Monteverde – luonnonpuisto pilvien keskellä

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA COSTA RICASTA

Karibianmeren lämpimät pasaatituulet törmäävät mantereella vuorenrinteisiin, jotka kohoavat 1700 metrin korkeuteen. Huippujen korkeudella tuulet jäähtyvät, ja niiden kosteus tiivistyy. Muodostuu paksuja, matalalla roikkuvia pilviä, jotka sitten huuhtelevat vuoria sadekuuroilla tai kietovat ne kosteaan vaippaan. Näin syntyy harvinainen ja uskomattoman kaunis pilvimetsä.

ELETÄÄN vuotta 1951. Neljäkymmentäneljä kveekaria lähtee kotoaan Alabamasta Yhdysvalloista etsimään paikkaa, jonne he voisivat perustaa rauhallisen uskonnollisen yhteisön. Etsintä johtaa heidät pilvien peittämille vuorille Costa Rican luoteisosaan Keski-Amerikkaan. Tuolla syrjäisellä seudulla maaperä on hedelmällistä ja maa-alueet ovat suhteellisen halpoja ostaa.

Aluetta ei kuitenkaan ole helppo muuttaa viljelykäyttöön. Ensimmäiseen uudisasukasryhmään kuulunut Marvin Rockwell muistelee: ”Vuorelle nousi vain yksi kärrytie, ja kunnostimme sen hakuilla ja lapioilla, niin että pääsimme ajamaan sitä jeepeillämme.” Paikallisten asukkaiden tuella he onnistuivat viimein perustamaan uuden kotinsa pilvien keskelle. Sille annettiin osuva nimi: Monteverde, Vihreä vuori.

Uudisasukkaat tekivät kaksi päätöstä, joilla oli kauaskantoisia seurauksia. He tiesivät, että yhteisöstä piti tulla omavarainen, mutta mikä tuote kestäisi pitkän matkan vuorelta alas  torille? He tulivat siihen tulokseen, että juusto sopisi kuin nakutettu tähän tarkoitukseen. Tuolloin toimintansa aloittanut pieni meijeri tuottaa nykyään yli neljätuhatta kiloa juustoa päivässä sekä muita maitotuotteita, kuten hapankermaa, kermajuustoa ja jäätelöä.

Uudisasukkaat päättivät myös jättää koskemattomaksi 540 hehtaaria metsäistä vuorenrinnettä talojen yläpuolelta. Tältä sadealueelta he saivat veden pieneen vesivoimalaansa, ja siksi tuntui viisaalta suojella sitä. Mutta pian alueen runsas kasvi- ja eläinkunta herätti tutkijoiden kiinnostuksen, varsinkin sen jälkeen kun sieltä löydettiin kultakonna (ks. kultakonnaa käsittelevää tekstiruutua). 1960-luvulla ryhmä tiedemiehiä ja paikallisia asukkaita perusti Monteverden pilvimetsän suojelualueen, johon ennen pitkää liitettiin koko sadealue. Sen jälkeen luonnonpuisto on laajentunut noin 10500 hehtaarin suuruiseksi.

Alue on Costa Rican suosituimpia luonnonnähtävyyksiä. Vuosittain peräti 50000 matkailijaa kulkee jyrkkää, päällystämätöntä tietä, joka kiemurrellen nousee Monteverdeen. Lintuharrastajia ja biologeja käy siellä suurin joukoin katsomassa suojelualueen ja sen ympäristön tuhansia eläin- ja kasvilajeja.

Kasvimaailma

Suojelualueen ekosysteemien perustana on likimain 500 puulajia. Jotkin puut sinnittelevät aukeilla vuorenharjanteilla tuulia vastaan, jotka ovat tehneet niistä kitukasvuisia ja käppyräisiä. Suojaisilla alueilla puiden rungot ovat tiheäkasvuisten köynnösten, ruohojen ja pensaiden peitossa. Miten nämä päällyskasvit selviytyvät ilman maahan ulottuvia juuria? Eräässä retkeilyoppaassa selitetään: ”Päällyskasvit saavat tässä erittäin kosteassa ympäristössä runsaasti vettä ilman laajaa juuristoa. Ravinteita tuo paksu kasvikerros saa lehdistä, joita sateet karistavat alas latvustosta.”

 Tähän vehreyteen antaa väriä 300 orkidealajia. Lopun tilan täyttää pääasiassa 200 rehevänä kasvavaa saniaislajia, joista jotkin ovat lähes 12 metrin korkuisia ja 150 vuotta vanhoja.

Miten näin pienellä alueella voi olla tällainen lajirunsaus? Yksi syy on se, että suojelualue levittäytyy sekä Tyyntämerta että Karibianmerta kohti. Suuret kosteus- ja lämpötilaerot eri korkeuksien välillä tuottavat kuusi erilaista ekologista vyöhykettä, joilla elämä kukoistaa hämmästyttävän monimuotoisena.

