Voitto  ennakkoluuloista

TUNNISTAMMEKO itsessämme taipumuksen ennakkoluuloisuuteen? Teemmekö esimerkiksi päätelmiä ihmisen persoonallisuudesta hänen ihonvärinsä, kansallisuutensa, etnisen ryhmänsä tai heimonsa perusteella, vaikkemme edes tunne häntä? Pystymmekö arvostamaan jokaista ihmistä ainutlaatuisena yksilönä?

Jeesuksen aikana Juudean ja Galilean asukkaat eivät yleensä olleet ”missään tekemisissä samarialaisten kanssa” (Johannes 4:9). Talmudiin muistiin kirjoitettu sanonta heijasteli epäilemättä monien juutalaisten asennetta: ”Älköön silmäni koskaan katsoko samarialaiseen.”

Jopa Jeesuksen apostolit saattoivat suhtautua samarialaisiin ennakkoluuloisesti. Kun heitä kerran ei otettu ystävällisesti vastaan eräässä samarialaiskylässä, Jaakob ja Johannes kysyivät, käskisivätkö he tulen langeta taivaasta noiden torjuvien ihmisten päälle. Jeesus nuhteli heitä ja osoitti siten, että heillä oli väärä asenne. (Luukas 9:52–56.)

Myöhemmin Jeesus esitti vertauksen miehestä, joka oli joutunut ryöstäjien käsiin ollessaan matkalla Jerusalemista Jerikoon. Ohi kulki kaksi uskonnollista juutalaista, mutta he eivät halunneet auttaa miestä. Muuan samarialainen kuitenkin pysähtyi, sitoi miehen haavat ja vei hänet sitten hoitoon toipumaan vammoistaan. Hän osoitti olevansa todellinen lähimmäinen. (Luukas 10:29–37.) Jeesuksen vertaus ehkä auttoi kuulijoita tajuamaan, että heidän ennakkoluulonsa estivät heitä näkemästä toisten hyviä puolia. Jonkin vuoden kuluttua Johannes palasi Samariaan ja saarnasi siellä monissa kylissä, mahdollisesti siinäkin, jonka hän oli aiemmin halunnut hävittää (Apostolien teot 8:14–17, 25).

Myös apostoli Pietarin täytyi toimia puolueettomasti, kun enkeli käski häntä puhumaan Jeesuksesta roomalaiselle sadanpäämiehelle Corneliukselle. Pietari ei ollut tottunut olemaan tekemisissä ei-juutalaisten kanssa, ja roomalaisiin sotilaisiin juutalaiset suhtautuivat yleensä karsaasti (Apostolien teot 10:28). Mutta kun Pietari näki asiassa Jumalan ohjauksen, hän sanoi: ”Tosiaankin minä havaitsen, että Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” (Apostolien teot 10:34, 35.)

Vaikutin ennakkoluulojen kitkemisessä

Ennakkoluuloisuus on vastoin Jeesuksen opettamaa tärkeää periaatetta: ”Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matteus 7:12.)  Kukapa haluaisi tulla väheksytyksi pelkästään synnyinmaansa, ihonvärinsä tai taustansa vuoksi? Ennakkoluuloisuus loukkaa myös Jumalan mittapuiden mukaista puolueettomuutta. Raamattu opettaa, että Jehova ”teki yhdestä ihmisestä kaikki ihmisten kansakunnat asumaan koko maan pinnalla” (Apostolien teot 17:26). Siksi kaikki ihmiset ovat keskenään veljiä.

Lisäksi Jumala arvioi jokaisen yksilönä. Hän ei tuomitse ketään sen perusteella, mitä hänen vanhempansa tai esivanhempansa ovat tehneet. (Hesekiel 18:20; Roomalaisille 2:6.) Ei edes toisen kansakunnan harjoittama sorto ole pätevä syy vihata siihen kuuluvia yksilöitä, joilla ei todennäköisesti ole mitään tekemistä vääryyksien kanssa. Jeesus opetti seuraajiaan ’rakastamaan vihollisiaan ja rukoilemaan niiden puolesta, jotka vainoavat heitä’ (Matteus 5:44, 45).

Tällaisten opetusten ansiosta ensimmäisen vuosisadan kristityt voittivat ennakkoluulonsa ja heistä tuli ainutlaatuinen kansainvälinen veljesseura. He kutsuivat toisiaan veljiksi ja sisariksi ja pitivät itseään sellaisina, vaikka he olivat lähtöisin monista eri kulttuureista. (Kolossalaisille 3:9–11; Jaakobin kirje 2:5; 4:11.) Ne periaatteet, joista ihmiset ammensivat voimaa muuttua, voivat tuottaa samanlaisia tuloksia nykyäänkin.

Eroon ennakkoluuloista nykyään

Lähes kaikilla meillä on ennakkokäsityksiä eri asioista, mutta niistä ei tarvitse tulla ennakkoluuloja. ”Ennakkokäsityksistä tulee ennakkoluuloja vain jos ne eivät muutu, kun ihminen saa lisää tietoa”, sanotaan kirjassa The Nature of Prejudice. Ihmiset pääsevät usein ennakkoluuloistaan, kun he oppivat tuntemaan toisensa. Tosin saman teoksen mukaan ”asenteet muuttuvat  todennäköisesti vain jos kanssakäymiseen sisältyy yhteistä toimintaa.”

