Aleksandrian kirjasto herää henkiin

SE OLI aikansa kuuluisimpia kirjastoja. Se teki kotikaupungistaan, Egyptissä sijaitsevasta Aleksandriasta, maailman älymystön mekan. Kun se hävisi – kukaan ei tiedä tarkkaan miten – sen mukana hävisi korvaamattoman arvokkaita teoksia, mikä oli takaisku sivistyneelle maailmalle. Nyt tuo loistava kirjasto on herätetty jälleen henkiin.

Aleksandrian kuuluisan kirjaston jälleenrakennustyö on johtanut epätavallisen muotoisen rakennuksen syntyyn. Uuden kirjaston virallinen nimi on Bibliotheca Alexandrina, ja sen päärakennus muistuttaa jättiläismäistä, kallellaan olevaa rumpua. Lasista ja alumiinista tehty katto (1) on melkein kahden jalkapallokentän kokoinen, ja sen pohjoista kohden olevat ikkunat valaisevat päälukusalin (2). Tässä leveässä, lieriöltä näyttävässä rakennuksessa, joka on ikään kuin katkaistu viistosti poikki, sijaitsee suurin osa yleisistä tiloista, ja se on osittain merenpinnan alapuolella. Rakennuksen tasainen, kiiltävä katto laskeutuu loivasti seitsemän kerroksen korkeudesta alas syvään kaivantoon. Kun auringonvalo heijastuu sen metallipinnalta, rakennus näyttää kaukaa katsottuna nousevalta auringolta.

Tämän lieriömäisen rakennuksen jyrkästi kaartuva ulkoseinä on päällystetty harmaalla graniitilla, johon on kaiverrettu sekä muinaisten että nykyisten aakkosten kirjaimia (3). Nämä kirjainrivit kuvaavat osuvasti tiedon portaita.

Avara lukusali, jossa on monta tasannetta, täyttää suurimman osan lieriön sisätiloista (4). Rakennuksen maanalaisiin uumeniin mahtuu kahdeksan miljoonaa teosta. Lisäksi  rakennuksessa on näyttelytiloja, luentosaleja, erityistilat näkövammaisille (5) ja planetaario – erillinen pallonmuotoinen rakennus, joka muistuttaa keskelle kiertorataa pysähtynyttä satelliittia (6). Pitkälle kehitetty tietokone- ja palontorjuntajärjestelmä täydentävät tämän huippumodernin rakennuksen.

Legenda syntyy

Antiikin aikaan Aleksandria tunnettiin sellaisista sittemmin kadonneista erikoisuuksista kuin Aleksanteri Suuren haudasta ja Farosista – majakasta, jonka kerrotaan olleen yli 110 metriä korkea ja jota pidetään yhtenä muinaisen maailman seitsemästä ihmeestä. Kreikan Ptolemaiosten kuningassuku peri Egyptin Aleksanterilta, ja he hallitsivat sitä, kunnes Octavianus kukisti Antoniuksen ja Kleopatran vuonna 30 eaa. Ptolemaiosten hallitessa Aleksandria muuttui perin pohjin. Siitä ”tuli joksikin aikaa maailman kaupan ja kulttuurin keskus”, sanotaan teoksessa Atlas of the Greek World. Aleksandriassa asui enimmillään noin 600000 ihmistä.

Kaupungin suurin nähtävyys oli sen kuninkaallinen kirjasto. Se perustettiin 200-luvun alkupuolella eaa., ja Ptolemaiokset avustivat sitä runsaskätisesti. Kirjasto sekä Museion (’muusien temppeli’) olivat opetuksen ja tieteellisen tutkimuksen keskus hellenistisessä maailmassa.

Kirjaston uskotaan käsittäneen 700000 papyruskääröä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että 1300-luvulla Sorbonnen kirjastossa, joka ylpeili tuon ajan suurimmalla kirjakokoelmalla, oli vain 1700 nidosta. Egyptin hallitsijat kartuttivat kokoelmaansa niin innokkaasti, että he käskivät sotilaita tutkimaan jokaisen maahan tulevan laivan kirjakääröjen löytämiseksi. Jos niitä löydettiin, he pitivät alkuperäiset itsellään ja palauttivat jäljennökset. Joissakin lähteissä kerrotaan, että kun Ateenasta lainattiin Ptolemaios III:lle korvaamattoman arvokkaita alkuperäisiä antiikin Kreikan draamoja, tämä lupasi maksaa takuurahan ja valmistaa niistä jäljennökset. Mutta kuningas pitikin alkuperäiset teokset, menetti takuurahan ja lähetti takaisin jäljennökset.

