Luola täynnä ”marmorikuulia”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA MEKSIKOSTA

KUN muuan amerikkalainen luolatutkija seisoi luolassa, jonka pohja oli miljoonien ”marmorikuulien” peitossa, hän ei voinut muuta kuin huudahtaa: ”Kiitos Jumalalle elämästä, jonka ansiosta sain kokea tämän ihmeen!” Hän oli ”Marmorikuulaluolassa”, Meksikon kaakkoisosassa sijaitsevassa luolastossa, joka on 529 metriä pitkä ja 17 metriä leveä. Siellä voi nähdä ainutlaatuisia kivimuodostumia. Olimme kuulleet luolasta, ja halusimme nähdä sen omin silmin.

Luola on yksityistilalla, ja meillä on ilo tuntea tilanomistajan vaimo. Kun menemme ”marmorikuulia” sisältävän käytävän aukosta sisään, silmiemme eteen avautuu noin 200 miljoonaa kalkkikivipalloa eli ”luolahelmeä”. Niitä on noin kymmenen senttimetrin paksuudelta 50 metrin matkalla. Niitä on aivan pakko kauhoa käsin, niin että pienimmät, vain linssin siemenien suuruiset pallot lipuvat sormien välistä. Suurimmat ovat pienen appelsiinin kokoisia. Kun ”kuulia” kaapii uteliaana sivuun, voi havaita, että kiinteä pohja koostuu yhteen kuortuneista ”helmistä”.

Miten luolahelmiä muodostuu? Vettä tihkuu voimakkaasti lammikoihin. Tihkuva vesi liuottaa kalsiumkarbonaattia, jota sitten kertyy jonkin kappaleen, esimerkiksi hiekkajyvän, luunpalasen tai vaikkapa imupillin, ympärille. Kun kalsiumkarbonaattia kertyy vähitellen lisää, tuloksena on pallo.

Paikalliset asukkaat ovat tienneet tämän luolan olemassaolosta jo vuosia, mutta vasta äskettäin siellä on käynyt helmien suuresta määrästä kiinnostuneita ulkomaisia asiantuntijoita. Tätä ainutlaatuista luolaa tutkitaan parhaillaan, ja siitä pyritään tekemään suojelukohde.

”Marmorikuulaluola” ja muut vastaavanlaiset paikat tuovat mieleen psalmin 111:2 sanat: ”Suuria ovat Jehovan teot, niitä tutkivat kaikki, jotka saavat niistä iloa.”