Keräily – tasapainoa vaativa harrastus

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA AUSTRALIASTA

HUOMAATKO joskus haalivasi kotiin tavaroita, joita saatetaan tarvita ”jonain päivänä”? Jollei tuo päivä oikein ota tullakseen, heität luultavasti jossain vaiheessa pois turhan tavaran. Monet kuitenkin keräilevät mielellään jotain sellaista, mille ei ehkä koskaan tule olemaan käyttöä. Keräily on heille harrastus.

Jotkut harrastajat keräävät perinnäiseen tapaan esimerkiksi kiviä, postimerkkejä tai vanhoja rahoja. Toisten intohimona taas ovat nuket, pehmoeläimet, lusikat, mitalit, postikortit, antiikkiesineet, musiikkiäänitteet tai matkamuistot. Mahdollisuuksia on rajattomasti. Eräällä amerikkalaisella asianajajalla on noin 200000 kiskonaulaa! Tuhansien muiden harrastajien tavoin hän koluaa maaseutua ristiin rastiin löytääkseen rautateiden vanhoja kiskonauloja, joiden kantaan olisi leimattu päiväys.

Eräässä aikakauslehdessä sanotaan: ”Ihmiset keräilevät mitä merkillisimpiä esineitä: hampaita ja hiuslisäkkeitä; pääkalloja ja keksipurkkeja; raitiovaunulippuja, hiuksia, tuulettimia, leijoja ja pihtejä; koiria ja kolikoita; kävelykeppejä, kanarialintuja ja kenkiä; – – nappeja ja luita; hattuneuloja ja nimenväärennöksiä; ensipainoksia ja kaasunaamareita.” (Harper’s Magazine.)

Jotkut keräilijät ovat erikoisuuksien  lumoissa. Muuan venäläinen kreivitär keräsi rikkaille ja kuuluisille kuuluneita alusastioita. Eräällä japanilaisella hallitsijalla oli 5000 koiraa, jotka elelivät loisteliaissa koiratarhoissa. Edellä mainitun lehden mukaan eräs rikas keräilijä hankki tuhansia kirppuja, joita hän ”säilytti spriissä pienissä lääkepulloissa. Kuhunkin pulloon oli merkitty hankintapaikka ja sen isännän (eläimen tai ihmisen) nimi, josta kirppu oli löydetty.”

Ääritapauksia lukuun ottamatta keräileminen ei ole mikään nykyajan keksintö. Esimerkiksi laajojen kirja- ja käsikirjoituskokoelmien hankkiminen on ikivanha harrastus. Eräässä historiateoksessa kerrotaan, miten Assyrian kuningas Assurbanipal (600-luvulla eaa.) lähetti kaikkialle kirjureitaan hankkimaan vanhoja aikakirjoja ja dokumentteja kuninkaalliseen kirjastoonsa Niniveen. Hänen palatsinsa ja sen hämmästyttävä kirjasto löydettiin kaivauksissa vuonna 1853. (Light From the Ancient Past.)

Kreikan ja Rooman ylimykset olivat kuuluisia taidehankinnoistaan. Eräässä kirjassa sanotaan: ”Ciceron ja Caesarin aikana Roomassa huipentui voittajien tuhlailevuus ja yletön kulutus. – – Taidekauppiaiden hallussa oli kokonaisia kortteleita. Joillakin rikkaimmilla oli jopa omia yksityismuseoita.” (Collecting—An Unruly Passion.)

Mikä keräilyssä kiehtoo?

Miksi keräilyä harrastetaan nykyään? The Encyclopedia Americana -tietosanakirjassa sanotaan: ”Ihmiset harrastavat erilaisia asioita monista syistä mutta enimmäkseen huvin vuoksi. Harrastukset rentouttavat ja tuovat vaihtelua arkeen.” Rakkaan kokoelman tutkiminen on monien mielestä yksinkertaisesti mukavaa.

Australialaisessa The Canberra Times -lehdessä esitettiin myös sellainen ajatus, että kokoelma ”voi palauttaa mieleen paikkoja ja ihmisiä, jotka ovat melkein jo jääneet unohduksiin. Kun kyseessä on antiikkikokoelma, syntyy menneiden sukupolvien taitojen ja pyrkimysten sekä oman sukupolvemme arvostuksen välille silta.” Keräileminen voi olla avartavaa ja opettavaa. Esimerkiksi tunnettu australialainen keräilijä Rex Nan Kivell loi harvinaislaatuisen kokoelman, johon kuului noin 15000 Australian ja Uuden-Seelannin varhaishistoriaan liittyvää esinettä.

