Millaisen isän lapset tarvitsevat?

LAPSET tarvitsevat isän, joka rakastaa heitä, on heidän käytettävissään ja tekee kaikkensa auttaakseen heitä kasvamaan vastuuntuntoisiksi, luotettaviksi aikuisiksi. Tähän lasten tarpeeseen ei ole kiinnitetty niin paljon huomiota kuin se ansaitsisi.

Äidit saattavat lapset maailmaan, eikä hyvän äidin merkitystä voi liiaksi korostaa. Mutta isien rooli on yhtä tärkeä, ja tämän vuoksi eräässä lehdessä sanottiin: ”Isyyden alamäki on keskeinen taustatekijä monissa amerikkalaisen yhteiskunnan vakavimmista ongelmista.” (The Wilson Quarterly.) Sama pätee varmasti muuhunkin maailmaan.

Brasilialaisessa sanomalehdessä Jornal da Tarde kerrottiin tutkimuksesta, jossa oli tultu siihen tulokseen, että monet nuorten käyttäytymisongelmat, kuten aggressiivisuus, kurittomuus, huono koulumenestys ja välinpitämättömyys, johtuvat usein isän poissaolosta. Eräässä vanhemmuutta käsittelevässä italialaisessa teoksessa puolestaan korostetaan, että lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan kehittyäkseen mahdollisimman tasapainoisesti (Marcello Bernardi, Gli imperfetti genitori).

Perhe-elämän laatua voidaan parantaa

Vaikka isä olisi laiminlyönneillään myötävaikuttanut ongelmien syntyyn perheessä tai olisi niistä suurelta osin vastuussa, tilanne on korjattavissa ja perhe-elämän laatua voidaan parantaa. Millä tavoin? Mitä isän pitää tehdä?

Lapset tarvitsevat selvästikin vakaan perhe-elämän, varmuuden siitä, että ohjaksissa on joku heidän hyvinvoinnistaan kiinnostunut. Kun tämä tarve jää tyydyttämättä, niin kuin monesti nykyään jää, lapset kärsivät siitä jollain tavalla. Tilanne ei kuitenkaan koskaan ole toivoton, olipa perheessä isä tai ei. ”Isättömien poikien isä”, sanoo Raamattu psalmissa 68:5, ”on Jumala pyhässä asunnossaan.” *

Mistä apua?

Jumalan apu on hyvin tärkeä onnistumisen edellytys, ja sitä on saatavissa. Hyvä esimerkki tästä on edellisessä kirjoituksessa mainitun puolalaisen Lidian tapaus. Millaista perhe-elämää hänen kotonaan vietettiin? Miten perhe sai Jumalalta apua?

Lidian isä Franciszek myöntää, että kun lapset olivat pieniä, hän laiminlöi  perhettään, kuten hänen tyttärensä kertoi. Hän sanoo: ”En välittänyt lasten tekemisistä. En ilmaissut kiintymystä, eikä välillämme ollut mitään sidettä.” Niinpä hän ei tiennyt, että 14-vuotias Lidia sekä tämän pikkuveli ja -sisar juhlivat, tupakoivat, juopottelivat ja sekaantuivat usein tappeluihin.

Viimein isä tajusi, millaisiin ongelmiin lapset olivat joutuneet, ja järkytys sai hänet ryhtymään toimiin. ”Rukoilin apua Jumalalta”, hän sanoo. Pian perheen kotiovelle tuli Jehovan todistajia, ja Franciszek alkoi vaimonsa kanssa tutkia Raamattua. Vähitellen vanhemmat sovelsivat oppimaansa käytäntöön. Miten se vaikutti lapsiin?

Franciszek selittää: ”He huomasivat, että olin lopettanut juomisen ja minusta oli tulossa parempi isä. He halusivat oppia tuntemaan Jehovan todistajia paremmin. Lisäksi he alkoivat tutkia Raamattua ja jättivät huonon seuran.” Poika Rafał sanoo isästään: ”Hänestä tuli minulle rakas ystävä.” Hän jatkaa: ”Katujengi ei yhtäkkiä tuntunutkaan enää tärkeältä. Meillä oli niin paljon hengellistä toimintaa.”

Franciszek palvelee nykyään kristittynä vanhimpana Jehovan todistajien seurakunnassa, ja hän kiinnittää edelleen huomiota perheeseensä ja sen kunkin jäsenen hengelliseen kasvuun. Hänen vaimonsa ja Lidia ovat kokoaikaisia evankelistoja eli tienraivaajia. Rafał ja pikkusisko Sylwia ovat hekin kokosieluisia. He tutkivat Raamattua, vastaavat kristillisissä kokouksissa ja kertovat uskostaan toisille.

