Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Kun ulkonäöstä tulee pakkomielle

Kun ulkonäöstä tulee pakkomielle

Kun ulkonäöstä tulee pakkomielle

USEIMMAT meistä näkevät peiliin katsoessaan yksityiskohtia, joissa mielestämme olisi kohentamisen varaa. Niinpä oikaisemme hieman vaatteita, siistimme hiuksia tai korjaamme ehostusta ja jatkamme sitten töitämme. On täysin normaalia ja sopivaa kiinnittää ulkonäköön tällä tavoin huomiota. Mutta joillakin ihmisillä huoli ulkonäöstä menee äärimmäisyyksiin, ja heille saattaa kehittyä niin sanottu dysmorfinen (epämuotoisuuteen liittyvä) ruumiinkuvahäiriö.

Eräässä lääketieteen käsikirjassa tämä häiriö määritellään seuraavasti: ”keskittyminen ulkonäössä ilmenevään epäkohtaan, mikä aiheuttaa huomattavaa ahdistuneisuutta tai vaikuttaa haitallisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä, työssä tai muilla tärkeillä elämänalueilla” (The Merck Manual of Diagnosis and Therapy). * Epäkohta saattaa olla ihmisen kuvittelema, tai hän liioittelee jotakin vähäistä virhettä.

Etelä-Floridan yliopistossa Yhdysvalloissa työskentelevän professori J. Kevin Thompsonin mukaan dysmorfinen ruumiinkuvahäiriö on todennäköisesti harvinainen vaiva, josta kärsii ”kenties 1–2 prosenttia koko väestöstä ja 10–15 prosenttia avohoidossa olevista mielenterveyspotilaista”. Hän kuitenkin lisää: ”Jotkut tutkijat uskovat, että määrä kasvaa sitä mukaa kuin diagnosointimenetelmät kehittyvät ja yhteiskunta panee yhä enemmän painoa ulkonäölle.” Häiriö voi kehittyä kaikenikäisille, mutta yleensä se alkaa nuoruusiässä. Aikuisilla sitä näyttää esiintyvän yhtä paljon miehillä ja naisilla. Tässä suhteessa se eroaa huomattavasti syömishäiriöistä, jotka ovat paljon yleisempiä naisilla.

Sairaalloinen keskittyminen ulkonäköön synnyttää tavallisesti pakonomaisen tarpeen vilkaista vähän väliä peiliin ja johtaa joskus jopa sosiaaliseen eristäytymiseen. Mikä pahempaa, ”häiriöön liittyvän ahdistuneisuuden ja toimintahäiriöiden vuoksi potilas voi toistuvasti joutua sairaalahoitoon ja käyttäytyä itsetuhoisesti”, sanotaan edellä mainitussa käsikirjassa. Jotkut potilaat hakeutuvat kauneusleikkaukseen. ”Yleensä neuvon luopumaan ajatuksesta”, sanoo tri Katharine Phillips, joka on kirjoittanut kirjan ruumiinkuvahäiriöstä. ”Leikkaus on peruuttamaton”, hän selittää, ”ja useimmat ruumiinkuvahäiriöstä kärsivät ovat sitä mieltä, ettei siitä ollutkaan hyötyä.” *

Joskus ruumiinkuvahäiriö kehittyy jo hyvin nuorena. Erään yliopiston julkaisemassa lehdessä kerrottiin kuusivuotiaasta pojasta, ”joka uskoi, että hänen hampaansa olivat keltaiset, vatsa ’pömpötti’ ja hiukset olivat huonosti. Mikään näistä ’epäkohdista’ ei näkynyt muille. Häneltä meni hiusten laittamiseen lähes tunti joka aamu, ja ellei hän saanut niitä näyttämään siltä kuin piti, hän kastoi päänsä veteen ja aloitti koko urakan alusta, minkä vuoksi hän usein myöhästyi koulusta.” (George Street Journal, Brown University, Rhode Island, Yhdysvallat.) Kun poika kerran tuli lääkärin vastaanotolle, hän jopa kumartui tutkimaan kuvaansa tuolin kromatusta osasta.

