Selviytyminen terrori-iskun aiheuttamasta traumasta

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ESPANJASTA

MAALISKUUN 11. päivänä 2004 Espanjan pääkaupungissa Madridissa räjähti kymmenen pommia kolmella rautatieasemalla. Neljään lähijunaan kohdistuneessa samanaikaisessa iskussa kuoli noin 190 henkeä ja loukkaantui 1800.

 Iskut tehtiin aamuruuhkan aikaan, jolloin kaikki junat olivat tungokseen asti täynnä, ja tuho oli hirvittävä. ”Yksi vaunu ponnahti metrin verran ilmaan, niin voimakas oli räjähdys”, sanoi tapauksen nähnyt Aroa. ”Kun poistuin vaunusta, koko alue oli kuin sotatanner. On hirvittävää nähdä niin paljon ruumiita tosielämässä.” Sama painajainen toistui kymmenessä vaunussa neljässä junassa. Terroristit olivat jättäneet juniin selkäreppuja, jotka olivat täynnä räjähteitä, ja laukaisseet ne matkapuhelimien välityksellä.

Jotkut matkustajat eivät onnekseen pysty muistamaan noista hirvittävistä hetkistä mitään. Mutta satojen muiden on Aroan tavoin yritettävä parantua niin fyysisistä kuin henkisistäkin vammoista. ”Räjähdys vaurioitti pahasti kuuloani”, sanoo Aroa, ”mutta paljon pahemmalta tuntuvat mieleeni syöpyneet kauheat kuvat.”

Hän jatkaa: ”Onneksi sain paljon henkistä tukea, sillä olen Jehovan todistaja. Puhelinsoitot ja viestit eri puolilta maailmaa muistuttivat minua siitä, että olemme tosiaan maailmanlaajuinen veljesseura. Lisäksi Raamattu osoittaa, miksi tällaisia kauheuksia sattuu. Sain selittää joillekin työtovereilleni, että Raamatun ennustusten mukaan ihmiset olisivat ’viimeisinä päivinä’ raivoisia ja vailla luonnollista kiintymystä. Myös kokoaikainen sananpalvelukseni on lievittänyt ahdistusta paljon.” (2. Timoteukselle 3:​1–3.)

Pedro sai monien muiden matkustajien tavoin vakavia vammoja. Hän seisoi noin neljän metrin päässä pommista, kun se räjähti vaunussa. Paine paiskasi hänet maahan, ja hän sai vammoja päähänsä ja vakavia hengitysongelmia. Oltuaan viisi päivää teho-osastolla hän alkoi toipua. Hyvin monet Jehovan todistajat kävivät katsomassa häntä sairaalassa, mikä piristi häntä ja herätti hoitohenkilökunnassa ihmetystä. ”En ole 26 vuoden aikana nähnyt kenenkään saavan näin paljon vieraita ja lahjoja!” huudahti eräs hoitaja. Pedro puolestaan ylisti sairaalan henkilökuntaa. ”He olivat aivan mahtavia”, hän sanoi. ”Paranemiseni on suurelta osin heidän ansiotaan.”

Monet uhreista olivat siirtolaisia, jotka olivat vastikään muuttaneet Espanjaan. Kuubalainen Manuel loukkaantui ensimmäisessä räjähdyksessä Atochan asemalla ja menetti sitten toisessa räjähdyksessä tajuntansa. ”Ihmiset polkivat minut paniikissa jalkoihinsa maatessani laiturilla”, hän selitti. ”Kun tulin tajuihini, minulta oli murtunut kaksi kylkiluuta ja toinen jalka oli loukkaantunut. Lisäksi toisesta korvasta oli mennyt kuulo.”

Hän jatkoi: ”Poliisit, ambulanssiryhmät ja palomiehet tulivat paikalle muutamassa minuutissa, ja he antoivat meille parasta mahdollista apua. He tiesivät täsmälleen, mitä tehdä, ja heidän tehokkuutensa ja ammattitaitonsa rauhoittivat ihmisiä. He pitivät huolta siitä, että sain tarvitsemaani hoitoa, ja kohtelivat minua ystävällisesti ja myötätuntoisesti.”

Jälkisokki

Tapaus järkytti Manuelia samalla lailla kuin Aroaakin. ”Sain äskettäin paniikkikohtauksen, kun nousin junaan”, Manuel tunnustaa. ”Minun oli pakko poistua vaunusta saman tien. Ja epäluulot heräävät heti kun näen julkisissa liikennevälineissä jollakulla selkärepun tai jotain vastaavaa. Olen kuitenkin saanut paljon enemmän apua kuin monet muut, vaikkei minulla ole perhettä täällä Espanjassa. Kirjaimellisesti sadat Jehovan todistajat ovat soittaneet minulle, ja eräs todistajaperhe kutsui minut luokseen asumaan muutamaksi päiväksi, jotten tuntisi itseäni yksinäiseksi. Tämä verraton tuki maailmanlaajuiselta veljesseuraltamme on rauhoittanut minua.”

