Glaukooma vie näön varkain

PIDÄ hetken ajan katseesi kohdistettuna tämän virkkeen viimeiseen sanaan. Pystytkö silmiä liikuttamatta näkemään lehden reunojen ohi joka suuntaan? Todennäköisesti pystyt, kiitos niin sanotun perifeerisen näön. Sen avulla voit havaita epäilyttävän tuntuisen henkilön, joka lähestyy sinua sivulta. Pystyt myös väistämään maassa olevia esineitä etkä törmäile seiniin kävellessäsi. Ja jos ajat autoa, voit havaita jalankulkijan, joka on astunut ajokaistalle.

Mutta tätäkin sivua lukiessasi perifeerinen näkösi saattaa olla hitaasti heikkenemässä, vaikket itse sitä edes huomaa. Maailmassa on arviolta 66 miljoonalla ihmisellä silmäsairauksia, joita kutsutaan yhteisnimellä glaukooma eli silmänpainetauti. Heistä yli viisi miljoonaa on sokeutunut täysin, mikä tekee glaukoomasta kolmanneksi suurimman syyn pysyvään sokeuteen. ”Silti puolella glaukoomapotilaista sairaus jää diagnosoimatta teollisuusmaissakin, missä väestölle jaetaan glaukoomavalistusta”, kirjoittaa lääkärilehti The Lancet.

Mitkä riskitekijät altistavat glaukoomalle? Miten sairaus havaitaan, ja miten sitä hoidetaan?

Millainen sairaus?

Ensin meidän täytyy tietää jotain silmistä. Australian glaukoomayhdistyksen lehtisessä selitetään: ”Silmän muotoa pitää yllä paine: silmän pehmeät kudokset on ’pumpattu täyteen’ niin kuin autonrengas tai ilmapallo.” Pumppuna toimii silmän sisässä oleva sädekehä, joka tuottaa niin sanottua kammionestettä. ”Kammioneste kiertää silmässä raviten sen kudoksia ja poistuu sitten verenkiertoon siivilää muistuttavan trabekkelikudoksen kautta.”

Jos trabekkelikudoksen aukot jostain syystä tukkeutuvat tai ahtautuvat, paine silmämunan sisällä kasvaa, mikä aikanaan alkaa vaurioittaa silmänpohjan hentoja hermosäikeitä. Tällöin kyseessä on niin sanottu avokulmaglaukooma, joka on noin 90 prosentilla kaikista glaukoomapotilaista.

Silmänpaine voi normaalisti vaihdella tunneittain. Siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten pulssi, nautittujen nesteiden määrä sekä kehon asento. Nämä luonnolliset muutokset eivät vahingoita silmää. Korkea silmänpaine ei yksinään ole merkki glaukoomasta, sillä ”normaali” paine vaihtelee yksilöittäin. Korkea paine voi kuitenkin olla yksi glaukooman oire.

Harvinaisempi tautimuoto on akuutti eli ahdaskulmaglaukooma. Siinä silmänpaine kasvaa äkillisesti. Seurauksena on voimakas silmäsärky sekä näön hämärtyminen ja oksentelua. Ellei tätä glaukoomaa hoideta lähituntien kuluessa oireiden ilmaantumisesta, se aiheuttaa usein sokeutumisen. Glaukooma voi olla myös toissijainen sairaus. Silloin se johtuu jostain muusta ongelmasta, kuten silmän kasvaimesta, kaihista tai silmävammasta. Pienellä osalla potilaista on neljäs tautimuoto, synnynnäinen glaukooma. Se kehittyy jo ennen syntymää tai pian sen jälkeen ja ilmenee siitä, että lapsen silmät ovat suurentuneet ja valonarat.

