Miten olla hyvä isä?

PERHE-ELÄMÄN alamäkeä koskeva kirjoitus Economist-lehdessä alkoi pysäyttävällä tavalla: ”Lapsia on helppo tehdä, hyviä isiä ei.”

Monet asiat ovat elämässä vaikeita, mutta yksi vaikeimmista – ja tärkeimmistä – on olla hyvä isä. Jokaisen isän tulisi haluta kantaa vastuunsa hyvin, onhan kyseessä hänen perheensä hyvinvointi ja onnellisuus.

Ei helppoa

Yksi huomattava syy siihen, miksei isyys ole helppoa, on peritty epätäydellisyys, niin vanhempien kuin lastenkin. ”Ihmisen sydämen taipumus on paha hänen nuoruudestaan lähtien”, sanotaan Raamatussa (1. Mooseksen kirja 8:21). Siksi eräs raamatunkirjoittaja totesi: ”Synnissä äitini siitti minut.” (Psalmit 51:5; Roomalaisille 5:12.) Perisynnistä johtuva taipumus toimia väärin on vain yksi tekijä, jonka vuoksi on vaikeaa olla hyvä isä.

Isänä olemista vaikeuttaa merkittävästi myös maailma eli asiainjärjestelmä, jossa elämme, sillä kuten Raamattu selittää, ”koko maailma on paholaisen vallassa” eli hänen, ”jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi”. Raamattu kuvailee Saatanaa myös ”tämän asiainjärjestelmän jumalaksi”. Siksi Jeesus sanoi, että kristityt eivät olisi ”osa maailmasta”, kuten hän itsekään ei ollut. (1. Johanneksen kirje 5:19; Ilmestys 12:9; 2. Korinttilaisille 4:4; Johannes 17:16.)

On välttämätöntä pitää jatkuvasti mielessä peritty epätäydellisyys, Saatana Panettelija ja hänen vallassaan oleva maailma, jotta voi kantaa hyvin vastuunsa isänä. Nämä vastavoimat eivät ole mielikuvituksen tuotetta vaan todellisuutta. Mistä mies sitten voi löytää apua oppiakseen vastustamaan niiden vaikutusta ja olemaan hyvä isä?

Yleviä esimerkkejä

Apua on löydettävissä Raamatusta, jossa on hienoja esimerkkejä. Jeesus osoitti, kuka olisi paras malli, opettaessaan seuraajiaan rukoilemaan: ”Meidän Isämme taivaissa.” Kuvaillessaan taivaallista Isäämme Raamattu sanoo yksinkertaisesti: ”Jumala on rakkaus.” Miten ihmisisän pitäisi suhtautua tähän rakkaudelliseen esimerkkiin? ”Tulkaa – – Jumalan  jäljittelijöiksi”, kehotti apostoli Paavali, ”ja vaeltakaa edelleen rakkaudessa.” (Matteus 6:9, 10; 1. Johanneksen kirje 4:8; Efesolaisille 5:1, 2.)

Jos olet isä, niin mieti, mitä voit oppia jo yhdestä tilanteesta, jossa Jumala oli kanssakäymisissä Poikansa Jeesuksen kanssa. Matteuksen 3:17:ssä kerrotaan, että kun Jeesus kävi vesikasteella, taivaasta kuului Jumalan ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” Mitä voimme oppia tästä?

Ajattele ensinnäkin, millainen vaikutus sillä on lapseen, jos isä sanoo ylpeänä: ”Tässä on minun poikani” tai: ”Tässä on minun tyttäreni.” Lapset kukoistavat saadessaan vanhemmiltaan huomiota ja varsinkin myönteistä palautetta. Silloin lapsi luultavasti yrittää entistä kovemmin osoittautua tunnustuksen arvoiseksi.

Toiseksi Jumala ilmaisi, mitä hän tunsi Jeesusta kohtaan, sanoessaan häntä ”rakkaaksi”. Tämä Isän käyttämä hellä sana on varmasti lämmittänyt Jeesuksen sydäntä. Sinunkin lapsiasi rohkaisee se, että annat rakkautesi kuulua sanoistasi, sen lisäksi että osoitat sitä antamalla heille aikaa ja kiinnittämällä heihin huomiota.

Kolmanneksi Jumala sanoi Pojalleen: ”Olen hyväksynyt sinut.” (Markus 1:11.) Isän on erittäin tärkeää kertoa lapsilleen, että hän on tyytyväinen heihin. Lapsi kyllä kieltämättä toimii usein väärin, kuten me kaikki muutkin. Mutta etsitkö isänä tilaisuuksia ilmaista hyväksyntäsi sille hyvälle, mitä lapset sanovat tai tekevät?

