Ennakkoluulojen juuret

ENNAKKOLUULOISUUTEEN on moniakin syitä, mutta kaksi yleistä taustatekijää ovat 1) tarve etsiä syntipukki ja 2) vanha kauna, joka juontuu menneistä vääryyksistä.

Kuten edellisessä kirjoituksessa todettiin, ihmisillä on onnettomuuden sattuessa usein tarve etsiä joku, jota syyttää tapahtuneesta. Kun vaikutusvaltaiset ihmiset toistavat johonkin vähemmistöryhmään kohdistuvan syytöksen tarpeeksi monta kertaa, siihen aletaan uskoa ja ennakkoluulo on syntynyt. Yksi tavallinen esimerkki tästä on se, että kun länsimaissa koetaan taloudellisia laskukausia, työttömyydestä syytetään usein siirtotyöläisiä, vaikka nämä usein hoitavat sellaiset työt, joita useimmat paikalliset eivät halua tehdä.

Kaikki ennakkoluulot eivät kuitenkaan ole seurausta syntipukin tarpeesta. Ne saattavat juontaa juurensa myös historiasta. ”Ei ole liioiteltua sanoa, että orjakauppa loi älyllisen perustan rasismille ja mustien kulttuurin halveksunnalle”, sanotaan UNESCOn rasisminvastaisessa raportissa. Orjakauppiaat yrittivät perustella häpeällistä ihmiskauppaansa väittämällä, että afrikkalaiset olivat alempiarvoisia ihmisiä. Tämä tuulesta temmattu ennakkokäsitys, joka myöhemmin leimasi suhtautumista muidenkin siirtomaiden väestöön, on yhä voimissaan.

Samantyyppiset sortoon ja vääryyksiin liittyvät historian tapaukset pitävät yllä ennakkoluuloja ympäri maailman. Irlannissa katolilaisten ja protestanttien välinen vihamielisyys juontuu 1500-luvulta, jolloin Englannin hallitsijat vainosivat ja karkottivat maasta katolilaisia. Niin sanottujen kristittyjen julmuudet ristiretkillä herättävät vieläkin voimakkaita tunteita Lähi-idän muslimien keskuudessa. Balkanilla serbien ja kroaattien kireitä välejä pahensivat entisestään siviilien joukkomurhat toisen maailmansodan aikana. Kuten nämä esimerkit osoittavat, kahden ryhmän välillä pitkään kytevä viha saattaa voimistaa ennakkoluuloja.

Tietämättömyys kasvualustana

Pikkulapsella ei ole ennakkoluuloja. Tutkijat ovat päinvastoin havainneet, että lapsi leikkii usein mielellään toiseen rotuun kuuluvan lapsen kanssa. Mutta 10–11-vuotiaana hän saattaa suhtautua torjuvasti ihmisiin, jotka kuuluvat toiseen heimoon, rotuun tai uskontoon. Kasvuvuosinaan hän omaksuu joukon mielipiteitä ja saattaa pitää ne lopun ikäänsä.

Miten tällaiset käsitykset opitaan? Lapsi poimii kielteisiä asenteita ensin vanhempiensa ja sitten ystäviensä tai opettajiensa puheista ja käytöksestä. Myöhemmin häneen saattavat vaikuttaa naapurit, lehdistö, radio tai televisio. Hän ei luultavasti tiedä paljonkaan vieroksumistaan ryhmistä, mutta aikuiseksi ehdittyään hän on tullut siihen tulokseen, että niiden jäsenet ovat alempiarvoisia tai epäluotettavia. Hän voi jopa vihata heitä.

Kanssakäyminen eri kulttuurien ja etnisten ryhmien välillä on monissa maissa lisääntynyt, kun ihmiset  matkustavat enemmän ja kaupankäynti on laajentunut. Silti hyvin ennakkoluuloinen ihminen pitää yleensä kiinni ennakkokäsityksistään. Hänellä saattaa olla sellainen stereotyyppinen näkemys, että tuhansilla tai jopa miljoonilla ihmisillä on tiettyjä huonoja ominaisuuksia. Ennakkoluuloa vahvistaa mikä tahansa kielteinen kokemus, vaikka se koskisi vain yhtä tuon joukon jäsentä. Myönteiset kokemukset taas sivuutetaan poikkeuksina.

Irti ennakkoluuloista

Useimmat ihmiset paheksuvat ennakkoluuloisuutta, mutta harvat ovat siitä kokonaan vapaita. Monet, joilla on syvään juurtuneita ennakkoluuloja, voivat jopa sanoa, ettei heillä ole niitä. Toisten mielestä asialla ei ole suurta merkitystä, varsinkaan jos ihmiset pitävät ennakkoluulonsa omana tietonaan. Niillä on kuitenkin merkitystä, sillä ne loukkaavat ihmisiä ja jakavat heitä. Jos ennakkoluulot ovat tietämättömyyden lapsia, niin viha on usein sen lapsenlapsi. Kirjailija Charles Caleb Colton (1780?–1832) on sanonut: ”Vihaamme joitakin ihmisiä siksi, että emme tunne heitä; emmekä opi heitä tuntemaan, koska vihaamme heitä.” Mutta jos ennakkoluuloja voidaan oppia, niistä voidaan myös oppia pois. Millä tavoin?

[Tekstiruutu s. 7]

Edistävätkö uskonnot suvaitsevaisuutta vai ennakkoluuloisuutta?

Kirjassaan The Nature of Prejudice Gordon W. Allport sanoo: ”Kirkon jäsenet näyttävät olevan keskimäärin vielä ennakkoluuloisempia kuin muu väestö.” Tämä ei ole yllättävää, onhan uskonto usein synnyttänyt ennakkoluuloja pikemminkin kuin kitkenyt niitä. Papit esimerkiksi lietsoivat satojen vuosien ajan antisemitismiä. Erään historiateoksen mukaan Hitler sanoi kerran: ”Toimin juutalaisten suhteen samalla tavalla kuin katolinen kirkko on toiminut viimeksi kuluneet 1500 vuotta.” (A History of Christianity.)

Balkanin sodan aikana katolisen ja ortodoksikirkon opetukset eivät selvästikään saaneet ihmisiä ilmaisemaan suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta niitä lähimmäisiä kohtaan, jotka tunnustivat toista uskoa.

Vastaavasti Ruandassa kirkon jäsenet teurastivat samanuskoisia. National Catholic Reporter -lehti kirjoitti, että kyseessä oli ”todellinen kansanmurha, josta valitettavasti jopa katolilaiset ovat vastuussa”.

Katolinen kirkko on itse myöntänyt syyllistyneensä suvaitsemattomuuteen. Paavi Johannes Paavali II esitti julkisessa messussa Roomassa vuonna 2000 anteeksipyynnön ”menneiden hairahdusten” johdosta. Hän mainitsi erityisesti ”juutalaisiin, naisiin, alkuperäisasukkaisiin, siirtolaisiin, köyhiin ja syntymättömiin kohdistuneen uskonnollisen suvaitsemattomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden”.

[Kuva s. 6]

Yllä: Pakolaisleiri, Bosnia ja Hertsegovina, 20. lokakuuta 1995

Kaksi Bosnian serbipakolaista odottamassa sisällissodan päättymistä

[Lähdemerkintä]

Scott Peterson/Liaison

[Kuva s. 7]

Viha opitaan

Lapsi voi omaksua kielteisiä asenteita muun muassa vanhemmiltaan ja televisiosta