Pilkkimisen viehätys

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Suomesta

 POHJOLAN kauniit talvipäivät tarjoavat lukemattomia mahdollisuuksia ulkoiluun. Hohtavan valkoisista hangista ja kirpakasta pakkasesta voi nauttia lenkkeillen, hiihtäen, lasketellen, luistellen, mäkeä laskien – tai pilkkien. Koska olin aina miettinyt, mikä pilkkimisessä viehättää, pyysin päästä kokeneen kalamiehen, ystäväni Martin, mukaan pilkkiretkelle.

Päivä on vasta valkenemassa, kun tapaan Martin hänen kotinsa edustalla. Martti on pakannut valmiiksi kaikki välineet päivän kalastusretkeä varten: vapoja, vieheitä, syöttejä, istuimet ja lopuksi ratkaisevan apuvälineen: suuren jääkairan. Minun huolekseni jäi ainoastaan sopivan vaatetuksen valitseminen. Vaatteita on pantava päälle paljon ja niiden on oltava lämpimiä, sillä pilkkijä joutuu olemaan pitkiä aikoja paikallaan ja meren ja järvien selillä voi puhaltaa hyytävän kylmä tuuli. Martin pilkkiretket suuntautuvat lähes aina merelle, koska se on häntä lähimpänä.

Saavumme rantaan ja alamme ottaa ensimmäisiä askeleita jään päällä. Onko jäällä tarpominen turvallista? Tällä kertaa jäällä voi liikkua melko huoletta. Alkutalven kovien pakkasten ansiosta merta peittää poikkeuksellisen paksu jäävaippa. Silti jäällä liikkuessa on aina tarpeen olla varovainen. Kovinakin talvina jää voi olla paikoin vaarallisen ohutta. On tärkeää, että jäällä liikkuja tuntee jäätilanteen ja riskit sekä varustautuu oikein. Käveltyämme tovin Martti alkaa kairata ensimmäistä avantoa. Jääkaira uppoaa kovaan jäähän kuin voihin ja 70 senttimetriä syvä reikä syntyy yhdessä hujauksessa. Martti puhdistaa avannon reikäkauhalla jääsohjosta, istahtaa mukaansa ottamalle istuimelle, virittää vapansa kuntoon ja alkaa pilkkiä.

Vaikka pilkkimisen perusajatus on yksinkertainen – porataan jäähän reikä ja aletaan onkia – se sujuu paremmin, kun hankkii hieman asiantuntemusta. On esimerkiksi ratkaisevaa, mihin kohtaan avannon poraa. Talvella kala käyttää vähän energiaa ravinnon etsimiseen, joten on tärkeää tietää, missä kohtaa kaloja on. Tämänpäiväiset apajamme Martti on löytänyt aiemmilla kalaretkillään. Jos olisimme lähteneet vieraille vesille, hän olisi luultavasti tutkinut karttaa jo ennen lähtöä ja suunnitellut, mistä kalaa kannattaa koettaa. Pilkkijä oppii tarkkailemaan myös säätä ja sen vaikutusta kalojen liikkeisiin. Kalaparvien oleskelupaikkoja etsitään poraamalla avantoja useisiin eri kohtiin. Innokkaimmat pilkkijät saattavat porata päivän aikana kymmeniä avantoja.

Tänään kalat tuntuvat olevan piilosilla tai sitten ne eivät vain ole nälkäisiä. Mutta eipä se haittaa. Minullekin selvisi tänään pilkkimisen todellinen viehätys. Kalasaalista tärkeämpää on mahdollisuus ulkoilla ja nauttia luonnosta. Kuten Martti asian kiteyttää: ”Ainakin kaupunkilaisille se on varmaan niin kuin lähtisi lomalle. Kyllä siinä unohtuvat muut asiat.”

[Kuva s. 27]

Avantoa porataan

[Kuva s. 27]

Jääkaira