Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Petokset – maailmanlaajuinen ongelma

Petokset – maailmanlaajuinen ongelma

Petokset – maailmanlaajuinen ongelma

WAYNELLA oli karismaa ja miellyttävä käytös. Karenin silmissä hän oli unelmien mies. ”Hän oli kaikkea sitä, mitä olin rukoillut ja toivonut”, sanoi Karen. ”Jokainen joka näki meidät, ajatteli, että olimme kuin luodut toisillemme. Hän antoi minun ymmärtää, että hän suorastaan palvoi maata jalkojeni alla.”

Oli kuitenkin yksi mutka matkassa. Wayne kertoi Karenille olevansa Australian tiedustelupalvelun kolmanneksi vastuullisin henkilö. Hän halusi erota tehtävästä, mutta sitä ei sallittu. Hän tiesi liikaa. Hänet tapettaisiin! Yhdessä pariskunta laati suunnitelman: he menisivät naimisiin, yhdistäisivät varansa, lähtisivät Australiasta ja pakenisivat Kanadaan. Karen myi asuntonsa ja kaiken muun omaisuutensa ja uskoi rahat Waynelle.

Häät pidettiin suunnitelmien mukaan. Wayne pakeni maasta, mutta Karen jäi Australiaan oman onnensa nojaan noin kolmea euroa vastaava summa pankkitilillään. Pian hänelle valkeni, että hän oli joutunut taitavasti keksittyjen valheiden verkkoon – valheiden jotka oli punottu pelkästään hänen pettämisekseen. Wayne oli näyttelijän tavoin omaksunut itselleen roolin, joka oli varta vasten räätälöity miellyttämään Karenia. Waynen tausta, kiinnostuksenkohteet, persoonallisuus ja ”rakkaus” Karenia kohtaan olivat pelkkää silmänlumetta. Niiden avulla oli tarkoitus voittaa Karenin luottamus, josta tämä joutuikin maksamaan lähes 160000 euroa. Poliisi sanoi: ”Hänet on raiskattu henkisesti. Rahojen menettäminen jää varjoon, kun ajatellaan sitä, kuinka uskomattoman syvästi ihmistä on loukattu.”

”Olen aivan pirstaleina”, sanoi Karen. ”Sitä miestä, joka hän uskotteli olevansa, ei ole olemassakaan.”

Karen on vain yksi lukemattomista petoksen uhreista kautta maailman. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon rahaa ihmisiltä petkutetaan, vaikka kyseessä arvellaankin olevan satoihin miljardeihin euroihin nouseva summa, joka kasvaa joka vuosi. Taloudellisten menetysten lisäksi Karenin kaltaiset uhrit tuntevat suurta henkistä tuskaa tietäessään, että joku – usein joku, johon he luottivat – käytti heitä hyväkseen.

Parempi katsoa kuin katua

Petos määritellään ”petolliseksi teoksi, petkutukseksi, huijaukseksi” tai ”jonkun erehdyttämiseksi hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa niin, että teon kohteelle koituu taloudellista vahinkoa”. Useimmat petokset jäävät valitettavasti rankaisematta, koska teon tarkoituksellisuutta on tavallisesti vaikea todistaa. Lisäksi monet huijarit ovat perillä laissa olevista porsaanrei’istä ja tietävät, miten petkuttaa ihmisiä niin, että syytteen nostaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Käräjöiminen vaatii sitä paitsi paljon aikaa ja rahaa. Ne, jotka tuomitaan rikoksistaan, ovat tavallisesti varastaneet miljoonia euroja tai tehneet jotakin niin pöyristyttävää, että se on herättänyt laajalti huomiota. Ja vaikka huijari saataisiinkin kiinni ja tuomittaisiin, hän on jo luultavasti käyttänyt petkuttamansa rahat tai piilottanut ne. Sen vuoksi uhrit saavat harvoin omaansa takaisin.

Lyhyesti sanoen jos tulee huijatuksi, on tuskin mitään, mitä voi enää siinä vaiheessa tehdä. On paljon parempi välttää petoksen uhriksi joutuminen kuin yrittää keksiä, miten saisi rahansa takaisin sen jälkeen kun ne on jo viety. Viisas mies kirjoitti kauan sitten: ”Terävänäköinen on se, joka on nähnyt onnettomuuden ja sitten kätkeytyy, mutta kokemattomat ovat kulkeneet edelleen, ja heidän on kärsittävä rangaistus.” (Sananlaskut 22:3.) Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään sitä, miten voi suojautua petokselta.