Juuri tällä tavalla iboihin kuuluva nigerialainen John voitti ennakkoluulonsa hausoja kohtaan. Hän kertoo: ”Tapasin yliopistossa hausaopiskelijoita, ja kun ystävystyin heidän kanssaan, huomasin, että heillä oli hienoja periaatteita. Teimme erään hausan kanssa yhdessä erään työn, ja se sujui erinomaisesti, kun sitä vastoin edellisessä projektissa parini, joka oli ibo, ei pannut tikkua ristiin.”

Väline ennakkoluulojen kitkemiseen

UNESCOn rasisminvastaisen raportin mukaan ”kasvatus voisi olla arvokas väline taistelussa rasismin ja syrjinnän uusia muotoja vastaan”. Jehovan todistajat uskovat, että Raamatun opetus on tässä suhteessa parasta apua (Jesaja 48:17, 18). Kun sen opetuksia sovelletaan käytännössä, epäluulon tilalle tulee kunnioitus ja viha väistyy rakkauden tieltä.

Todistajat ovat huomanneet, että Raamattu auttaa heitä voittamaan ennakkoluulojaan. Se antaa heille motivaatiota ja lisäksi ohjaa heidät toimimaan yhdessä eri kulttuureista ja etnisistä ryhmistä olevien ihmisten kanssa. Ensimmäisessä kirjoituksessa mainittu Christina on Jehovan todistaja. ”Kokoukset valtakunnansalissa ovat vahvistaneet itseluottamustani”, hän sanoo. ”Tunnen siellä oloni turvalliseksi, sillä kukaan ei suhtaudu minuun ennakkoluuloisesti.”

Jasmin, joka myös on todistaja, muistelee joutuneensa rasismin kohteeksi ensimmäisen kerran yhdeksänvuotiaana. Hän sanoo: ”Torstai on aina ollut viikon helpoin päivä, koska silloin menen illalla valtakunnansaliin. Siellä saan osakseni rakkautta ja tunnen olevani pidetty enkä halveksittu.”

Jehovan todistajien rakennushankkeet, jotka tehdään talkootyönä, tuovat nekin yhteen ihmisiä, joilla on erilainen tausta. Simon on syntynyt Britanniassa, mutta hänen perheensä on lähtöisin Karibianmereltä. Hän on törmännyt moniin ennakkoluuloihin työskennellessään muurarina kaupallisten rakennusyhtiöiden palveluksessa. Mitään sellaista hän ei kokenut niinä vuosina, joina hän toimi todistajien rakennushankkeissa uskonveljiensä kanssa. ”Työskentelin monenmaalaisten todistajien kanssa”, Simon kertoo, ”mutta opimme tulemaan hyvin toimeen keskenämme. Jotkut läheisimmistä ystävistäni olivat kotoisin muista maista, ja heillä oli erilainen tausta.”

Jehovan todistajat ovat tietysti epätäydellisiä ihmisiä, ja siksi heidän täytyy ehkä taistella jatkuvasti ennakkoluuloisuuden taipumusta vastaan. Mutta he tietävät, että Jumala on puolueeton, ja tämä kannustaa heitä voimakkaasti edistymään asiassa (Efesolaisille 5:1, 2).

Ennakkoluulojen voittamisesta on paljon hyötyä. Taustaltaan erilaiset ihmiset rikastuttavat elämäämme. Lisäksi Jumala perustaa pian Valtakuntansa välityksellä vanhurskaan yhteiskunnan (2. Pietarin kirje 3:13). Silloin ennakkoluulot on voitettu lopullisesti.

[Tekstiruutu s. 11]

Olenko ennakkoluuloinen?

Esitä itsellesi seuraavat kysymykset ja pohdi, onko sinulla piileviä ennakkoluuloja:

1. Liitänkö johonkin etniseen ryhmään tai kansaan tai jonkin alueen ihmisiin kielteisiä piirteitä? Oletanko esimerkiksi, että he ovat tyhmiä, laiskoja tai saitoja? (Tällaisia ennakkoluuloja pitävät yllä monet vitsit.)

2. Onko minulla taipumus syyttää taloudellisista tai sosiaalisista ongelmistani siirtolaisia tai toiseen etniseen ryhmään kuuluvia ihmisiä?

3. Olenko antanut vihamielisyyden, jota asuinseudullani tunnetaan vanhastaan jotain toista kansaa kohtaan, vaikuttaa kielteisesti omaan asenteeseeni tuohon kansaan kuuluvia kohtaan?

4. Pystynkö suhtautumaan jokaiseen tapaamaani ihmiseen yksilönä riippumatta hänen ihonväristään, kulttuuristaan tai etnisestä taustastaan?

5. Tartunko mielelläni tilaisuuteen tutustua eri kulttuureista oleviin ihmisiin? Etsinkö tällaisia tilaisuuksia?

[Kuva s. 8]

Jeesuksen vertaus hyvästä samarialaisesta opettaa, miten ennakkoluulot voi voittaa

[Kuva s. 8]

Pietari sanoi Corneliuksen luona: ”Tosiaankin minä havaitsen, että Jumala ei ole puolueellinen”

[Kuva s. 9]

Raamatullinen opetus yhdistää ihmisiä, joilla on erilainen tausta

[Kuva s. 9]

Jehovan todistajat toimivat sen mukaisesti, mitä ovat oppineet Raamatusta

[Kuva s. 10]

Christina

”Kokoukset valtakunnansalissa ovat vahvistaneet itseluottamustani”

[Kuva s. 10]

Jasmin

”Saan osakseni rakkautta ja tunnen olevani pidetty enkä halveksittu”

[Kuvat s. 10]

Simon, vapaaehtoinen rakentaja

”Opimme tulemaan hyvin toimeen keskenämme”