Glaukooma ”varastaa” näön

Glaukooma voi viedä jopa 90 prosenttia silmän näkökyvystä potilaan huomaamatta. Tämä on mahdollista siksi, että meillä on  näkökentässä niin sanottu sokea täplä, joka aiheutuu silmänpohjassa olevasta näköhermon nystystä. Tässä kohdassa verkkokalvoa hermosäikeet yhtyvät näköhermoksi, joten siinä ei ole valoon reagoivia soluja. Emme kuitenkaan ole tietoisia näkökenttämme sokeasta alueesta, koska aivot ”täyttävät” kuvan puuttuvat osat. Mutta juuri tämän kyvyn vuoksi glaukooma pääseekin etenemään salakavalasti.

Australian johtaviin silmälääkäreihin kuuluva tri Ivan Goldberg sanoi Herätkää!-lehdelle: ”Glaukoomaa sanotaan näkökyvyn taskuvarkaaksi, koska se ei anna itsestään mitään merkkejä. Tavallisin tautimuoto etenee hitaasti mutta vakaasti ja vahingoittaa varoittamatta hermosäikeitä, jotka kulkevat silmästä aivoihin. Silmät voivat vuotaa tai olla vuotamatta, ne voivat olla kuivat tai kosteat, tai ihminen voi nähdä hyvin lukea ja kirjoittaa tai sitten ei – näillä ei ole mitään tekemistä glaukooman kanssa. Silmät voivat tuntua olevan täysin kunnossa, vaikka glaukooma olisi kehittynyt jo hyvin pitkälle.”

Varkaan jäljillä

Glaukooman toteamiseen ei valitettavasti ole testiä, joka kerralla selvittäisi asian. Silmälääkäri saattaa alkajaisiksi mitata silmänsisäisen nestepaineen silmänpainemittarilla. Mittauksessa sarveiskalvoa (silmän etummainen osa) painetaan laitteen välityksellä varovaisesti. Painamiseen tarvittava voima määritetään, jolloin silmän sisällä oleva paine voidaan mitata. Glaukooman  merkkejä voidaan etsiä myös laitteilla, joilla selvitetään, ovatko silmästä aivoihin johtavat hermosäikeet vaurioituneet. Goldberg sanoo: ”Näemme, onko silmänpohjan hermosäikeiden tai verisuonten muodossa poikkeamia, mikä voi viitata hermovaurioihin.”

Yksi mahdollisuus on tehdä näkökenttätutkimus. Goldberg selittää: ”Potilas katsoo maljamaiseen pintaan, johon tulee valoa, ja yhteen pisteeseen kohdistetaan kirkkaampi valonvälähdys. Havaitessaan tuon kirkkaamman valopisteen potilas painaa nappia.” Jollei hän näe valopistettä sen ilmestyessä näkökentän ulkoreunalle, hänellä voi olla glaukooma. Kehitteillä on uusia laitteita, jotka ehkä yksinkertaistavat tätä melko yksitoikkoista menetelmää.

Keillä on riski sairastua?

Paul on 40 vuotta täyttänyt terve mies. Hän sanoo: ”Kävin optikolla näöntarkastuksessa uusien lasien takia, ja optikko kysyi, oliko suvussani glaukoomaa. Otin siitä selvää ja sain tietää, että sekä tädilläni että sedälläni oli se. Minut lähetettiin silmälääkärin luo, ja hän vahvisti, että minulla oli glaukooma.” Goldberg selittää: ”Jos äidillä tai isällä on glaukooma, riski saada se on kolmesta viiteen kertaa suurempi. Jos se on veljellä tai sisarella, riski on viidestä seitsemään kertaa suurempi.”

Tri Kevin Greenidge Yhdysvaltain glaukoomayhdistyksestä mainitsee muita riskitekijöitä: ”Silmät pitäisi tarkistuttaa kerran vuodessa, jos henkilö on yli 45-vuotias ja afrikkalaista syntyperää tai hänellä on jokin seuraavista riskitekijöistä: glaukoomaa suvussa, likinäköisyys, diabetes tai aiempi silmävamma tai hän käyttää säännöllisesti kortisoni- tai steroidivalmisteita.” Yhdistys suosittelee myös, että alle 45-vuotiaat kävisivät näöntarkastuksessa joka neljäs vuosi, vaikkei heillä olisikaan näitä riskitekijöitä. Yli 45-vuotiaiden tulisi tarkistuttaa silmänsä  joka toinen vuosi. Suomessa monet asiantuntijat suosittelevat käymään silmälääkärillä viimeistään 40–45-vuotiaana, vaikka silmissä ei tuntuisi olevan vikaa.