 Niiden suurten ajattelijoiden joukkoon, jotka työskentelivät Aleksandrian kirjastossa ja tutkimuslaitoksessa, kuuluu monia entisaikojen neroja. Aleksandrian oppineiden ansioksi luetaan geometriaa, trigonometriaa ja tähtitiedettä sekä kieliä, kirjallisuutta ja lääketiedettä käsitteleviä merkkiteoksia. Perimätiedon mukaan 72 juutalaista oppinutta käänsi Raamatun heprealaiset kirjoitukset kreikaksi juuri täällä, ja näin syntyi kuuluisa Septuaginta.

Kirjasto häviää

Ironista kyllä, historiankirjoittajat eivät pitäneet kovinkaan tarpeellisena kuvailla Aleksandrian instituutteja yksityiskohtaisesti. 200-luvulla eläneen historioitsijan, Athenaiosin, sanat ovat tyypilliset: ”Miksi minun pitäisi puhua kirjojen määrästä, kirjastojen perustamisesta ja muusien salin kokoelmasta, sillä nehän ovat kaikki ihmisten muistissa?” Tällaiset kommentit turhauttavat nykyisiä tutkijoita, jotka haluaisivat hartaasti tietää enemmän tuosta antiikin ajan kiinnostavasta kirjastosta.

Arabien valloittaessa Egyptin vuonna 640 Aleksandrian kirjastoa ei todennäköisesti ollut enää olemassa. Tutkijat kiistelevät yhä siitä, miten ja milloin se tarkkaan ottaen hävisi. Jotkut ovat sitä mieltä, että suuri osa sen kokoelmista menetettiin luultavasti silloin, kun Julius Caesar sytytti tuleen osan kaupungista vuonna 47 eaa. Johtuipa kirjaston tuhoutuminen mistä tahansa, sen myötä hävisi oikea tiedon aarreaitta. Satoja kreikkalaisten näytelmäkirjailijoiden teoksia samoin kuin Kreikan valtakunnan 500 ensimmäisestä vuodesta kertoneet historialliset muistiinmerkinnät oli menetetty iäksi. Poikkeuksena ovat vain muutamat Herodotoksen, Thukydidesin ja Ksenofonin teokset.

200–500-luvuilla Aleksandria oli usein sekasorron vallassa. Pakanat, juutalaiset ja niin sanotut kristityt taistelivat toistuvasti vaikeaselkoisten opinkappaleiden takia milloin toisiaan vastaan, milloin omassa keskuudessaan. Monta kertaa itse kirkko kannusti mellakoitsijoita ryöstämään pakanatemppeleitä. Näin tuhoutui lukemattomia muinaisia tekstejä.

Paluu entiseen loistoon

Uudelleen rakennettu kirjasto avattiin lokakuussa 2002, ja siinä on noin 400000 kirjaa. Tehokkaan tietokonejärjestelmän avulla voidaan olla yhteydessä muihin kirjastoihin. Tärkein kokoelma koostuu Välimeren itäalueen kulttuureja käsittelevistä teoksista. Aleksandrian kirjastossa on tilaa kahdeksalle miljoonalle kirjalle, joten sen tarkoitus on tuoda tuolle ikivanhalle kaupungille jopa enemmän loistoa kuin edeltäjänsä.

[Tekstiruutu s. 14]

KUKA KUKIN ON MUINAISESSA ALEKSANDRIASSA

ARISTARKHOS SAMOSLAINEN: Tähtitieteilijä 200-luvulla eaa. Ensimmäinen, joka esitti, että planeetat kiertävät aurinkoa. Yritti trigonometrian avulla laskea etäisyyden aurinkoon ja kuuhun sekä niiden koon.

ARKHIMEDES: Matemaatikko ja keksijä 200-luvulla eaa. Teki lukuisia keksintöjä ja yritti jo varhain määritellä piin (π) arvon.

ERATOSTHENES: Oppinut ja Aleksandrian kirjaston ensimmäisiä kirjastonhoitajia 200-luvulla eaa. Laski maapallon ympärysmitan suhteellisen tarkasti.

EUKLEIDES: Matemaatikko 300-luvulla eaa. Geometrian isä ja optiikan uranuurtajia. Hänen teoksensa ”Alkeet” oli geometrian perusteoksia 1800-luvulle saakka.

GALENOS: Lääkäri 100-luvulla. Hänen 15 lääketiedettä käsittelevää kirjaansa olivat alan perusteoksia yli 1200 vuotta.

KALLIMAKHOS: Runoilija ja johtava kirjastonhoitaja 200-luvulla eaa. Laati Aleksandrian kirjaston ensimmäisen teosluettelon, josta tuli antiikin kreikan kirjallisuuden virallinen luettelo.

KLAUDIOS PTOLEMAIOS: Tähtitieteilijä 100-luvulla. Hänen maantiedettä ja tähtitiedettä käsittelevät kirjoituksensa olivat noiden alojen perusteoksia.

[Kuvien lähdemerkintä s. 13]

Kummankin sivun kaikki kuvat: Bibliotheca Alexandrina: Mohamed Nafea