Suurten rahojen maa

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Guamista

VALTAISASSA Tyynessämeressä sijaitsee Yapin saariryhmä. Trooppisen kauneutensa ja miellyttävän ilmastonsa vuoksi se on ihastuttava matkakohde turisteille, jotka kaipaavat omaa rauhaa. Vierailijoita kuitenkin usein hämmästyttää se, että sikäläiset jättävät rahansa kadulle. Eikä kyse ole mistään pikkurahasta!

Kaikkialla saarissa voi rakennusten edustoilla ja kulkuteiden varsilla nähdä kivikiekkoja. Nuo kiekot, joita paikallisella kielellä kutsutaan nimellä rai, ovat yapilaisten alkuperäistä valuuttaa. Jotkut pitävät kivirahojaan kotonaan, mutta useimmat käyttävät kylän ”pankkeja”. Noissa laitoksissa ei kuitenkaan ole vartijoita eikä virkailijoita palvelemassa asiakkaita. Paikalla ei välttämättä ole edes rakennusta. Kassaholvien sijasta ”pankit” säilyttävät varoja ulkosalla. Kookospalmuja ja seiniä vasten nojaa runsaasti kivikiekkoja, joissa kaikissa on keskellä reikä. Jotkin kiekot ovat halkaisijaltaan jopa nelimetrisiä, ja ne voivat painaa yli viisi tonnia.

Yleensä ihmiset kantavat kolikoitaan taskussa, mutta Yapissa kolikot eivät mahdu edes autoon. Näitä kivirahoja ei ole valmistettu sitten vuoden 1931, mutta ne ovat Yapissa edelleen käypiä maksuvälineitä. Mikä oikein on näiden omituisten rahojen alkuperä?

Hankinnan vaikeus

Legendan mukaan kaukaisessa menneisyydessä joukko yapilaisia matkailijoita rantautui  Palaun saareen, mistä he saivat mukaansa kauniita kiviä. Kivet kuljetettiin Yapiin, ja siellä niitä päätettiin alkaa käyttää maksuvälineinä. Kivistä veistettiin täydenkuun muotoisia kiekkoja, joissa oli keskellä reikä.

Yapilaiset olivat hyvin tarkkoja kivien materiaalin suhteen. He suosivat mineraaleja, jotka nykyään tunnetaan aragoniittina ja kalkkisälpänä. Maaperässä esiintyvää aragoniittia on myös helmissä, ja kalkkisälpä on marmorin pääaines. Molemmista saadaan taitavan veistäjän käsissä kauniita veistoksia. Kumpaakaan mineraalia ei kuitenkaan esiinny Yapissa, joten saarelaiset hakivat kivensä Palausta. Palau on noin 400 kilometriä Yapista lounaaseen, eli matka sikäläisillä kanooteilla merkitsi viittä vaarallista päivää merellä.

Palaussa yapilaiset saivat paikalliselta päälliköltä luvan louhia saaren kallioperää. He irrottivat maanalaisista luolista kivilaattoja alkeellisilla käsityökaluillaan ja veistivät laatat kiekon muotoon. Pelkästään yhden rahan vasaroimiseen ja kaivertamiseen kului kuukausia, jopa vuosia.

Kiekkoihin tehtyihin reikiin saattoi työntää lujatekoiset aisat, joiden varassa kivet voitiin kantaa rannikolle. Siellä kiekot lastattiin kanootteihin tai bambulautoille. Hyvin suuri raha vaati sitä, että työntekijät pitivät sitä vedessä pystyssä ja rakensivat suuren lautan sen ympärille. Sitten vain tuulta purjeisiin ja vahvat miehet airoihin, niin vasta veistettyä kalleutta kantava lautta saatiin hinatuksi Yapiin.

Kaikki työ tehtiin käsin, ja urakka oli vaarallinen. Monia loukkaantui tai kuoli, kun kivenjärkäleitä hakattiin ja siirreltiin kuivalla maalla. Merimatka Yapiin oli niin ikään riskialtis. Yapin ja Palaun lähistöllä merenpohjassa lepää kivirahoja todisteena siitä, etteivät kaikki aarteet eivätkä niiden kuljettajat päässeet Yapiin turvallisesti. Kuitenkin myös nuo uponneet rahat ovat saarelaisten omaisuutta, ja niillä on yhtä lailla arvoa kuin kuivalla maalla olevilla rahoillakin.

