Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Purjehdusta merellä ja maalla

Purjehdusta merellä ja maalla

Purjehdusta merellä ja maalla

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA PUOLASTA

Mitä ajattelisit, jos laivan kapteeni kutsuisi sinut risteilylle – ei ainoastaan aalloilla vaan myös aaltoilevalla ruohikolla?

LAIVAT ovat liikennöineet kauan Iławan järvialueella Pohjois-Puolassa. Jo tuhat vuotta sitten paikallisia maataloustuotteita, tukkeja ja puutuotteita kuljetettiin laivalla vanhaa, tunnettua reittiä: Drwęcajokea etelään Veikseljoelle, sitten pohjoiseen Itämerelle ja sitä kautta Länsi-Eurooppaan (ks. kartta).

Reitistä tuli vieläkin tärkeämpi 1200-luvulla, kun Saksalainen ritarikunta valloitti alueesta suuren osan. * Myöhemmin, 1500-luvulta lähtien, tältä alueelta saatavan puutavaran kysyntä kasvoi nopeasti, koska gdańskilaiset kauppiaat ja ranskalaiset ja tanskalaiset laivanrakentajat ostivat sitä suuret määrät.

Miksi juuri tästä puutavarasta oli niin suuri kysyntä? Yhtenä syynä oli se, että alueen metsissä kasvavista kapearunkoisista, vähäoksaisista ja jopa 50 metrin korkeuteen kasvavista männyistä sai erinomaisia laivanmastoja. Drwęcan ja Veikselin reitti kiersi kuitenkin kaukaa, minkä vuoksi puutavaran saaminen kesti noin kuudesta kahdeksaan kuukautta.

Lyhyempää reittiä etsitään

Etsiessään ongelmaan ratkaisua tavaranlähettäjät pohtivat, voisivatko he hyödyntää kuutta pitkää järveä, jotka sijaitsivat Ostródan ja Elblągin välissä lähellä Veikselinhaffia. Jos ne voitaisiin jotenkin yhdistää toisiinsa, matka Drwęcajoelta Itämerelle olisi viisi kertaa lyhyempi. Niinpä syntyi idea järvien yhdistämisestä toisiinsa kanavilla. Pian kuitenkin kävi ilmeiseksi, ettei hanketta kyettäisi toteuttamaan silloisella tekniikalla rakentamiseen liittyvien vaikeuksien vuoksi. Miten rakentajat esimerkiksi selviytyisivät siitä yli sadan metrin korkeuserosta, joka on vedenpintojen välillä eräällä vain noin kymmenen kilometrin mittaisella osuudella?

Kaikesta huolimatta paikalliset kauppiaat, maanomistajat ja tuottajat halusivat myydä tuotteitaan nopeasti ja edullisesti, ja siksi he painostivat aluetta tuolloin hallinneen Preussin viranomaisia liittämään järvet toisiinsa. Lopulta vuonna 1825 viranomaiset päättivät rakennuttaa vesitien Ostródasta Elblągin kautta merelle. Vesitien reitti määritettiin, ja hankkeen suunnittelu annettiin erään salaisen rakennusneuvojan tehtäväksi. Mutta kun hän huomasi, että tehtävä oli hänelle ylivoimainen, hän sujautti keskeneräiset piirustuksensa piirongin laatikkoon.

Nerokas insinööri tarttuu ideaan

Samoihin aikoihin eräästä berliiniläisestä oppilaitoksesta valmistui rakennusmestariksi Georg Jakob Steenke, jonka erikoisalaa oli vesirakennus. Pian tämä kyvykäs nuorimies osoitti taitonsa käytännössä, ja vuonna 1836 hänet nimitettiin Elblągissa arvostettuun pato- ja vallitarkastajan virkaan. Tässä tehtävässä Steenke perehtyi edellä mainittuun ideaan rakentaa niin sanottu Oberlandin vesitie. *

Vuoteen 1837 mennessä Steenke oli laatinut uuden suunnitelman. Vesitien reitti oli uusi, ja rahtialukset voisivat käyttää sitä. Hän seurasi noihin aikoihin myös tiiviisti vesirakennusalan uusia ideoita. Viimein rakennustyöt aloitettiin vuonna 1844. Reitin alkupäässä järvien välille rakennettiin kanavia, minkä vuoksi joidenkin järvien vedenpinta laski jopa viisi metriä. Loput vedenpintojen välisestä 100 metrin korkeuserosta Steenke aikoi ratkaista rakentamalla 25 sulkua.

