Nairobi – ”viileiden vesien paikka”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA KENIASTA

”Synkkä suoalue vetisellä seudulla, tuulenpieksemä, vailla minkäänlaista ihmisasutusta, tuhansien erilaisten eläinten oleskelupaikka. Soistunutta tasankoa kiertävä vanha karavaanitie oli ainoa todiste ihmisten vierailuista.” (KENIAN SIIRTOKUNNAN SYNTY)

NÄMÄ sanat kuvailevat vähän yli sadan vuoden takaista Nairobia, jota leijonat, sarvikuonot, leopardit, kirahvit, myrkkykäärmeet ja lukemattomat muut luonnonvaraiset eläimet pitivät kotinaan. Urheat maasait toivat kallisarvoisen karjansa siellä virtaavan joen raikkaiden vesien partaalle: se oli näille paimentolaisyhteisöille todella mieluisa näkymä. Maasait nimittivät jokea Uaso Nairobiksi, joka merkitsee ’kylmää vettä’, ja aluetta Enkarre Nairobiksi, jonka merkitys on ’viileiden vesien paikka’ – näin sai nimensä seutu, joka mullistaisi aikanaan Kenian historian.

Tärkeä tapahtuma Nairobin kehityksessä oli Kenian rautateiden eli ”älyttömän  linjan” rakentaminen. * Vuoden 1899 puolivälissä rataa oli valmiina 530 kilometriä Mombasan rannikkokaupungista Nairobiin. Tuolloin rakentajia ahdistelivat kuuluisat ”Tsavon ihmissyöjät” – kaksi leijonaa jotka olivat surmanneet monia heidän työtovereistaan – ja rakennusryhmän edessä oli Ison hautavajoaman pelottava maasto. Koska radan oli määrä tunkeutua yhä syvemmälle sisämaahan, ei ollut enää käytännöllistä pitää Mombasaa keskusvarastona. Sen sijaan Nairobin katsottiin kolkkoudestaan huolimatta soveltuvan parhaiten työntekijöiden levähdyspaikaksi ja rakennusmateriaalien sisämaan varastopaikaksi. Tämä loi pohjaa sille, että Nairobista tuli myöhemmin Kenian pääkaupunki.

1900-luvun taitteessa Nairobista tehtiin vasta perustetun Itä-Afrikan protektoraatin (Kenian silloinen nimitys) hallintokeskus. Kaupunkisuunnittelu ei olisi ollut pahitteeksi tälle orastavalle paikalle. Mutta toisin kävi: rautatieaseman ympärille putkahti röttelöiden suloinen sekamelska. Nämä puusta, aaltopellistä ja muista täkäläisistä materiaaleista kyhätyt rakennelmat saivat Nairobin näyttämään pikemminkin hökkelikylältä kuin tulevalta kansainväliseltä keskukselta – tuskinpa tätä mahdollisuutta otettiin edes huomioon suunniteltaessa Nairobin harvoja rakennuksia 1900-luvun alussa. Lisäksi lähistöllä vaanivat villieläimet olivat alituinen uhka.

Pian sairaudet vaativat veronsa nuorelta siirtokunnalta. Ruton puhkeaminen saattoi kaupungin tuoreen johdon ensimmäistä kertaa tosi paikan eteen. Mikä neuvoksi? Saastuneet kaupunginosat poltettiin maan tasalle epidemian hillitsemiseksi. Seuraavien 50 vuoden aikana menneisyyden varjot vähitellen väistyivät Nairobin yltä ja se onnistui nousemaan Itä-Afrikan kaupan ja seuraelämän keskukseksi.

Kehitys nykyaikaiseksi kaupungiksi

Noin 1680 metrin korkeudessa sijaitsevasta Nairobista avautuu vaikuttava näköala. Selkeällä säällä sieltä voi helposti nähdä kaksi Afrikan huomattavaa maamerkkiä. Pohjoisessa sijaitsee 5199 metriä korkea Keniavuori, joka on Kenian korkein ja Afrikan toiseksi korkein vuori. Kauempana etelässä, Kenian ja Tansanian välisellä rajalla, kohoaa 5895 metrin korkeuteen Kilimanjaro, Afrikan korkein vuori. 150 vuotta sitten eurooppalaisten maantieteilijöiden ja tutkimusmatkailijoiden uteliaisuutta kiehtoi se, että tämä päiväntasaajan tuntumassa sijaitseva huippu on aina lumi- ja jääpeitteinen.