Hoidolla hallintaan

Paul hoitaa glaukoomaansa käyttämällä kerran päivässä silmätippoja. Hän sanoo: ”Tipat hidastavat kammionesteen muodostumista silmässä.” Hänelle tehtiin myös toimenpide, jossa silmän etuosaan ”porattiin” lasersäteellä kymmenisen pikkuruista reikää sen kohdan lähelle, jossa luonnolliset poistumisaukot sijaitsevat. Paul kertoo: ”Kun ensimmäinen silmä hoidettiin laserilla, minua jännitti kovasti, mikä voimisti epämiellyttäviä tuntemuksia. Kun toinen silmä hoidettiin muutaman päivän kuluttua, tiesin, mitä odottaa. Olin paljon rentoutuneempi, ja toimenpide oli melkein ohi ennen kuin huomasinkaan.” Laserhoito tasapainotti silmänpainetta Paulin silmissä.

Paul on optimistinen. Hän sanoo: ”Verkkokalvot olivat ehtineet vaurioitua vain vähän, ja perifeerinen näköni on onneksi täysin ennallaan. Jos vain muistan käyttää silmätippoja päivittäin, tilanne todennäköisesti pysyy tällaisena.”

Onko ”varas” viemässä sinulta näön? Ellet ole koskaan tarkistuttanut silmiäsi – ja varsinkin jos kuulut riskiryhmään – voisi olla hyvä käydä silmälääkärillä tutkituttamassa ne glaukooman varalta. Goldberg toteaa: ”Glaukooman aiheuttamia vaurioita voidaan suurelta osin ehkäistä, kun asianmukainen hoito aloitetaan ajoissa.” Tämän varkaan voi saada kiinni!

[Tekstiruutu/Kuva s. 26]

Seuraavat riskitekijät altistavat glaukoomalle:

● afrikkalainen syntyperä

● suvussa glaukoomaa

● diabetes

● likinäköisyys

● kortisonin tai steroidien säännöllinen, pitkäaikainen käyttö (näitä aineita on eräissä lääkevoiteissa ja astmasuihkeissa)

● aiempi silmävamma

● yli 45 vuoden ikä

[Kuva]

Säännöllisillä tarkastuksilla voidaan ehkäistä näön vakava heikkeneminen

[Kaavio/Kuvat s. 25]

(Ks. painettu julkaisu)

AVOKULMAGLAUKOOMA

Sarveiskalvo

Värikalvo

Mykiö

Verkkokalvo

Näköhermon nysty jossa hermosäikeet yhtyvät näköhermoksi

Näköhermo välittää näköimpulsseja aivoihin

Sädekehä joka tuottaa kammionestettä

1 Kammioneste on kirkas neste, jonka välityksellä mykiö, värikalvo ja sarveiskalvon sisäpuoli saavat ravintoaineita. Se ei ole sama kuin kyynelneste, joka huuhtelee silmän ulkopintaa

2 Kammioneste poistuu trabekkelikudoksen kautta

3 Jos trabekkelikudos on tukkeutunut tai ahtautunut, silmänpaine kasvaa

4 Jos paine kasvaa, silmänpohjan hennot hermosäikeet vaurioituvat, jolloin kehittyy glaukooma tai näkö heikkenee

[Kuvat s. 25]

Näköhermon nysty

Näkökenttä

NORMAALINÄKÖ

ALKUVAIHEESSA OLEVA GLAUKOOMA

PITKÄLLE EDENNYT GLAUKOOMA

[Lähdemerkintä]

Kuvat näköhermon nystystä: Atlas of Ophthalmology