”Tohtori Livingstone, otaksun?”

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Tansaniasta

”Tässä kohtaa seisoneen mangopuun alla tapasi Henry M. Stanley David Livingstonen 10. marraskuuta 1871.” (Laatta Livingstonen muistomerkin luona Ujijissa lähellä Tanganjikajärveä Tansaniassa.)

ON KULUNUT jo reilusti yli sata vuotta siitä, kun Stanley esitti kuuluisan tervehdyksensä: ”Tohtori Livingstone, otaksun?” Harva ymmärtää muualla kuin Tansaniassa, kuinka merkittävä tämä kohtaaminen oli.

On siksi valaisevaa käydä Livingstonen muistomuseossa Tansaniassa. Oppaamme Mbingo toivottaa meidät lämpimästi tervetulleiksi. Hän selittää: ”Muistomerkin kohdalla seisoi kerran suuri mangopuu, jonka alla Stanley tapasi Livingstonen.” Nyt tuolla paikalla kasvaa kaksi valtavaa mangopuuta. ”Katsokaahan, 1920-luvulla kävi ilmeiseksi, että alkuperäinen mangopuu oli kuolemaisillaan, eikä sitä onnistuttu pelastamaan. Niinpä muistomerkin viereen istutettiin kaksi puuntainta.”

Kuka Livingstone oli?

Istuessamme toisen mangopuun varjossa Mbingo selittää, että David Livingstone syntyi vuonna 1813 Skotlannissa Blantyren pikkukaupungissa. ”Vaikka hän oli lähtöisin köyhästä perheestä, hän onnistui rahoittamaan työllään opintonsa, ja hänestä tuli lääkäri ja lähetyssaarnaaja.” Saamme tietää, että Lontoon lähetysseura lähetti hänet Afrikkaan, missä hän vietti elämästään 30 vuotta ja niitti mainetta tutkimusmatkailijana ja lähetyssaarnaajana.

”Tohtori Livingstone tuli Afrikkaan kolme kertaa”, oppaamme kertoo. ”Ensimmäisen kerran hän saapui Afrikan eteläosiin vuonna 1841. Vuonna 1845 hän meni naimisiin lähetyssaarnaajatoverinsa Robert Moffatin tyttären, Mary Moffatin, kanssa.” Hän sai Maryn kanssa neljä lasta. Vaikka hänen vaimonsa matkusti usein hänen kanssaan, voimakas halu tehdä tutkimusmatkoja ei sallinut hänen käyttää paljon aikaa perheensä kanssa. Eräällä tutkimusmatkalla vuonna 1862 Mary Livingstone kuoli malariaan.

The New Encyclopædia Britannica sanoo: ”Livingstone oli valmis etenemään kohti pohjoista Etelä-Afrikan rajojen ulkopuolelle mantereen sydämeen, jotta hän voisi raivata tietä kristillisyydelle, kaupankäynnille ja sivistykselle; tämän kolminaisuuden avulla hän uskoi Afrikan avautuvan. Hän teki tarkoituksensa selväksi kuuluisissa sanoissaan, jotka hän lausui vuonna 1853: ’Avaan tien sisämaahan, vaikka henki menisi.’” Evankelioiminen ei siis ollut Livingstonen matkojen ainoa syy. Hän halusi kiihkeästi saada orjakaupan loppumaan. Häntä kiinnostivat myös tutkimusmatkat, ja hänen tavoitteensa oli löytää Niilin lähteet.

 Livingstone sai kuitenkin huomata, ettei hän kykenisi suoriutumaan tästä tehtävästä yksinään. Vuonna 1857 hän sanoi Cambridgen yliopistossa ryhmälle nuoria miehiä: ”Tiedän kuolevani muutaman vuoden kuluessa tuossa maassa, joka on nyt avautunut. Älkää antako sen sulkeutua uudestaan! Palaan Afrikkaan ja yritän raivata tietä kaupankäynnille ja kristillisyydelle. Suoritatteko te loppuun sen, minkä olen pannut alulle? Jätän sen teidän käsiinne.”

