Millaista oli elämä Tšekin myllyissä

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA TŠEKIN TASAVALLASTA

MYLLYJEN hammasrattaiden rytmikäs nakutus kuultiin vielä sata vuotta sitten kaikkialla Tšekissä. Ääni ei ollut häiritsevä vaan ennemminkin osa maalaisidylliä. Myllyt olivat tärkeä osa yhdyskuntien elämää.

Siihen aikaan myllärin vaimo tapasi leipoa tuoretta leipää heti, kun jauhot oli saatu jauhettua. Kuvittele mielessäsi, miten myllärin vaimo tuo uunituoreen leivän jyhkeälle ruokapöydälle. Suloinen tuoksu täyttää huoneen. Sitten pöydän ääreen tulee mylläri. Yltä päältä jauhoissa oleva mies on melkoinen näky. Hän kutsuu talonväen koolle nauttimaan pöydän antimista.

Myllyt menneisyydessä

Myllärin ammatilla on lähes yhtä pitkät juuret kuin maanviljelyksellä. Muinaisessa Israelissa jauhojen jauhaminen kuului tavanomaisiin kotitöihin. Jyvien hienontaminen oli pääasiassa naisten työtä. He käyttivät siinä käsimyllyä ja työskentelivät usein pareittain. Raamatussa kerrotaan myös suurista myllynkivistä, joita eläimet pyörittivät (Markus 9:42).

Kun kuulet sanan ”mylly”, mieleesi saattaa tulla tuulimylly. Tšekin maaseudulla tavallisempia olivat kuitenkin vesimyllyt. Ilmeisesti tšekit pitivät virtaavaa vettä tehokkaimpana ja luotettavimpana myllyjen voimanlähteenä.

Tšekissä, kuten muuallakin Keski-Euroopassa, myllyille ohjattiin vettä rakentamalla suuria vedenkeruujärjestelmiä, jotka käsittivät altaita, kanavia ja patoja. Vesi kerättiin patoaltaisiin, johdettiin myllyille kanavia pitkin, ja sen virtausta säädeltiin patoluukkujen avulla. Jotkin kanavat olivat vain parinkymmenen metrin pituisia, mutta osa oli yli kilometrin mittaisia ja antoi voiman useille kanavan varrella oleville myllyille.

Mylläri ja hänen apulaisensa

Sata vuotta sitten tšekkiläiset myllärit ja heidän koko huonekuntansa asuivat myllyssä. Myllärin asuinhuoneet ja tila, jossa jyviä jauhettiin, mahtuivat kaikki saman katon alle ja jykevien kiviseinien suojiin. Kyläläisten keskuudessa myllärimestaria pidettiin suurena herrana. Hänet oli helppo tunnistaa valkoisista housuista, joiden lahkeet olivat  käärityt, sekä matalasta lampaannahalla somistetusta lakista ja töppösistä.

Myllärin piti olla fyysisesti vahva; ajattelepa, minkä määrän jauhosäkkejä hän joutui nostamaan ja kantamaan elämänsä aikana. Myllärin toimi oli arvostettu ja siirtyi tavallisesti isältä pojalle. Poika oppi ammatin kotona isältään mutta saattoi työskennellä myös muiden myllärimestarien kanssa saadakseen lisäkokemusta.

Myllärintyö piti koko perheen kiireisenä. Usein pelkkä perheen apu ei riittänyt, vaan myllärin piti laajentaa huonekuntaansa joko vakituisilla tai tilapäisillä työntekijöillä. Tällaisina kausityöntekijöinä käytettiin kisällejä, jotka olivat kokeneita mylläreitä ja työskentelivät ruuhka-aikoina elatusta vastaan useilla eri myllyillä.

Myllärimestari, joka oli suuresti arvostettu ja kokenut, tavallisesti vastasi myllystä. Hänen apunaan oli nuori kisälli, jolle oli opetettu myllärin ammatti ja joka sai käyttää myllylaitteistoa. Jauhojen laatu kertoi kisällin asiantuntemuksesta ja taidosta. Myllyllä työskenteli myös nokkela oppipoika, joka seurasi herkeämättä kokeneempia mylläreitä. Oppipoika ei halunnut antaa minkään estää häntä oppimasta myllärin ammattia.

Myllynkivet

Raamatun Jobin kirjassa puhutaan ”alemmasta myllynkivestä” (Job 41:24). Tämä vanha lähdetieto osoittaa, miten  myllynkivet toimivat. Niitä tarvittiin kaksi – alakivi ja yläkivi. Alakivi pysyi paikallaan ja yläkivi pyöri sitä vasten, jolloin jyvät hienontuivat niiden kulkeutuessa näiden kahden kiven välitse.

