Vankeja mutta vapaita!

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Meksikosta

NOIN sadan kilometrin päässä Meksikon länsirannikolta sijaitsee Islas Marías -niminen saariryhmä. * Yksi näistä Tyynenmeren saarista, María Madre, on toiminut Meksikon valtion rangaistussiirtolana vuodesta 1905 lähtien. Yhteen aikaan karkotusta sinne pelättiin, mutta nykyään hyvin käyttäytyvät vangit saattavat jopa pyytää siirtoa sinne.

Joidenkin vankien sallitaan ensinnäkin asua siellä perheensä kanssa. Kalterein varustettujen sellien sijasta he asuvat pienissä taloissa. Siirtolassa on monia samanlaisia palveluja kuin missä tahansa pikkukaupungissa. Vangit voivat pitää yhteyttä ulkomaailmaan puhelimen, lennättimen, television ja postin välityksellä. Lapset voivat käydä saarella ala-astetta, mutta ylemmille luokille siirtyessään heidän täytyy muuttaa mantereelle. Vaikka saarille kulkua valvotaankin tiukasti, kerran viikossa sinne saapuu merivoimien laiva tuomaan tarvikkeita ja vierailijoita.

Entä vankien sopeuttaminen yhteiskuntaan? Vankeja eli ”uudisasukkaita”, joiksi he itseään sanovat, vaaditaan tekemään jotakin työtä muutama tunti päivässä. Se auttaa heitä paitsi sopeutumaan myöhemmin elämään ulkomaailmassa myös maksamaan ylläpidostaan. Nämä ”uudisasukkaat” saavat myös vapaasti harrastaa muun muassa puutarhanhoitoa ja tehdä käsitöitä ansaitakseen rahaa. Tämä ei tarkoita, ettei vankilassa olisi lainkaan kuria. Vankien täytyy olla aamuisin nimenhuudossa ja noudattaa iltayhdeksältä alkavaa ulkonaliikkumiskieltoa.

Saarilla koittaa hengellinen vapaus

Vuoden 1985 tienoilla muuan ”uudisasukas”, jonka perhe oli Jehovan todistajia, pyysi hengellistä apua. Hänen kanssaan alettiin tutkia Raamattua kirjeitse. Aikanaan muodostettiin ryhmä niitä varten, jotka tutkivat Raamattua, ja he alkoivat pitää kokouksia. Saatuaan viranomaisilta luvan Jehovan todistajat ryhtyivät käymään saarella säännöllisesti. Matka saarelle kestää mantereelta Mazatlánista yhden yön, 13 tuntia. Vuosien mittaan noin 40 vankia on oppinut Jumalan sanan totuuden, kastettu ja kärsittyään rangaistuksensa vapautettu. Tämän artikkelin kirjoittamisen aikoihin saarella on kuusi kastettua  todistajaa ja kokouksissa käy keskimäärin 25 ihmistä.

Viranomaiset ihailevat Jehovan todistajia heidän ponnistelujensa vuoksi, ja kaikki kunnioittavat vankeja, joista tulee todistajia. Siirtolan apulaisjohtaja sanoi äskettäin siellä käymään tulleelle todistajalle: ”Onpa hyvä, että haluatte kanssamme huolehtia vankien fyysisestä ja moraalisesta hyvinvoinnista ja olette huolissanne heistä! Saatte täyden tukemme.” Hän tarjoutui korjaamaan rakennuksen, jossa veljien sallitaan kokoontua.

Muuan kastettu todistaja, joka on ollut vankilassa kymmenen vuotta, sanoi: ”Kun meitä katsomaan tulevat veljet kysyvät, haluaisinko lähteä täältä, vastaan heille, että haluan jatkaa täällä palvelemista. Pidän tätä minulle määrättynä alueena, sillä täällä tarvitaan apua kipeästi. Haluaisin tietysti päästä konventteihin ja nauttia toisten kristittyjen seurasta.” Hän pääsee vapaaksi ensi vuonna hyvän käytöksen vuoksi.

Saarilla käytössä oleva rangaistusmenetelmä on kuulemma jossain määrin onnistunut vankien sopeuttamisessa yhteiskuntaan. Todellisen hengellisen vapauden ja elpymisen on kuitenkin tuonut Valtakunnan sanoma; se on merkinnyt ”vangeille vapautusta” ja ”silmien täyttä avautumista” (Luukas 4:18; Jesaja 61:1).

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 21]

Huumeiden orjasta kristityksi vanhimmaksi

Guillermo vangittiin huumeiden myynnin ja käytön takia. Saarelle lähettämisen jälkeenkin hän jatkoi huumeidenkäyttöä. Hän huomasi kuitenkin, että jotkut vangit, jotka kärsivät pitkää rangaistusta muun muassa huumekaupan vuoksi, olivat siistejä ja myönteisiä ja käyttäytyivät kuin mallivangit. Kun hän sai tietää, että he tutkivat Raamattua Jehovan todistajien kanssa, hänkin noudatti kutsua ja alkoi käydä todistajien kokouksissa. Myöhemmin hänen kanssaan alettiin tutkia Raamattua säännöllisesti.

Guillermo teki elämässään suuria muutoksia, ja pian hänet vapautettiin. Hän etsi heti käsiinsä Jehovan todistajia voidakseen jatkaa tutkimista. Hän palvelee parastaikaa seurakunnan vanhimpana, ja tätä nykyä 17 hänen lähisukulaistaan on Jehovan todistajia. Hän sanoo: ”On hienoa, että tuntee Jehovan ja että on voinut hylätä kaikki vanhat paheet. Monet entisistä ystävistäni ovat kuolleet huumeiden takia. Huumeet olivat vaikuttaneet aivoihini niin, että minun oli vaikea muistaa asioita. Todistajien tutkimismenetelmä auttoi minua parantamaan oppimiskykyäni. Lääkärit olivat hämmästyneitä, koska he eivät olleet uskoneet toipumiseeni. Raamatun totuus on tehnyt uskomattomia asioita minulle ja perheelleni. Aiemmin emme koskaan osoittaneet rakkautta toisiamme kohtaan, mutta nyt meillä on läheiset välit.”

[Kartat s. 20]

(Ks. painettu julkaisu)

Mazatlán

Islas Marías

María Madre

[Kuva s. 20]

Vangit ja heidän perheensä käyvät kokouksissa valtakunnansalilla María Madressa