Silti Livingstone teki laajoja matkoja Keski-Afrikassa. Hän muun muassa löysi suunnattomat Sambesijoen putoukset, jotka hän nimesi kuningatar Victorian mukaan Victorian putouksiksi. Hän sanoi myöhemmin näistä putouksista, ettei hän ollut nähnyt Afrikassa mitään niin ihmeellistä.

Etsintä

”Livingstonen viimeinen matka alkoi vuonna 1866”, oppaamme selittää. ”Hänen retkikuntansa keskuudessa syntyi kuitenkin ongelmia. Jotkut sen jäsenistä jättivät hänet ja palasivat Sansibariin, missä he levittivät huhua, että Livingstone oli kuollut. Mutta Livingstone ei antanut periksi. Hän perusti Tanganjikajärven itärannalla sijaitsevaan Ujijiin tukikohdan, josta käsin hän teki tutkimusretkiä.”

”Eurooppa ei ollut kuullut Livingstonesta noin kolmeen vuoteen. Siellä ajateltiin, että hän oli kuollut. Niinpä New York Herald -lehden kustantaja antoi Henry Morton Stanley -nimiselle toimittajalle tehtäväksi löytää Livingstone – elävänä tai kuolleena. Livingstone ei tietenkään ollut kadoksissa, mutta hän tarvitsi kipeästi tarvikkeita ja hän oli hyvin sairas. Marraskuussa 1871 yksi Livingstonen palvelijoista tuli hänen talonsa luo huutaen: ’Mzungu anakuja! Mzungu anakuja!’” Sanat ovat swahilia ja tarkoittavat ’valkoinen mies on tulossa!’

Stanley oli etsinyt Livingstonea lähes kahdeksan kuukautta. Ensin hän oli matkustanut Intian kautta Afrikkaan ja saapunut 6. tammikuuta 1871 Sansibarin saareen. Hän oli lähtenyt Afrikan itärannikolla sijaitsevasta Bagamoyon kaupungista 21. maaliskuuta 1871 mukanaan kuusi tonnia tarvikkeita ja kaksisataa palkattua miestä. 1500 kilometrin matka kartoittamattomalla alueella osoittautui vaaralliseksi. Rankkasateet saivat joet tulvimaan. Stanley ja hänen miehensä sairastuivat malariaan ja muihin tauteihin, ja heitä vaivasi uupumus. Joet kuhisivat krokotiileja. Erään kerran Stanley seurasi kauhuissaan, kun krokotiili raastoi yhden hänen viimeisistä aaseistaan kuolemaan. Stanley oli itsekin vähällä joutua krokotiilin kitaan! Silti hän oli lujasti  päättänyt onnistua. Häntä kannustivat tiedot siitä, että Ujijin alueella asui hyvin vanha valkoinen mies.

Lähestyessään Ujijia hän alkoi valmistautua kohtaamiseen. Richard Hall kertoo kirjassa nimeltä Stanley: ”Stanley oli riutunut ja voipunut, mutta saapuessaan kaupunkiin hänestä tuntui, että hän voisi esiintyä rohkeammin kuin – – [edelliset tutkimusmatkailijat]. Olihan edessä historiallinen hetki, eikä hän ainoastaan saisi sitä aikaan vaan myös merkitsisi sen muistiin. Kaikki retkikunnan jäsenet pukivat ylleen parasta, mitä heillä oli jäljellä. Stanley pani hellekypäräänsä uuden nauhan, puki ylleen puhtaan valkoisia flanellivaatteita ja voiteli huolellisesti saappaansa.”

Stanley kertoo, mitä sitten tapahtui: ”Viimeinkin retkikunta pysähtyy – –. Paikalla on ryhmä kunnianarvoisia arabeja. Kun tulen lähemmäksi, näen heidän joukossaan vanhan miehen valkoiset kasvot. – – Nostamme hattujamme, ja sanon: ’Tohtori Livingstone, otaksun?’ Hän vastaa: ’Kyllä.’”