Opetuksensa mukaisesti toimiva isä

Edellisessä kirjoituksessa lainattiin 21-vuotiasta espanjalaista Macarenaa. Mitä tapahtui hänen isälleen Luisille? Hänen elämänsä kulki samaa rataa kuin hänen oman alkoholisti-isänsä elämä. Kuten Macarena kertoi, hän katosi usein ystäviensä kanssa jonnekin moneksi päiväksi. Lisäksi vaimo oli hänelle pelkkä palvelija eikä arvostettu kumppani. Avioliitto oli hajoamispisteessä, ja Macarena ja hänen nuoremmat sisaruksensa kärsivät tilanteesta.

Myöhemmin Luis alkoi kuitenkin tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Hän selittää: ”Aloin viettää aikaa vaimoni ja lasteni kanssa. Me juttelimme, aterioimme ja tutkimme Raamattua yhdessä. Teimme yhdessä myös kotitöitä ja vietimme perheenä vapaa-aikaa.” Macarena sanoo: ”Huomasin, että meillä olikin huolehtivainen isä, joka oli oikeasti kiinnostunut perheestään.”

Luis ei ainoastaan kannustanut perhettään palvelemaan Jumalaa vaan toimi myös itse opetuksensa mukaisesti. Hän luopui menestyvästä liikeyrityksestä, ”koska se vei liikaa aikaa ja hän halusi kiinnittää enemmän huomiota perheeseen”, Macarena selittää. Tällä oli erinomainen vaikutus. ”Hänen esimerkkinsä on opettanut minua keskittymään olennaiseen ja pitämään hengelliset asiat ensi sijalla”, tytär sanoo. Macarena palvelee nyt tienraivaajana, ja hänen äitinsä ja nuoremmat sisaruksensa toimivat aktiivisesti kristillisessä seurakunnassa.

Rautateiden johtajan ratkaisu

Lapset tarvitsevat isän, joka päätöksiä tehdessään ajattelee lastensa parasta. Edellisessä kirjoituksessa mainitulla japanilaisella pääjohtajalla Takeshi Tamuralla oli teini-ikäinen poika, joka oli joutunut huonoon seuraan, ja edessä näytti olevan vakavia ongelmia. Tilanne oli tällainen vuonna 1986, kun Takeshi päätti luopua vastuullisesta asemastaan Japanin valtionrautateillä. Mitä hän ajattelee ratkaisustaan nyt yli 18 vuotta myöhemmin?

”Se on ehkä paras ratkaisu, minkä olen ikinä tehnyt”, hän sanoi hiljattain. ”Pystyin viettämään enemmän aikaa poikani kanssa, ja saatoimme tehdä yhdessä monenlaista, muun muassa tutkia Raamattua. Tällä oli suuri vaikutus. Meistä tuli ystäviä, ja hän jätti huonon seuran ja pahat tavat.”

Takeshin vaimosta oli muutama vuosi aikaisemmin tullut Jehovan todistaja, ja juuri hänen esimerkillinen käytöksensä sai aviomiehen  ottamaan tarkemmin selvää Raamatusta ja kiinnostumaan perheestä aktiivisemmin. Aikanaan hänestä sekä hänen pojastaan ja tyttärestäänkin tuli todistajia. Takeshi ja hänen poikansa palvelevat nykyään seurakunnissaan vanhimpina, ja vaimo ja tytär ovat tienraivaajia.

Isät tarvitsevat apua

Monet isät kyllä tajuavat laiminlyövänsä lapsiaan mutta eivät tiedä, mitä tehdä asialle. Espanjalaisessa sanomalehdessä La Vanguardia oli otsikko ”42 prosenttia [espanjalaisista] vanhemmista tunnustaa, etteivät he osaa kasvattaa murrosikäisiä nuoriaan”. Mutta samaa voidaan sanoa myös nuorempien ja kaikkein pienimpien lasten isistä. Toisin kuin monet luulevat, nämäkin lapset kaipaavat isän läsnäoloa ja huomiota.

Mitä muuta liittyy hyvään isyyteen? Ketkä ovat parhaita malleja, ja mitä heistä voidaan oppia? Näitä kysymyksiä tarkastellaan sarjan viimeisessä kirjoituksessa.

[Alaviite]

[Kuvat s. 7]

Lapsistaan huolehtivia isiä

Franciszek perheineen

Luis perheineen

Takeshi perheineen