Raamatun näkökanta

Miten iäkkäitä tulisi kohdella?

KESÄLLÄ 2003 Euroopassa kuoli tuhansia ihmisiä, kun maanosaa koettelivat pahimmat helleaallot 60 vuoteen. Useimmat uhrit olivat iäkkäitä. Jotkut heistä olivat jääneet yksin, kun sukulaiset olivat lähteneet lomalle. Toisia taas laiminlyötiin sairaaloissa ja hoitokodeissa, koska niiden henkilökunnat olivat ylityöllistettyjä. Le Parisien -lehti kertoi, että pelkästään Pariisissa oli 450 ruumista, joita kukaan ei noutanut haudattavaksi. ”Millaisissa oloissa me oikein elämme, kun unohdamme isämme, äitimme ja isovanhempamme?” lehti kysyi käsitellessään yksin ja nimettöminä kuolleiden tilannetta.

Kun yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa maailmassa ennätyksellistä 795000 hengen kuukausivauhtia, on iäkkäistä huolehtiminen nykypäivän keskeisiä kysymyksiä. ”Maailman väestö vanhenee ennennäkemätöntä vauhtia, ja meidän täytyy kiinnittää huomiota siihen, miten yhteiskunta toimii ikääntymisen haasteiden ja mahdollisuuksien suhteen”, sanoi Yhdysvaltain väestönlaskentaviraston väestöohjelmista vastaava Nancy Gordon.

Myös Luojamme on kiinnostunut iäkkäistä. Hänen Sanassaan Raamatussa neuvotaan, miten heitä tulisi kohdella.

Kunnioitus iäkkäitä kohtaan

Jumalan laki, joka annettiin Mooseksen kautta, opetti kunnioittamaan iäkkäitä. Siinä sanottiin: ”Sinun tulee nousta harmaahapsisen edessä, ja sinun on otettava vanhus huomioon.” (3. Mooseksen kirja 19:32.) Tottelevaisten Jumalan palvelijoiden piti ”nousta” iäkkäiden edessä ensinnäkin kunnioituksesta vanhempaa ihmistä kohtaan ja toiseksi osoituksena jumalanpelosta. Iäkkäät olivat siten kunnia-asemassa, ja heitä tuli pitää rikkautena (Sananlaskut 16:31; 23:22).

Kristityt eivät ole Mooseksen lain alaisuudessa, mutta siihen sisältyvistä periaatteista käy ilmi, mitä Jehova ajattelee asioista ja mitä hän pitää tärkeänä. Ne eivät jätä epäilystäkään siitä, että hän tosiaan arvostaa iäkkäitä suuresti. Nämä periaatteet ymmärrettiin ensimmäisen vuosisadan kristillisessä seurakunnassa, kuten Apostolien tekojen kirja Raamatussa osoittaa. Jerusalemin kristittyjen keskuudessa oli siihen aikaan vähävaraisia leskiä, ja varmaankin osa heistä oli iäkkäitä. Apostolit nimittivät seitsemän miestä, joista oli ”hyvä todistus”, huolehtimaan järjestyksellisesti päivittäisestä ruoanjakelusta noille naisille, koska he katsoivat, että tällainen huolenpito oli ”tarpeellinen toimi” seurakunnassa (Apostolien teot 6:1–7).

Apostoli Paavali osoitti, että ’nouseminen harmaahapsisen edessä’ oli periaate, joka soveltui kristillisessä seurakunnassa. Hän sanoi nuoremmalle kristitylle valvojalle Timoteukselle: ”Älä arvostele ankarasti vanhempaa miestä. Päinvastoin vetoa häneen kuin isään, – – vanhempiin naisiin kuin äiteihin.” (1. Timoteukselle 5:1, 2.) Vaikka nuorella Timoteuksella oli valtaa iäkkäisiin kristittyihin, hän ei saanut väheksyä vanhempaa miestä vaan hänen piti kohdella tätä kunnioittavasti kuin isää. Samanlaista kunnioitusta hänen  piti osoittaa myös seurakunnan vanhempia naisia kohtaan. Apostoli Paavali siis neuvoi Timoteusta – ja siten kaikkia kristillisen seurakunnan jäseniä – ’nousemaan harmaahapsisen edessä’.

Jumaliset ihmiset eivät tietenkään tarvitse lakia kohdellakseen iäkkäitä arvokkaasti ja kunnioittavasti. Raamatussa kerrotaan esimerkiksi Joosefista, joka ei säästellyt kustannuksissa, kun hän haetutti 130-vuotiaan isänsä Jaakobin Egyptiin turvaan laajalle levinneeltä nälänhädältä. Kun hän näki isänsä ensi kerran yli 20 vuoteen, hän ”lankesi heti hänen kaulaansa ja itki pitkään hänen kaulassaan” (1. Mooseksen kirja 46:29). Jo kauan ennen kuin laki käski israelilaisia kohtelemaan iäkkäitä sääliväisesti ja syvästi kunnioittaen, Joosef toimi tämän Jumalan näkemyksen mukaisesti.

Jeesus kiinnitti palveluksensa aikana huomiota iäkkäisiin. Hän tuomitsi voimakkain sanoin uskonnolliset johtajat, jotka katsoivat voivansa laiminlyödä iäkkäitä vanhempiaan uskonnollisten perinteidensä varjolla (Matteus 15:3–9). Jeesus piti myös rakkaudellisesti huolta omasta äidistään. Ollessaan sietämättömissä tuskissa kidutuspaalussa hän varmisti, että hänen rakas apostolinsa Johannes huolehtisi hänen ikääntyvästä äidistään (Johannes 19:26, 27).

Jumala ei hylkää uskollisiaan

Psalmista rukoili: ”Älä heitä minua pois vanhuuden aikana, älä jätä minua, kun voimani ehtyy.” (Psalmit 71:9.) Jumala ei ”heitä – – pois” uskollisia palvelijoitaan silloinkaan, kun he itse ehkä ajattelevat, ettei heistä ole enää mihinkään. Psalmista ei ajatellut Jehovan hylänneen häntä vaan tunnusti, että hänen oli iän myötä turvauduttava Tekijäänsä entistä enemmän. Jehova palkitsee uskollisuuden tukemalla tällaisia palvelijoitaan läpi heidän elämänsä (Psalmit 18:25). Usein hän käyttää tässä toisia kristittyjä.

On siis selvää, että kaikkien niiden, jotka haluavat kunnioittaa Jumalaa, on kunnioitettava myös iäkkäitä. Ikääntyneet ovat kallisarvoisia Luojamme silmissä. Koska meidät on tehty hänen kuvikseen, olkoon meillä aina hänen näkemyksensä ’harmaapäisistä’ (Psalmit 71:18).

[Kuva s. 23]

Kristityt kohtelevat iäkkäitä kunnioittavasti