Älä anna maailman muovata asennettasi

Kuvalehdet, sanomalehdet ja televisiomainokset ovat täynnä kuvia ihmisistä, joilla on täydellinen vartalo. Mainostajien logiikka on yksinkertainen: kun tietynlaisesta ulkonäöstä tehdään normi, ihmiset käyttävät kovalla työllä ansaitsemaansa rahaa näyttääkseen samalta. Kun vielä lähipiiri kohdistaa heihin hieman lisäpainetta – perhe tai ystävät esittävät vaikkapa muutaman tahdittoman huomautuksen – niin ei ole yllättävää, että jotkut alkavat suhtautua ulkonäköönsä tasapainottomasti. * Tällainen asenne voi tietysti olla kaukana pakkomielteisestä mielenterveyshäiriöstä.

On epänormaalia ajatella, että toiset olisivat kiinnostuneita pelkästään kauniista ja komeista ihmisistä, eikä tällainen käsitys pidä paikkaansa. Ystäviä ei yleensä valita ulkonäön perusteella. Fyysisillä ominaisuuksilla voi kyllä olla merkitystä aluksi, mutta todellinen ystävyys perustuu persoonallisuuteen, moraalinormeihin ja arvoihin. Jokainen meistä on tavallaan kuin kirja. Kirjassa voi olla vetoavat kannet, mutta jos sisältö on ikävystyttävä, kirja jää lukematta. Toisaalta jos sisältö on kiinnostava, se tempaa mukaansa kansikuvasta riippumatta. Meidänkin on hyvä keskittyä persoonallisuuden piirteisiin. Juuri näin neuvoo Jumalan sana Raamattu (Sananlaskut 11:22; Kolossalaisille 3:8; 1. Pietarin kirje 3:3, 4).

Sitä paitsi ulkonäkömme muuttuu iän myötä. Jos elämä, ystävyys ja onnellisuus olisivat nuorekkaan, hyvän ulkonäön varassa, meitä kaikkia odottaisi synkeä tulevaisuus. Toisaalta meille voi käydä aivan toisella tavalla. Miten sitten?

Kestävää kauneutta

Sananlaskujen 16:31 kuuluu: ”Harmaapäisyys on kauneuden kruunu, kun se saadaan vanhurskauden tiellä.” Jehova Jumalan silmissä – ja kaikkien niiden silmissä, jotka ovat omaksuneet hänen näkökantansa – Jumalan palveluksessa ikääntyvät ihmiset eivät menetä viehätystään. Heidän harmaapäisyytensä pikemminkin kruunaa heidän kauneutensa, koska he ovat ilmaisseet intoa ja jumalista antaumusta. Tällaiset kallisarvoiset ihmiset ovat rakkautemme ja syvän kunnioituksemme arvoisia (3. Mooseksen kirja 19:32).

Lisäksi Jehova tulee lupaamassaan uudessa maailmassa tekemään tyhjäksi vaikutukset, jotka perityllä syntisyydellä on ollut hänen uskollisiin palvelijoihinsa, niin vanhoihin kuin nuoriinkin. Jokaisen uuden päivän myötä he näkevät ja tuntevat kehonsa korjaantuvan, kunnes he viimein saavuttavat fyysisen täydellisyyden. (Job 33:25; Ilmestys 21:3, 4.) Miten loistava tulevaisuudennäkymä! Haluaisitko olla heidän joukossaan? Keskity siinä tapauksessa kauneuteen, jolla on todellista merkitystä, äläkä anna maailman pintapuolisen ja usein säälimättömän ajattelutavan muokata asennettasi. Silloin olet ihmisenä paljon onnellisempi ja viehättävämpi. (Sananlaskut 31:30.)

[Alaviitteet]

^ kpl 3 ”Keskittyminen ulkonäköön on yleinen oire monissa psyykkisissä häiriöissä”, sanotaan lääkärilehdessä The Medical Journal of Australia. Näitä ovat masennus, pakko-oireinen häiriö ja syömishäiriöt, kuten anoreksia. Dysmorfista ruumiinkuvahäiriötä voi siksi olla vaikea diagnosoida.

^ kpl 5 Ks. kirjoitusta ”Nuoret kysyvät: Pitäisikö minun mennä kauneusleikkaukseen?”, joka ilmestyi Herätkää!-lehdessä 22.8.2002. Vakavasta mielenterveyshäiriöstä kärsivä saattaa tietysti tarvita ammattiapua.

^ kpl 8 Lisää tietoa Jehovan todistajien julkaiseman kirjan Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia luvussa ”Miten tärkeä on hyvä ulkonäkö?”