Lihavuuden syitä

”Meneillään on epidemia, joka saattaa vaikuttaa merkittävästi lastemme terveyteen. Ellei yhteiskunta ryhdy heti ehkäisytoimiin, lihavuus yleistyy vääjäämättä.” (Lastentautien professori William J. Klish)

NE JOILLA ei ole paino-ongelmia, suhtautuvat ylipainoisiin ja lihaviin ihmisiin usein tuomitsevasti ja ajattelevat, ettei näillä ole tahdonvoimaa eikä motivaatiota tehdä asialle mitään. Mutta onko ongelma näin yksinkertainen? Ovatko lihavat automaattisesti saamattomia ihmisiä, jotka karttavat vähäisintäkin liikuntaa, vai liittyykö lihavuuteen monissa tapauksissa muita laaja-alaisia syitä, joita on vaikeampi hallita?

Perintötekijät, ympäristö vai molemmat?

Kirjassa Food Fight sanotaan: ”Pitkään on väitelty siitä, johtuuko lihavuus perintötekijöistä vai ympäristöstä.” Miten perimä voi vaikuttaa painoon? On esitetty sellainen teoria, että ihmisen elimistöllä on taipumus varastoida energiaa mahdollisia tulevia tarpeita varten. Samassa kirjassa jatketaan: ”Lihavuuden perinnöllisyyttä on tutkittu joitakin kymmeniä vuosia. – – Ihmisen geenejä ja lihavuutta on nyt tutkittu paljon. Huipputekniikkaa hyödyntämällä etsitään geenejä, jotka altistavat painonnousulle sekä diabetekselle ja muille samantyyppisille taudeille. Tieteellisesti ilmaistuna 25–40 prosenttia väestön ruumiinpainon vaihtelusta yksilöiden välillä selittyy geeneillä.” Kirjassa sanotaan edelleen: ”Lihavuus pannaan yleensä ihmisen oman heikkouden tiliin, mutta nämä luvut tähdentävät biologisen puolen merkitystä. Silti vähintään 60 prosenttia vaihtelusta voidaan lukea ympäristötekijöistä johtuvaksi.” Tämä merkitsee sitä, että lihavuuteen vaikuttaa merkittävästi ihmisen elämäntyyli. Saako hän päivässä enemmän energiaa kuin kuluttaa? Nauttiiko hän säännöllisesti vääränlaista ruokaa? Varaako hän joka päivä aikaa kohtuulliseen liikuntaan?

Mayo Clinic -⁠sairaalan painonhallintakirjassa lihavuuden syy selitetään yksinkertaisen selvästi: ”Geenit saattavat altistaa ylipainolle tai lihavuudelle, mutta viime kädessä ruumiinpainon määräävät ruokavalio ja liikunta. Liian suuri energiansaanti, fyysisesti passiivinen elämäntyyli tai näiden yhdistelmä johtaa lihavuuteen.” (Kursivointi meidän.) Sama teos jatkaa: ”Perintötekijät eivät tuomitse ketään lihavuuteen. – – Paino on  seurausta ennen kaikkea ruokavalinnoista ja liikuntatottumuksista riippumatta geeneistä.”

Laihdutusmarkkinat tuottavat miljoonien eurojen voittoja, kun ihmiset epätoivoissaan yrittävät päästä entisiin mittoihinsa. Mutta mitä asiantuntijat sanovat laihdutuskuureista? ”Lihavuutta on erittäin vaikea hoitaa, ja useimmat laihduttajat lihovat uudestaan”, sanotaan kirjassa Food Fight. ”Optimistisimpien arvioiden mukaan 25 prosenttia laihduttajista onnistuu pudottamaan painoa ja pitämään kilot poissa, usein monen yrityksen jälkeen.”

Lihavuuden riskejä

Lihavuus voi aiheuttaa vakavia terveysongelmia. Etelä-Kalifornian yliopistollisen sairaalan neurologi Scott Loren-Selco varoittaa tyypin 2 diabeteksesta, joka voi uhata nuoriakin, jos nämä ovat lihavia (ks. Herätkää! 8.5.​2003). Hän sanoo: ”Sitä näkee nyt paljon, ja se on todella pelottavaa. Sanon – – [lihavuudesta kärsiville potilaille], että voisin viedä heidät diabetesosastolle ja näyttää, millainen heidän tulevaisuutensa saattaa olla: osastolla on sokeita, amputaatiopotilaita ja lukemattomia muita, jotka ovat täysin avuttomia tyypin 2 diabeteksen takia – ja jotka kaikki ovat lihavia.” Miksi nuoret lihovat? ”Heillä on varaa ostaa jättikokoisia hampurilaisia ja ranskalaisia, ja he myös ostavat niitä”, sanoo Loren-Selco. ”Kukaan ei sano heille, että se on väärin, eivät varsinkaan pikaruoan tuottajat eivätkä suoraan sanottuna edes useimmat lääkäritkään, joille ei edelleenkään anneta ravitsemustieteen koulutusta.”