Jeesus otti oppia taivaallisesta Isästään. Ollessaan maan päällä hän osoitti sanoin ja omalla esimerkillään, mitä hänen Isänsä tuntee maanpäällisiä lapsiaan kohtaan (Johannes 14:9). Jeesus varasi aikaa istuakseen ja jutellakseen lasten kanssa silloinkin kun hän oli kiireinen ja hänellä oli paineita. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Antakaa lapsukaisten tulla minun luokseni; älkää yrittäkö estää heitä.” (Markus 10:14.) Voitteko te isät ottaa mallia Jehova Jumalasta ja hänen Pojastaan vielä täydemmin?

Oma esimerkki tärkeä

On erittäin tärkeää olla lapsilleen hyvänä esimerkkinä. Pyrkimyksesi kasvattaa heitä ”jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa” ei todennäköisesti kanna kovin paljon hedelmää, ellet itse alistu Jumalan kuriin ja noudata sitä elämässäsi (Efesolaisille 6:4). Jumalan avulla voit sitä vastoin voittaa kaikki esteet ja täyttää hänen käskynsä pitää huolta lapsistasi.

Yksi esimerkki tästä on Viktor Gutschmidt, entisessä Neuvostoliitossa toiminut  Jehovan todistaja. Hänet tuomittiin lokakuussa 1957 kymmeneksi vuodeksi vankeuteen sen vuoksi, että hän oli puhunut toisille uskostaan. Kotiin jäi kaksi pientä tytärtä ja vaimo Polina. Vankilassa hänen annettiin kirjoittaa perheelleen kirjeitä, mutta niissä ei saanut olla sanaakaan Jumalasta eikä mistään uskonnollisesta aiheesta. Vaikeista olosuhteistaan huolimatta Viktor päätti olla hyvä isä, ja hän tiesi, että oli erittäin tärkeää opettaa lapsia tuntemaan Jumala. Miten hän toimi?

”Löysin aineistoa neuvostolehdistä ’Nuori luonnontieteilijä’ ja ’Luonto’”, Viktor kertoo. ”Piirsin korteille kuvia eläimistä ja ihmisistä ja liitin niihin tarinan tai kokemuksen luonnosta.”

”Heti kun saimme kortit”, Polina muistelee, ”yhdistimme ne Raamatun aiheisiin. Kun ne esimerkiksi kertoivat luonnon, metsien ja jokien kauneudesta, luin heti Jesajan 65. luvun.” Tuossa raamatunkohdassa kerrotaan Jumalan lupauksista muuttaa maa paratiisiksi.

Viktorin tytär Julija jatkaa: ”Sitten äiti rukoili kanssamme, ja me itkimme. Noilla korteilla oli suuri merkitys kasvatuksessamme.” Polina sanoo, että tämän ansiosta tytöt ”rakastivat Jumalaa hyvin paljon pienestä pitäen”. Mitä perheelle kuuluu nykyään?

Viktor selvittää: ”Molemmat tyttäreni ovat nykyään naimisissa kristittyjen vanhinten kanssa, ja kumpikin perhe on hengellisesti vahva. Heidän lapsensa palvelevat uskollisesti Jehovaa.”

Hyvän esimerkin antaminen vaatii usein paitsi taitoa myös paljon vaivannäköä. Lapsiin todennäköisesti vetoaa se, että he näkevät isän ponnistelevan tässä asiassa. Eräs vuosia kokoaikaisena evankelistana palvellut poika sanoi arvostavasti isästään: ”Joskus isä oli niin väsynyt työstä, että hän tuskin pysyi hereillä, mutta [raamatun]tutkistelu pidettiin siitä huolimatta, ja se auttoi meitä ymmärtämään asian vakavuuden.”

Isien on selvästikin tärkeää olla hyvänä esimerkkinä sekä sanoin että teoin. Vain silloin saa kokea, miten Raamatun sananlasku täyttyy: ”Valmenna poika tiensä suuntaan, niin hän ei vanhetessaankaan siltä poikkea.” (Sananlaskut 22:6.)

Merkitystä ei siis ole pelkästään sillä, mitä sanoo, vaan erityisesti sillä, miten toimii – omalla esimerkillä. Muuan varhaislapsuuteen erikoistunut kanadalainen kasvattaja on kirjoittanut: ”Paras keino saada lapset käyttäytymään kunnolla, on käyttäytyä kunnolla itse.” Jos siis haluat lastesi arvostavan hengellisiä asioita, sinun täytyy arvostaa niitä itse.

Varaa heille aikaa!

Lastesi on nähtävä hyvä esimerkkisi. Tämä merkitsee sitä, että sinun on vietettävä aikaa heidän kanssaan ja paljon, ei vain tuokioita silloin  tällöin. Noudata Raamatun viisasta neuvoa ’ostaa aikaa’; tingi vähemmän tärkeistä asioista voidaksesi olla heidän kanssaan (Efesolaisille 5:15, 16). Mikä voisikaan olla tärkeämpää kuin lapsesi? Onko iso televisio, ammattipelaajan golfmailasarja, komea talo tai ansiotyö arvokkaampi kuin he?