Eläinkunta

Monteverde on lintuharrastajan paratiisi. Vuonna 1996 laskettiin lintulajien määrä ympyrän muotoisella alueella, jonka halkaisija oli 25 kilometriä ja johon kuului osa Monteverdestä. Yhden ainoan vuorokauden aikana havaittiin 369 lajia! Paikallisia lintuja on pikkuruisista kolibreista mayaketsaaleihin. Monet tulevat alueelle katsomaan nimenomaan ketsaaleja, jotka ovat tropiikin näyttävimpiä lintuja. Monteverdessä pesii satakunta ketsaaliparia, mutta niitä voi olla vaikea nähdä, koska vihreässä höyhenpuvussaan ne eivät juuri erotu metsän vihreydestä. Kolibreja taas on vaikea olla huomaamatta, sillä ne vierailevat säännöllisesti paikallisten kauppojen ja ravintoloiden ulkopuolelle sijoitetuilla ruokinta-automaateilla. Hohtavissa orvokinsinisissä, vihreissä ja turkooseissa asuissaan ne pyrähtelevät kukkien ja automaattien välillä räpytellen siipiään nopeammin kuin ihminen kykenee havaitsemaan.

Luonnonpuistossa asustaa myös satakunta nisäkäslajia. ”Se on niitä harvoja paikkoja, joilla vielä – – [elää] viisi kissaeläinlajia: jaguaari, oselotti, puuma, pitkähäntäkissa ja jaguarundi”, sanotaan Costa Rica Handbook -oppaassa. Nuo yksikseen viihtyvät suuret kissat pitävät etäisyyttä ihmisiin. ”Puuma havaitaan kerran puolessa vuodessa”, kertoi suojelualueen hoitaja Rafael Bolaños Herätkää!-lehdelle. ”Jaguaari nähdään vain noin kolmen vuoden välein.” Paljon todennäköisempää on kohdata jokin alueen 120 sammakko- ja matelijalajista.

Miltä näyttää Monteverden tulevaisuus? Suojelualuetta on pyritty laajentamaan. Hiljattain siihen lisättiin Santa Elenan metsänsuojelualue ja niin sanottu ”Lasten ikuinen sademetsä”, jolloin rauhoitettu alue enemmän kuin kaksinkertaistui (ks. alla oleva tekstiruutu). Näillä keinoin pyritään varmistamaan, että elämä tulisi aina jatkumaan runsaana tuolla pilvien keskellä.

[Tekstiruutu/Kuva s. 17]

Kultakonnan häviäminen

Kultakonnan (joka tosiasiassa on väriltään kirkkaan oranssi) havaitsi ensi kerran korkealla Monteverden metsissä biologi Jay Savage 1960-luvulla. Muualta lajia ei ole tavattu. ”Vuonna 1985 niitä havaittiin tuhannen yksilön parvi”, kertoo Monteverden pilvimetsän suojelualueen hoitaja Rafael Bolaños, ”mutta kahden vuoden kuluttua niitä nähtiin vain hyvin harvoja.” Nykyään kultakonna on ilmeisesti kuollut sukupuuttoon.

Tri Alan Pounds on tutkinut 20:n sammakko- ja konnalajin häviämistä Monteverden suojelualueella, ja hän sanoo: ”Päivittäiset sademäärät olivat hyvin poikkeuksellisia – – juuri ennen kuin kotoperäisen kultakonnan ja monien muiden sammakkoeläinlajien populaatiot romahtivat ja hävisivät.”

[Lähdemerkintä]

© 2003 Richard Sage

[Tekstiruutu s. 18]

”Lasten ikuinen sademetsä”

Pienessä alakoulussa Ruotsin maaseudulla yhdeksänvuotiaat oppilaat kysyivät, mitä he voisivat tehdä sademetsien hyväksi. Opettajansa avulla he keräsivät rahaa, jolla hankittiin vuonna 1988 kuusi hehtaaria uhanalaista sademetsää. Näin syntyi ”Lasten ikuinen sademetsä”. Sana levisi, ja hankkeeseen liittyi lapsia 44 maasta. Heidän keräämillään varoilla suojelualuetta on laajennettu tuhansia hehtaareja, niin että se ympäröi Monteverden pilvimetsän suojelualuetta kolmelta suunnalta.

[Kartta s. 16, 17]

(Ks. painettu julkaisu)

Monteverde

[Kuva s. 16]

Päällyskasveja

[Kuva s. 16]

Saniaisia

[Kuva s. 16, 17]

Orkidea

[Kuva s. 18]

Kolibri

[Lähdemerkintä]

THE HUMMINGBIRD SOCIETY/Newark Delaware USA

[Kuva s. 18]

Ketsaali

[Lähdemerkintä]

© Anthony Mercieca/SuperStock

[Kuva s. 18]

Lehtisammakko

[Kuvien lähdemerkintä s. 17]

Tausta ja orkidea: © Michael and Patricia Fogden