Alun perin myllynkivet tehtiin kovasta luonnonkivestä. Myöhemmin niitä alettiin valmistaa keinotekoisesti. Niiden materiaalina käytettiin murskattua kiveä ja sideaineena magnesiumkloridia. Myllyjen koneistojen rattaat tehtiin kovasta puusta. Ne valmisti kokenut ammattimies, jonka työ oli vaativa: rattaiden muoto oli monimutkainen ja niiden piti sopia täsmällisesti toisiinsa. Myllyn rattaisto suurensi jauhamiskoneiston pyörimisnopeuden sopivaksi. Myllyjen omaperäinen ääni syntyi juuri näiden rattaiden pyörimisestä.

Myllärit tšekkiläisessä kansanperinteessä

Osa mylläreistä oli rehellisiä ja oikeudentuntoisia, mutta osa oli ahneita ja tyrannisoi ja petkutti asiakkaitaan. Niinpä joissakin kansanlauluissa mylläreitä ja heidän perheitään ilkutaan, kun taas toisissa heitä ylistetään ja heidän apulaistensa sanotaan olevan kelpo aviomiehiä. Edelleen joissakin lauluissa muistellaan suuria tulvia, jotka olivat tulipalojen rinnalla myllärin ja hänen myllynsä suurimpia uhkia.

Tällaiset tarinat vaihtelevat jossain määrin sen mukaan, missä päin ja minä aikakautena niitä sepitettiin. Niiden aiheet olivat kuitenkin samankaltaisia kaikkialla Tšekissä. Näitä tarinoita levittivät – ja värittivät – kiertävät kisällit. Niinpä vielä tänäkin päivänä tšekin kielessä on käytössä sanonta ”tarinat leviävät ja vedet virtaavat”, millä tarkoitetaan, että jotakin kertomusta tai selostusta on kerrottu liioitellen.

Myllyt nykyään

Ajan kuluessa perinteinen myllärin ammatti vähitellen hävisi. Myllyjä nykyaikaistettiin, ja vesivoimalla toimivat koneistot saivat antaa tilaa sähkömoottoreille. Muutamat myllärit yrittivät pitää kaikin keinoin kiinni perinteisestä elämäntavastaan, ja jotkin vesimyllyt jatkoivat toimintaansa Tšekissä vielä toisen maailmansodan jälkeen. Mutta vuonna 1948 antautui sisukkainkin mylläri. Tuona vuonna myllyistä tuli valtion omaisuutta ja suurin osa myllyistä lakkasi pyörimästä ja alkoi rapistua.

Nykyisissä teollisissa myllyissä ei ole menneen ajan romantiikkaa. Jyvien jauhamisesta huolehtivat modernit koneet, joita usein ohjataan tietokoneella. Myllynkivet on korvattu metallisilla sylintereillä. Yhä pystyssä olevien entisajan myllyjen maalaistunnelma kiehtoo kuitenkin edelleen kulttuurista ja historiasta kiinnostuneita turisteja sekä niitä, jotka pitävät rauhallisesta ja runollisesta ympäristöstä.

Melkoinen määrä myllyjä on muutettu virkistyspaikoiksi niiden tunnelmallisuuden vuoksi. Monet matkailijat käyvät Prahassa tutustumassa myllyn vesirattaaseen, joka on Vltavajoen haaran, Čertovkan eli ”paholaisen virran”, varrella. Tuo mylly lakkasi toimimasta sen tuhouduttua tulipalossa vuonna 1938. Halkaisijaltaan lähes seitsemänmetrinen, yli 600 vuotta vanha vesiratas kunnostettiin vuonna 1995 kulttuurimuistomerkiksi. Se siis vain jatkaa pyörimistään.

Kun astut sisään johonkin kunnostetuista myllyistä, voit mielessäsi palata sata vuotta taaksepäin ja kuvitella mylläriä työnsä parissa. Kuulet veden läiskeen, kun vesiratas pyörii. Poistuessasi mylly jää kauas taaksesi. Mutta myllyn rattaiden nakutus kaikuu yhä korvissasi – tuon mukavan äänen muistat vielä pitkään.

[Kuva s. 22]

Myllynkivi

[Kuvat s. 22, 23]

1. Vanha käsikäyttöinen jyvien puhdistuslaite

2. Yksi jauhatusasemista

3. Pääakseli välittää voiman vesirattaalta jauhatusasemille

4. Čertovkan varrella oleva, halkaisijaltaan lähes seitsemänmetrinen vesiratas, joka aikoinaan antoi voiman myllylle

[Kuva s. 24]

Myllyn vesiratas Čertovkan varrella