Sergio säästyi fyysisiltä vammoilta mutta kärsii päivittäin tapahtumaan liittyvistä muistikuvistaan. Hän oli junassa, kun yksi pommi räjähti edellä olevassa vaunussa ja toinen perässä olevassa vaunussa. Hän on Manuelin tavoin kiitollinen perheensä  ja toisten todistajien rakkaudellisesta tuesta. ”He saivat minut tuntemaan, että minua rakastetaan, ja muistuttivat, että kuulun yhtenäiseen veljesseuraan, joka pitää huolta jokaisesta jäsenestään”, Sergio sanoi. ”Sain tukea päivittäin, ja lukuisat puhelinsoitot auttoivat minua ilmaisemaan tunteitani, mikä on minulle usein vaikeaa.”

Jotkut matkustajat ovat kokeneet ahdistusta eri muodoissaan. Neljä pommeista jäi räjähtämättä, ja Diego istui tietämättään yhden sellaisen vieressä. Hän pääsi junasta vahingoittumattomana. ”Mutta nyt tunnen syyllisyyttä siitä, etten tarjoutunut auttamaan loukkaantuneita”, hän tunnusti. ”Kulkeuduin paniikissa niiden satojen ihmisten mukana, jotka ryntäsivät asemalta ulos miten parhaiten kykenivät.”

Räjähdys junassa, jossa nuori brasilialainen Ramón matkusti, aiheutti hänelle niin syvän järkytyksen, että hän lamaantui lähes täysin. Silti hän kaksi päivää iskun jälkeen päätti lähteä saarnaamaan Valtakunnan sanomaa. Hän tapasi portugalilaisen miehen, joka sanoi etsivänsä tosi uskontoa. Ramón alkoi tutkia hänen kanssaan Raamattua, ja mies tuli heti kristillisiin kokouksiin. ”Itselle tulee parempi olo, kun voi auttaa muita hengellisesti”, Ramón totesi.

Kaikki uhrit tarvitsevat varmasti aikaa toipuakseen iskusta fyysisesti ja henkisesti. Elämme valitettavasti sellaista aikaa, että järjetöntä väkivaltaa voi yhtäkkiä puhjeta missä tahansa. Ja vaikka hengelliset arvot voivat auttaa uhreja selviytymään traumasta, ainoastaan Jumalan valtakunta tulee poistamaan tällaiset murhenäytelmät lopullisesti (Ilmestys 21:​3, 4).

[Tekstiruutu/Kuvat s. 15]

HENGELLISTÄ VOIMAA TRAUMASTA SELVIYTYMISEEN

Manuel Suárez

”Kun odotin sokissa lähtöä sairaalaan, toistin mielessäni Sananlaskujen 18:​10:n sanoja: ’Jehovan nimi on vahva torni. Sinne vanhurskas juoksee ja saa suojan.’ Ne antoivat minulle voimaa.”

Aroa San Juan

”Tällaisen kokemuksen jälkeen tajuaa selvemmin kuin koskaan, että elämme viimeisiä päiviä ja että meidän täytyy keskittyä hengellisiin asioihin. Kokoaikainen palvelukseni auttaa minua toipumaan vähitellen tästä traumaattisesta kokemuksesta.”

Fermín Jesús Mozas

”Sain vammoja päähäni, mutta pystyin auttamaan ja tyynnyttelemään joitakin loukkaantuneita matkustajia. Pysyin rauhallisena luultavasti ylösnousemustoivon ansiosta, jonka Jumala on antanut ja joka vahvistaa meitä tällaisina hetkinä.”

Pedro Carrasquilla

”Maatessani teho-osastolla ja kärsiessäni voimakkaista kivuista rintakehän alueella, mieleeni nousivat yhä uudelleen 1. Timoteuksen kirjeen 6:​19:ssä olevat sanat. Niissä kehotetaan kokoamaan turvallisesti hyvä perustus tulevaisuutta varten, jotta voisi saada lujan otteen todelliseen elämään. Jae muistutti minua paratiisista, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville ihmisille. Se on päämäärä, jota kohti pyrimme.”

[Kuva s. 13]

Yllä: Pelastustyöntekijät hoitavat loukkaantuneita ja kuolevia raiteilla Atochan asemalla

[Lähdemerkintä]

Yläkuva: CORDON PRESS

[Kuva s. 13]

Oikealla: Yleisön pystyttämä muistomerkki