Tunnettu ravitsemusalan kirjoittaja ja lääkäri Edward Taub sanoo: ”Viime aikoina on tullut muodikkaammaksi ja jopa poliittisesti korrektiksi ajatella, että ylipainoisuus on normaali ja hyväksyttävä osa nykyajan elämää. Tämä on totisesti hämmästyttävä PR-temppu niiltä, jotka hyötyvät rahallisesti meidän lihottamisestamme.”

Asiantuntijoiden mukaan niin sanottu päärynälihavuus, jossa ylimääräinen rasva on kertynyt lantion seudulle, voi olla vaarattomampaa kuin omenalihavuus, jossa rasva on jakaantunut vatsaontelossa sisäelinten ympärille (varsinkin jos vyötärön ympärys on miehillä yli 100 senttimetriä ja naisilla yli 90 senttimetriä). Syynä on se, että ”vatsaontelon sisässä oleva rasva lisää korkean verenpaineen, sepelvaltimotaudin, diabeteksen, aivoinfarktin ja eräiden syöpien riskiä”, sanotaan Mayo Clinicin kirjassa. ”Päärynälihavuudessa (rasvaa lanteilla, reisissä ja pakaroissa) terveysriskit eivät ole yhtä suuria.”

Mitä siis voivat tehdä ne miljoonat aikuiset ja lapset ympäri maailmaa, jotka ovat ylipainoisia ja sen vuoksi vaarassa sairastua vakavasti? Onko lihavuuteen toimivaa ratkaisua?

 [Tekstiruutu/Taulukko s. 5]

Mikä on painoindeksi ja mitä se osoittaa?

Painoindeksi (body mass index eli BMI) on luku, joka ilmaisee pituuden suhteen painoon ja jonka avulla määritellään, onko ihminen ylipainoinen vai jo lihava. Paino on normaali, kun indeksi on 18,5–25. Jos indeksi on yli 25 mutta alle 30, kyseessä on lievä ylipaino, ja jos se menee yli 30:n, puhutaan lihavuudesta.

Painoindeksi lasketaan jakamalla paino metreinä mitatun pituuden neliöllä. Esimerkiksi jos paino on 90 kiloa ja pituus 180 senttimetriä, indeksi on 28 (90 ÷ [1,80 × 1,80] = 27,8).

[Taulukko]

Normaalipainoinen Ylipainoinen Lihava

BMI 18,5–25 25–30 30 tai enemmän

Pituus (m) Paino (kg)

1,47 53 tai vähemmän 54–64 65 tai enemmän

1,50 56 tai vähemmän 57–67 68 tai enemmän

1,52 57 tai vähemmän 58–69 70 tai enemmän

1,55 59 tai vähemmän 60–71 72 tai enemmän

1,57 61 tai vähemmän 62–73 74 tai enemmän

1,60 63 tai vähemmän 64–76 77 tai enemmän

1,63 66 tai vähemmän 67–79 80 tai enemmän

1,65 67 tai vähemmän 68–81 82 tai enemmän

1,68 70 tai vähemmän 71–84 85 tai enemmän

1,70 72 tai vähemmän 73–86 87 tai enemmän

1,73 74 tai vähemmän 75–89 90 tai enemmän

1,75 76 tai vähemmän 77–91 92 tai enemmän

1,78 79 tai vähemmän 80–94 95 tai enemmän

1,80 80 tai vähemmän 81–97 98 tai enemmän

1,83 83 tai vähemmän 84–100 101 tai enemmän

1,85 85 tai vähemmän 86–102 103 tai enemmän

1,88 89 tai vähemmän 90–106 107 tai enemmän

1,90 90 tai vähemmän 91–108 109 tai enemmän

[Lähdemerkintä]

Mukailtu kirjan Mayo Clinic on Healthy Weight pohjalta

[Tekstiruutu s. 5]

Kalorin määritelmä

Kalori on lämpöenergian yksikkö. Hikoillessaan ihminen kuluttaa kaloreita eli lämpöenergiaa. Ravinto-opissa kalorilla tarkoitetaan kilokaloria, joka määritellään seuraavasti: ”[Kilo]kalori on lämpömäärä, joka tarvitaan yhden vesikilon lämpötilan nostamiseen tasan yhdellä celsiusasteella.” (Balance Your Body, Balance Your Life.) * Päivittäinen kalorien eli energian tarve vaihtelee yksilöittäin, ja se riippuu muun muassa pituudesta, painosta, iästä ja aktiivisuudesta.

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

Olet fyysisesti passiivinen jos

▪ istut suuren osan päivästä (television edessä, työpöydän ääressä tai kulkuneuvossa) eli et liiku

▪ kävelet harvoin enemmän kuin 90 metriä

▪ työsi ei vaadi sinua liikkumaan

▪ et liiku 20–30 minuuttia ainakin kerran viikossa

[Lähdemerkintä]

Perustuu kirjaan Mayo Clinic on Healthy Weight