Kun ensimmäiset viisi sulkua oli rakennettu, Steenke tajusi, että niistä tulisi liikenteen pullonkauloja. Hän ei lannistunut, vaan matkusti Yhdysvaltoihin saadakseen selville, miten vastaavanlaiset ongelmat oli ratkaistu Morrisin kanavareitillä, joka kulki New Jerseyn osavaltion halki. Hän havaitsi, että sen sulut olivat yhtä epätaloudellisia kuin hänen suunnittelemansa, mutta hän pani merkille erään piirteen, joka kiinnosti häntä: kiskoin varustetut luiskat, joita pitkin laivat kuljetettiin maitse vesitien osasta toiseen pyörillä liikkuvilla alustoilla. Palattuaan kotiin Steenke muokkasi tätä ideaa kahden muun taitavan insinöörin kanssa. Hän päätti korvata loput sulut ainutlaatuisella neljän luiskan järjestelmällä. Voi vain kuvitella, miten iloinen Steenke oli, kun onnistuneiden kokeiden jälkeen Oberlandin vesitien ensimmäinen osuus avattiin vuonna 1860.

Vesirakennuksen mestarinäyte

Tällaisella vesireitillä ei ole kuitenkaan vain kanavia ja luiskia, vaan myös sulkuja, vinssejä, konehuoneita ja muita laitteita, jotka joutuivat kestämään jatkuvaa kulutusta. Niinpä 20 vuoden kuluttua vesitien avaamisesta viisi kulunutta alkuperäistä puusulkua korvattiin uudella luiskalla. Elblągin ja Ostródan välinen pääosuus on noin 80 kilometriä pitkä. Kun kaikki osuudet otetaan huomioon, reitin kokonaispituus on 212 kilometriä.

Oberlandin kanavareittiä, jota sanotaan nykyään Elblągin–Ostródan kanavareitiksi, on ylistetty teknisesti ainutlaatuiseksi ja historiallisesti merkittäväksi aikaansaannokseksi maailmassa. Nykyään kanavareitin merkitys kauppa-alusten väylänä on vähentynyt; sitä käyttävät lähinnä moottoriveneet, purjeveneet, huvipurret ja risteilyalukset. Eräässä tätä vanhaa kanavareittiä käsittelevässä oppaassa sanotaan kuitenkin, että reitin ”kovassa käytössä olevat vesirakennustekniikkaan liittyvät laitteet ja rakennukset toimivat moitteettomasti, ikään kuin ajan hammas ei olisi jäytänyt niitä lainkaan. Tämä johtuu siitä, että ne rakennettiin erittäin tarkasti, niin virheettömästi, että asiantuntijat ovat ihmeissään.” (Kanał Elbląsko-Ostródzki.)

Tule mukaan ainutlaatuiselle risteilylle

Haluaisitko liittyä seuraamme, kun teemme laivamatkan tällä ainutlaatuisella vesireitillä? Matka alkaa aamulla Ostródasta. Kuljemme kahden sulun läpi, minkä jälkeen olemme sata metriä merenpinnan yläpuolella. Lipuessamme eteenpäin verkkaisesti ihastelemme laajoja metsiä, joissa kasvaa koivuja, jalavia, mäntyjä ja kuusia, sekä kaislikkoisia soita, joissa kukkii lumpeita. Jotkin alueen osat on rauhoitettu. Täällä ei ole epätavallista nähdä kaislikoissa liikkuvia harmaahaikaroita ja uikkuja tai niityillä ja matalassa vedessä varovasti astelevia kattohaikaroita.