Hinta laiminlyönneistä on maksettava ennemmin tai myöhemmin. Isät, joiden lapset ovat ajautuneet moraalittomuuteen tai menettäneet hengellisyytensä, katuvat usein syvästi sitä, etteivät he olleet lastensa kanssa enemmän silloin kun nämä todella tarvitsivat isää.

Omien valintojen seurauksia pitää miettiä lasten ollessa vielä pieniä. Raamattu sanoo lasten olevan ”perintö Jehovalta”, lahja jonka itse Jumala on uskonut vanhempien haltuun (Psalmit 127:3). Älä siis koskaan unohda, että olet heistä vastuussa Jumalalle.

Apua saatavissa

Hyvä isä on halukas ottamaan vastaan apua, josta on hyötyä hänen lapsilleen. Raamatussa kerrotaan, että kun enkeli oli ilmoittanut Manoahin vaimolle, että tämä alkaisi odottaa lasta, Manoah rukoili Jumalaa: ”Annathan – – [enkelin] tulla uudelleen luoksemme ja opettaa meille, mitä meidän pitäisi tehdä lapselle, joka on syntyvä.” (Tuomarit 13:8, 9.) Missä asiassa Manoah tarvitsi apua, samoin kuin vanhemmat tarvitsevat nykyäänkin? Katsotaanpa.

Kapkaupungin yliopistossa Etelä-Afrikassa opettava Brent Burgoyne sanoo: ”Suurimpia lahjoja, mitä lapselle voi antaa, on arvojärjestelmä.” Se että lapsille täytyy opettaa arvoja, käy ilmi japanilaisessa Daily Yomiuri -lehdessä olleesta uutisesta, jossa sanottiin: ”Tutkimus osoittaa, että 71 prosenttia japanilaislapsista ei ole koskaan kuullut isänsä kieltävän valehtelemista.” Melkoisen murheellista luettavaa!

Kuka voisi tarjota luotettavan arvojärjestelmän? Sama persoona, jolta Manoah sai apua: Jumala. Hän lähetti oman rakkaan Poikansa Jeesuksen Opettajaksi, joksi aikalaiset Jeesusta yleisesti puhuttelivatkin. Jeesuksen opetuksiin pohjautuva kirja Opimme Suurelta Opettajalta on julkaistu monilla kielillä, ja se on suunniteltu lasten opettamiseen.

Kirjassa selitetään Jumalan sanaan perustuvia arvoja, ja tekstiä elävöittää yli 160 kuvaa, joihin liittyy ytimekkäitä kysymyksiä. Esimerkiksi luvussa 22, ”Miksi emme saa valehdella?”, on tämän lehden sivulla 32 näkyvä kuva. Tekstissä sanotaan: ”Ehkäpä poika sanoo isälleen, ettei hän ole potkinut palloa sisällä. Mutta entä jos hän onkin potkinut? Olisiko väärin sanoa, että hän ei tehnyt niin?”

Vaikuttavia opetuksia on myös luvuissa ”Tottelevaisuus suojelee sinua”, ”Meidän täytyy vastustaa kiusauksia”, ”Opetus huomaavaisuudesta”, ”Älä koskaan varasta!”, ”Ovatko kaikki juhlat mieluisia Jumalalle?”, ”Miten voimme tehdä Jumalan onnelliseksi?” ja ”Miksi meidän täytyy tehdä työtä?”, mainitaksemme vain muutamia kirjan 48 luvusta.

Kirjan esipuhe päättyy seuraaviin sanoihin: ”Erityisen tärkeää on – – se, että lapset ohjataan taivaallisen Isämme Jehova Jumalan luo, joka on kaiken viisauden Lähde. Juuri näin pyrki aina toimimaan Jeesus, Suuri Opettaja. Toivomme vilpittömästi, että kirja auttaa sinua ja perhettäsi elämään Jehovalle mieluisalla tavalla teidän ikuiseksi siunaukseksenne.” *

Vastuunsa kantava isä antaa siis hyvän esimerkin lapsilleen, viettää heidän kanssaan paljon aikaa ja auttaa heitä elämään Raamatussa esitettyjen Jumalan normien mukaan.

[Alaviite]

[Kuva s. 8]

Viktor Gutschmidt onnistui vankeudestaan huolimatta olemaan hyvä isä

[Kuvat s. 8, 9]

Ollessaan uskonsa vuoksi vankilassa Viktor opetti lapsiaan itse piirtämiensä kuvien välityksellä

[Kuva s. 9]

Viktorin tyttäret vuonna 1965

[Kuva s. 10]

Isien tulisi osallistua aktiivisesti lastensa opettamiseen