Nairobi on yli 50-vuotisen historiansa aikana kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Kaupungin kasvu kuvastuu sen alati vaihtuvasta siluetista. Nykyiset trooppisessa auringonlaskussa kimaltelevat valtavan korkeat lasi- ja teräsrakennukset ovat näkemisen arvoisia. Nairobin liikekortteleissa vierailevan turistin voi olla vaikea uskoa todeksi, että maa-alue, jolla hän nyt astelee, oli vielä sata vuotta sitten villieläinten lymypaikka,  jossa ihmiset liikkuivat henkensä kaupalla.

Aikaa myöten tilanne muuttui. Eksoottiset kasvit, muun muassa kauniit ihmeköynnökset, kukkivat jakarandat, nopeakasvuiset eukalyptukset ja akasiat, yleistyivät. Entisaikojen pölyiset polut levenivät vähitellen kolmikaistaisiksi puistokaduiksi, joiden katveessa jalankulkijat yhä viihtyvät helteellä. Lähellä kaupungin keskustaa sijaitsee arboretum, puisto jossa on ainakin 270 puulajia. On helppo ymmärtää, miksi eräässä kirjassa todettiin, että Nairobi ”näyttää siltä kuin se olisi rakennettu keskelle metsää”. Rehevällä kasvillisuudella on ollut merkittävä osa Nairobin miellyttävien lämpötilojen säätelyssä: päivät ovat lämpimiä, yöt viileitä.

Kulttuurien sulatusuuni

Nairobi on suuren magneetin tavoin vetänyt puoleensa monenkirjavaa väkeä. Kaupungin asukasluku on nyt kivunnut yli kahden miljoonan. Rautateiden valmistuminen houkutteli ihmisiä asettumaan tälle seudulle. Rataa rakentamassa olleet intialaiset jäivät perustamaan liikeyrityksiä, jotka kasvoivat ja levisivät ympäri maata. Heidän jalanjäljissään saapui muita yrittäjiä Australiasta, Kanadasta ja useista Afrikan maista.

Nairobi on kulttuurien sulatusuuni. Kadulla voi tulla vastaan hulmuavaan sariin verhoutunut intialaisnainen matkalla ostoskeskukseen, pakistanilainen insinööri rientämässä rakennustyömaalle, huolitellusti pukeutunut alankomaalainen lentoemäntä menossa kirjoittautumaan hotelliin tai japanilainen liikemies kiirehtimässä tärkeään liikeneuvotteluun, joka pidetään todennäköisesti Nairobin vilkkaassa pörssissä. Tämän lisäksi voi nähdä paikallisia asukkaita, jotka odottelevat bussipysäkeillä, käyvät kauppaa myyntikojuissa, toreilla ja liikkeissä sekä työskentelevät Nairobin lukuisissa toimistoissa tai tehtaissa.

Paradoksaalista kyllä, vain harvoja tässä kaupungissa asuvia kenialaisia voidaan sanoa paljasjalkaisiksi nairobilaisiksi. Useimmat ovat muuttaneet  muualta ”vehreämpien laidunten” toivossa. Kaiken kaikkiaan Nairobin asukkaat ovat ystävällisiä ja lämpimiä. Ehkä juuri vieraanvaraisuutensa vuoksi kaupunki on saanut toimia kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen isäntänä, esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) päämaja sijaitsee Nairobissa.

Mikä houkuttelee kävijöitä?