Yhtäkkiä, kun matkaa on takana 51 kilometriä, kanavareitti näyttää päättyvän umpikujaan! Sitten havaitsemme kaksi kivipilaria, joista kumpikin kannattelee suurta pyörää. Pyörien ympärillä on paksu vaijeri. Kapteeni ilmoittaa, että olemme saapuneet ensimmäiselle luiskalle ja että laivamme asettuu matkustajineen veden alla olevalle alustalle (kuva laivasta ja alustasta sivulla 12).

Pian erityisessä säiliössä oleva vesi alkaa syöksyä kahdeksan metriä leveän vesirattaan päälle. Vesikäyttöinen mekanismi herää eloon ja alkaa vetää alustaa, jonka päällä laiva ja me olemme. Nyt kuljemme eteenpäin kiskoilla, jotka vievät meidät pois kanavasta mäennyppylän yli luiskan laelle ja sitten pehmeästi alamäkeä 550 metriä. Me tosiaan ”purjehdimme” kuivalla maalla! Sen jälkeen kiskot menevät jälleen veden alle ja alusta uppoaa veteen ja pysähtyy. Laivamme on taas veden varassa, ja matka jatkuu, mutta nyt edellistä vedenpinnan tasoa 21 metriä alempana. Kun aikanaan saavumme Druznojärvelle, olemme laskeneet viisi tällaista luiskaa ja olemme vain 30 senttimetriä merenpinnan yläpuolella.

Druznojärvi kuuluu runsaslajiseen suojelualueeseen, jossa voi nähdä yli puolet Puolan 400 lintulajista, muun muassa kurkia, merimetsoja, sääksiä ja kotkia. Matkan varrella voi nähdä myös erilaisia hirvieläimiä, majavia, villisikoja, kaniineja, ilveksiä, mäyriä ja muita eläimiä. Ohitettuamme järven pohjoiskärjen saavumme lopulta myöhään iltapäivällä Elblągin venesatamaan. Rannalla seisoo linnan rauniot. Ne ovat äänetön muisto Saksalaisesta ritarikunnasta, joka kerran piti hallussaan näitä maita ja perusti tänne merisataman. Olemme viettäneet koko päivän laivassa, ja meillä on kauniita muistoja epätavalliselta risteilyltä.

[Alaviitteet]

^ kpl 5 Saksalainen ritarikunta oli sotilaallinen ja hengellinen ritarikunta. Vuonna 1234 paavi Gregorius IX hyväksyi ritarikunnan valloittamat maat paavinistuimen omaisuudeksi, vaikka hän jättikin ne ritarikunnan valvontaan.

^ kpl 11 Vesitie sai nimensä Oberlandin mukaan, joka on alueen entinen saksankielinen nimi.

[Kaavio s. 12, 13]

(Ks. painettu julkaisu)

Elblągin–Ostródan vesitien poikkileikkaus (Korkeus merenpinnasta ilmaistu metreinä)

OSTRÓDA

↓ Drwęckiejärvi

95 m

Zielonan sulku

96 m

4,6 km

Miłomłynin sulku

99 m

82 km ↓

36,6 km

Luiskat

9,6 km

↓ Druznojärvi

0,3 m

ELBLĄG

[Kaavio s. 14]

(Ks. painettu julkaisu)

Konehuone

Vesiratas

Teräsvaijerit Alavinssi

Alusta Kiskot

 

 

Yläkanava Ylävinssi Alakanava

[Kartta s. 13]

(Ks. painettu julkaisu)

Itämeri

Gdańsk

Veikselinhaffi

Nogat

Veiksel

Drwęca

Iława

Lyhyempi vesitie

Elbląg

Luiskat

Ostróda

[Kuva s. 12, 13]

Alustalla olevia laivoja vedetään luiskaa ylös ja alas

[Lähdemerkintä]

Zdjęcia: A. Stachurski

[Kuva s. 15]

Ilmakuva kanavareitistä Kątyn luiskan kohdalta

[Kuvat s. 15]

Matkan varrella havaittuja eläimiä: hirvi, majava ja silkkiuikku

[Kuvien lähdemerkinnät s. 15]

Laiva: Zdjęcia: M. Wieliczko; kaikki muut kuvat: Zdjęcia: A. Stachurski