova ihminen voi välillä näyttää ventovieraalta. Sinusta voi tuntua samalta kuin 17-vuotiaasta Stevestä, joka tunnustaa: ”On tosi vaikeaa sanoa tuntevansa itsensä, kun oma minä muuttuu niin nopeasti.”

Parhaita keinoja lievittää yksinäisyyttä on etsiä toisten seuraa. Se voi merkitä sitä, että täytyy tutustua toisenikäisiin. Tunnetko keitään vanhempia ihmisiä, jotka ilahtuisivat ystävällisestä käynnistä? Voisitko käydä kaupassa tai tehdä kotitöitä heidän puolestaan, varsinkin jos he tarvitsevat apua? Raamattu kehottaa niin nuoria kuin aikuisiakin ’avartumaan’ ystävyyden osoittamisessa (2. Korinttilaisille 6:11–13). Tätä kautta voi avautua hienoja mahdollisuuksia.

Edellä mainittu ajatus Raamatusta on vain yksi niistä monista periaatteista, jotka ovat auttaneet kristittyjä nuoria vastaamaan nuoruusiän haasteisiin. Mieti seuraavaa kirjoitusta lukiessasi, miten Jumalan sanalla voi olla voimakas vaikutus sinun elämääsi, kun kasvat kohti aikuisuutta.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 6]

Vanhemmat eivät ole täydellisiä

”Lapsena ajattelin, että isä ja äiti olivat täydellisiä, mutta teini-iässä he alkoivat jotenkin näyttää vähemmän fiksuilta. Tajusin, etteivät he olekaan täydellisiä, ja se tuntui hämmentävältä. Valitettavasti havainto sai minut kyseenalaistamaan heidän ajattelutapansa ja arvostelukykynsä. Olen kuitenkin kovien kokemusten kautta oppinut kunnioittamaan heitä syvästi uudelleen. Täydellisiä he eivät tietenkään ole, mutta he ovat usein oikeassa. Ja vaikkeivät olisikaan, he ovat silti minun vanhempani. Meistä on vähitellen tulossa enemmän ystäviä, niin kuin lasten ja vanhempien välillä varmaan yleensä käy.” (17-vuotias Teresa.)

[Kuva s. 7]

Monet nuoret ovat solmineet läheisiä ystävyyssuhteita vanhempiin ihmisiin