Keniassa on jos jonkinlaisia villieläimiä. Maan monet kansallispuistot ja riistansuojelualueet houkuttelevat vuosittain tuhansia kävijöitä. Nairobista käsin järjestetään monenlaisia retkiä, mutta se on jo itsessään turistikohde. Hyvin harvoissa maailman suurkaupungeissa eläimet vaeltelevat aivan niiden porteilla. Alle kymmenen kilometrin päässä Nairobin keskustasta sijaitseva kansallispuisto on matkamiehen keidas. * Siellä pääsee silmätysten Nairobin entisten asukkien kanssa. Vain muutama teräslanka erottaa eläimet ihmisistä. Vielä syyskuussa 2002 pyydystettiin eräästä nairobilaisesta olohuoneesta täysikasvuinen urosleopardi, joka oli eksynyt sinne läheisestä metsästä!

Muutaman minuutin kävelymatkan päässä keskustasta sijaitsee Nairobin kansallismuseo. Sadat ihmiset tutustuvat siellä päivittäin Kenian kiinnostavaan historiaan. Museon yhteydessä on käärmepuisto, joka majoittaa useita matelijalajeja. Krokotiili ei tunnu juuri häiriintyvän vierailijan tuijotuksesta, eikä vähän matkan päässä oleva kilpikonnakaan näytä hidasliikkeisyydestään huolimatta piittaavan maailman menosta sen ympärillä. Pääosa puiston asukkaista on tietysti luikertelevaa sorttia: kobria, pytoneita ja kyitä. Näiden luontokappaleiden keskellä kannattaa totisesti kiinnittää huomiota kilpeen: ”Asiaton oleskelu myrkytyksen uhalla kielletty”!

Toisenlaisia vesiä

Vaikka joki, jolle Nairobi on kiitollisuudenvelassa nimestään, jatkaa virtaamistaan, sen vedet ovat saastuneet teollisuus- ja asumisjätteistä. Tämä on varsin yleinen ilmiö monissa kasvavissa kaupungeissa. Nairobin asukkaat ovat kuitenkin vuosien varrella saaneet korkeammasta lähteestä pulppuavaa ”vettä”: Raamatun elämää antavaa sanomaa, jota Jehovan todistajat ovat välittäneet (Johannes 4:​14).

Vuonna 1931, kauan ennen kuin Nairobi saavutti nykyisen suuruutensa, eteläafrikkalaiset veljekset Gray ja Frank Smith kävivät Keniassa levittämässä Raamatun totuuksia. He lähtivät kulkemaan Mombasasta samaa reittiä kuin rautatie ja uhmasivat urheasti monia vaaroja; toisinaan he jopa nukkuivat aivan liki villieläimiä. Nairobissa he onnistuivat levittämään 600 kirjasta muun raamatullisen kirjallisuuden ohella. Nykyään Suur-Nairobin alueella toimii noin 5000 todistajaa 61 seurakunnassa. Seurakunnan kokoukset samoin kuin kansalliset ja kansainväliset konventit ovat tutustuttaneet nairobilaiset Jehovan todistajien toimintaan. Monet ovat ottaneet iloiten vastaan Raamattuun perustuvan toivon sanoman.

Valoisa tulevaisuus

”Teollisuuskaupungit kärsivät usein asuntopulasta – – Tehtaat saastuttavat yleensä ilmaa ja vettä”, toteaa Encyclopædia Britannica. Nairobi ei tee tässä poikkeusta. Koska joka päivä maalta muuttaa ihmisiä kaupunkiin, nämä ongelmat saattavat jopa lisääntyä. Tällaisen jatkuvan kuormituksen vuoksi Nairobin entinen hohde voi helposti himmentyä.

Onneksi kuitenkin Jumalan valtakunnan alaisuudessa tulee aika, jolloin kaikki ihmiset nauttivat elämästä täysin määrin: silloin elämää eivät pilaa ne vastoinkäymiset, jotka nykyään hankaloittavat elämää suurkaupungeissa (2. Pietarin kirje 3:​13).

[Alaviitteet]

[Kartta s. 16]

(Ks. painettu julkaisu)

Nairobi

[Kuva s. 18]

Kilimanjaro

[Kuva s. 18]

Keniavuori

[Lähdemerkintä]

Duncan Willetts, Camerapix

[Kuva s. 18]

Tori

[Kuva s. 19]

Frank ja Gray Smith vuonna 1931

[Kuvan lähdemerkintä s. 17]

© Crispin Hughes/Panos Pictures