Minkä arvoisia?

Kaupanteon yhteydessä, jolloin rai vaihtaa omistajaa, se jätetään yleensä niille sijoilleen. Useat kivirahat ovat olleet paikoillaan vuosikymmeniä, ja monen omistaja asuu jossain kaukana. Varkaista ei ole pelkoa.

Jos varas iskisi silmänsä kivirahaan, hänen  pitäisi olla paitsi riittävän vahva myös tarpeeksi röyhkeä ottaakseen sen itselleen. Naapurit näet tietävät, kuka minkäkin kivikiekon omistaa, ja omistusoikeutta kunnioitetaan syvästi.

Miten yhden kivirahan arvo määritetään? Ensin katsotaan sen kokoa, luonnollista kauneutta ja veistotyön laatua. Sitten otetaan huomioon rahan historia. Miten vanha raha on? Onko sen louhiminen ja veistäminen ollut työlästä? Kuoliko joku tai oliko joku vähällä menettää henkensä, kun sitä aikoinaan tuotiin Yapiin? Ja lopuksi: mikä on kauppaa hierovien yhteiskunnallinen asema? Päällikön raha on arvokkaampi kuin jonkun tavallisen asukkaan raha.

Vuonna 1960 muuan ulkomainen pankki osti erään halkaisijaltaan puolitoistametrisen kivirahan, minkä ansiosta tuon yksittäisen rahan tarina tuli tunnetuksi myös ulkopuolisessa maailmassa. Tuota rahaa oli käytetty maksuvälineenä ilmeisesti jo 1880-luvulla. Sillä oli aikoinaan maksettu palkka erään talon rakentajille. Kerran taas erään kylän asukkaat olivat antaneet sen toisen kylän asukkaille palkkioksi näiden esittämästä erikoisesta tanssista. Myöhemmin muuan talonomistaja oli vaihtanut sen peltikattomateriaaliin. Kaikki tämä oli tehty siirtämättä kiveä sen alkuperäiseltä paikalta, eikä ainoatakaan kuittia ollut kirjoitettu. Yapissa tunnettiin yleisesti rahan historia ja se, kelle se kulloinkin oli kuulunut.

Isompi ei aina ole arvokkaampi

Kun kivirahat satoja vuosia sitten otettiin käyttöön, ne olivat niin harvinaisia ja arvokkaita, että vain päälliköt saattoivat omistaa niitä. Sitten 1800-luvun lopulla rautaiset työkalut ja rahtilaivat tekivät mahdolliseksi veistää ja kuljettaa yhä useampia kivirahoja, myös suuria. Vaikka uudemmat rahat ovat suurempia kuin vanhat, ne eivät ole yhtä arvokkaita, sillä niitä ei ole valmistettu perinteisin menetelmin eikä niiden vuoksi ole nähty yhtä paljon vaivaa.

Vuonna 1929 virallinen laskenta osoitti, että Yapissa oli 13281 kivirahaa – enemmän kuin saarissa oli asukkaita! Tilanne muuttui toisen maailmansodan aikana. Armeijat takavarikoivat rahoista suuren osan. Osa niistä murskattiin ja käytettiin kiitoratojen ja linnoitusten rakentamiseen. Vain puolet kivikiekoista säilyi. Monet kivet ovat sittemmin päätyneet matkamuistojen metsästäjien ja yksityisten keräilijöiden huostaan. Nykyään valtio pitää kivirahoja kulttuuriesineinä ja niitä suojellaan lailla.

Yapissa raha ei kasva puissa eikä teitä ole päällystetty kullalla, mutta ihmiset jättävät omaisuuttaan kadulle kaikkien katseltavaksi!

[Kartat s. 20]

(Ks. painettu julkaisu)

Japani

TYYNIMERI

Filippiinit

Saipan

Guam

Yap

Belau

[Lähdemerkintä]

Maapallo: Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuva s. 21]

”Kivirahapankki”

[Kuva s. 22]

Jotkin yapilaiset rahat voivat painaa yli viisi tonnia