Keräilyn suosion syynä voi myös olla pelkästään se, että monet pitävät keräilyesineitä varmana sijoituksena. Eräs lehti kirjoittaa: ”Minkä muun takia joku maksaisi 80 dollaria ’alkuperäisistä vuoden 1969 Woodstockin [rockkonsertti]lipuista’, joiden mukana tulee aitoustodistus, vaikkei hän edes ollut tuossa konsertissa? – – popkulttuuriin liittyvien esineiden keräilystä on tullut suurta bisnestä.” (Utne Reader.)

Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. The Canberra Times -lehden kirjoituksessa muistutetaan: ”Keräileminen ei ole pelkkää hupia. Siinä piilee ansoja. Kaikki myyjät eivät ole omantunnontarkkoja, ja monia väärennöksiä myydään arvoesineinä hyvistä tavoista tai moraalista välittämättä.” Miten karvas pettymys olisi huomata, että ”sijoitus” onkin vain  arvoton väärennös! Sananlaskujen 14:15:ssä on käytännöllinen neuvo keräilijöille: ”Kokematon uskoo joka sanan, mutta terävänäköinen harkitsee askeleitaan.”

Tasapainoa tarvitaan

Keräily voi myös viedä liikaa aikaa, energiaa ja rahaa. Eräs nainen kuvaili harrastustaan ”sietämättömäksi levottomuudeksi”. Koko ikänsä keräilyä harrastanut Alastair Martin myönsi, että jotkut keräilijät ”ovat hieman omituisia”.

Werner Muensterberger sanoo keräilyä käsittelevässä kirjassaan: ”Kun tarkkailee keräilijöitä, huomaa piankin, että heillä on laantumaton, suorastaan pakottava tarve hankkia esineitä. – – Ulkopuolista ei niinkään ihmetytä keräily sinänsä vaan se, millaisia itse keräilijät monesti ovat, ne suuret tunteet, joita esineiden etsimiseen liittyy, heidän innostuksensa tai ahdistuksensa, kun he löytävät tai menettävät esineitä, ja heidän toisinaan eriskummallinen asenteensa ja käytöksensä.” (Collecting—An Unruly Passion.)

Voisiko kristitty antaa jonkin kiehtovan harrastuksen tulla niin hallitsevaksi, että hän menee äärimmäisyyksiin ja toimii epäviisaasti tai toisia hämmentävällä tavalla? Ei, sillä Raamattu kehottaa: ”Pysykää tasapainoisina.” (1. Pietarin kirje 1:13, engl. viitelaitoksen alaviite.) Harrastus voi tuoda mielihyvää, mutta se ei silti kuulu ”tärkeämpiin asioihin”, joihin jumalisen ihmisen tulisi keskittyä (Filippiläisille 1:10). Voimme oppia jotain kuningas Salomosta. Hän hankki rikkauksillaan vaikuttavan kokoelman taloja, viinitarhoja, puita ja karjaa. ”[En] evännyt silmiltäni mitään, mitä ne pyysivät”, hän tunnusti. Toiko omistautuminen tällaisille asioille syvää tyydytystä? Hän vastaa: ”Minä käännyin kaikkien tekojeni puoleen, joita käteni olivat tehneet, ja sen kovan työn puoleen, jonka suorittamiseksi olin tehnyt kovasti työtä, ja katso, kaikki oli turhuutta ja tuulen tavoittelua.” (Saarnaaja 2:3–11.)

Miten keräilyinnon voi pitää hallinnassa, niin ettei se työnnä syrjään tärkeämpiä asioita? Olisi hyvä miettiä, miten paljon harrastukseen on järkevää käyttää aikaa. Sitähän ei tarvita pelkästään esineiden hankkimiseen. Kokoelmasta huolehtiminen sekä esineiden säännöllinen puhdistaminen, esille pano, katseleminen ja suojeleminen vaativat nekin aikaa. Entä imeekö harrastus rahaa, jota perhe tarvitsisi? (1. Timoteukselle 5:8.) Riittääkö itsekuri kieltäytymään jostain hankinnasta, kun siihen ei todellakaan olisi varaa? Kaikkea kokoelmaan sopivaahan ei koskaan voi saada haltuunsa, vaikka kuinka yrittäisi. Se mitä Salomo sanoi kirjoista, pitää paikkansa myös keräilyesineistä: ”Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja paljo omistautuminen niille on väsyttävää lihalle.” (Saarnaaja 12:12.) Tarvitaan kristillistä tasapainoa.

Keräilyä on sanottu ”sokaisevaksi intohimoksi”. Sellainen sen ei tarvitse olla. Jos se pysyy omalla paikallaan ja sitä harrastetaan tasapainoisesti ja kohtuullisessa mitassa, se voi olla rentouttavaa, nautittavaa ja ehkä jopa opettavaa ajanvietettä.

[Kuva s. 26]

On viisasta laskea harrastuksen kustannukset sekä ajassa että rahassa