Tapaamisen jälkeen

Alun perin Stanley oli aikonut viipyä vain niin kauan kuin häneltä menisi aikaa haastatteluun ja kertomuksen laatimiseen. Pian Livingstone ja Stanley kuitenkin ystävystyivät. Oppaamme selittää: ”Stanley viipyi Livingstonen luona useita viikkoja, ja he tutkivat yhdessä Tanganjikajärveä. Stanley yritti taivuttaa Livingstonea palaamaan Eurooppaan, mutta tämä oli päättänyt jäädä Afrikkaan ja löytää Niilin lähteet. Niinpä 14. maaliskuuta 1872 he erosivat toisistaan liikutuksen vallassa. Stanley palasi rannikolle, mistä hän osti tarvikkeita ja lähetti ne Livingstonelle. Sitten hän lähti kohti Eurooppaa.”

Mitä tapahtui Livingstonelle? Oppaamme kertoo: ”Elokuussa 1872 Livingstone alkoi jälleen etsiä Niilin lähteitä. Hän lähti kohti etelää Sambiaan. Uupumus ja sairaudet olivat kuitenkin vaatineet veronsa. Hänet löydettiin kuolleena 1. toukokuuta 1873. Hänen palvelijansa – – palsamoivat hänen ruumiinsa ja hautasivat hänen sydämensä ja sisälmyksensä Afrikan maaperään. Livingstonen maallisia jäännöksiä kannettiin noin kahdentuhannen kilometrin pituinen matka Bagamoyoon, missä ne luovutettiin lähetyssaarnaajille. Sieltä ne kuljetettiin laivalla Sansibarin kautta Britanniaan. Ruumis saapui Lontooseen 15. huhtikuuta 1874, ja se haudattiin kolme päivää myöhemmin Westminster Abbeyyn. Meni siis lähes vuosi ennen kuin Livingstonen ruumis pääsi lopulliseen hautapaikkaansa.”

Stanley palasi Afrikkaan jatkaakseen siitä, mihin Livingstone oli jäänyt. Hän johti retkikuntaa, joka tutki Victorianjärven ja Tanganjikajärven ympäristöä sekä mahtavan Kongojoen reittiä.

Ei voi muuta kuin ihailla Livingstonen, Stanleyn ja heidän kaltaistensa miesten rohkeutta ja päättäväisyyttä. The New Encyclopædia Britannica sanoo Livingstonesta: ”Hänen maantiedettä, tekniikkaa, lääketiedettä ja yhteiskuntaa koskevat havaintonsa antoivat monipuolista tietoa, jota tutkitaan edelleen.” Ja vaikka Livingstonea ja Stanleya ei muistetakaan saarnaajana ja toimittajana vaan tutkimusmatkailijoina, heidän työnsä vaikutti osaltaan siihen, että raamatullinen tietämys levisi vuosikymmeniä myöhemmin laajoille alueille.

Siksi Jehovan todistajien lähetystyöntekijät ovat voineet auttaa satojatuhansia afrikkalaisia omaksumaan Raamatun totuudet. Ujijissa, missä Stanley tapasi Livingstonen, todistajat ovat niin tunnettuja Raamatun totuuksien levittämisestä, että kun paikalliset asukkaat näkevät heidät ovellaan, ei ole epätavallista kuulla heidän kysyvän: ”Jehovan todistajia, otaksun?”

[Kartta s. 23]

(Ks. painettu julkaisu)

Victorianjärvi

Livingstonen tutkimusmatkat

Kapkaupunki

Port Elizabeth

Kuruman

Ngamijärvi

Linyanti

Luanda

Victorian putoukset

Quelimane

Mosambik

Mikindani

Sansibar

Chitambo

Tanganjikajärvi

Nyangwe

Ujiji, missä nämä kaksi miestä tapasivat

Stanleyn matka Livingstonen löytämiseksi vuonna 1871

Sansibar

Bagamoyo

Ujiji, missä nämä kaksi miestä tapasivat

[Lähdemerkintä]

Kartta: Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuva s. 22, 23]

David Livingstone

[Lähdemerkintä]

Livingstone: kirjasta Missionary Travels and Researches in South Africa, 1858

[Kuva s. 22, 23]

Henry M. Stanley

[Kuva s. 23]

Victorian putoukset

[Kuva s. 24]

Jehovan todistaja kertomassa Raamatun totuudesta Ujijissa