Voitko hymyillä krokotiilille?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA INTIASTA

VOISITKO kuvitella hymyileväsi krokotiilille? Peter Panista kertovan sadun musikaaliversiossa Kapteeni Koukku varoittaa tekemästä niin. Perusteluksi hän sanoo, että krokotiili vain kuvittelee, miten hyvin mahtuisit sen nahkoihin!

Maailman monien krokotiililajien joukossa on kyllä muutamia, jotka hyökkäävät ihmisten kimppuun, mutta ”se tapahtuu niin harvoin – – että krokotiileja ei voida pitää yleisesti ihmissyöjinä” (Encyclopædia Britannica). Joidenkin mielestä krokotiilit ovat rumia ja pelottavia otuksia, toisista ne taas ovat kiehtovia. Tutustutaanpa kolmeen Intiassa elävään lajiin – suistokrokotiiliin, suokrokotiiliin ja gaviaaliin.

Suurikokoinen suistokrokotiili

Suistokrokotiilit ovat maapallon suurimpia matelijoita, ja ne voivat kasvaa yli seitsenmetrisiksi ja painaa jopa tuhat kiloa. Ne elävät yksinomaan suolaisessa vedessä, ja niitä tavataan jokien suistoissa, merissä ja rannikoiden mangroverämeiköillä Intiasta itään aina Fidžisaarille asti. Ne ovat lihansyöjiä, joiden ravintoa ovat rotat, sammakot, kalat, käärmeet, taskuravut, kilpikonnat ja hirvieläimet – pieninä määrinä. Suuret koiraat syövät vain keskimäärin 500–700 grammaa päivässä. Auringossa paistattelu ja vedessä kelluminen eivät juuri kuluta energiaa, ja kun ruoansulatusjärjestelmäkin on tehokas, energiantarve on vähäinen. Suurikokoinen suistokrokotiili voi joskus hyökätä varomattoman ihmisen kimppuun. Nämä matelijat uivat liikuttamalla häntäänsä puolelta toiselle ruumis veden alla sieraimia ja silmiä lukuun ottamatta, ja ne kävelevät lyhyillä jaloilla. Ne pystyvät loikkaamaan uhrinsa päälle, ja niiden tiedetään laukkaavan joskus saaliin perässä. Muiden krokotiilien tavoin niillä on hyvä haju-, näkö- ja kuuloaisti. Paritteluaikana koiras puolustaa reviiriään raivokkaasti, ja naaras suojelee munia yhtä kiihkeästi.

Antaumuksellisia emoja

Naaras rakentaa veden lähelle pesän, joka on yleensä mätänevästä kasvillisuudesta ja mudasta kyhätty kasa. Se munii jopa sata soikeaa, kovakuorista munaa, peittää ne ja vartioi niitä saalistajien varalta. Sitten se roiskuttaa vettä pesän päälle edistääkseen kasvien mätänemistä, jonka tuottamassa lämmössä munat hautuvat.

 Seuraavaksi tapahtuu jotain hyvin mielenkiintoista. Ajattelehan, että hautumislämpötila määrää poikasen sukupuolen! 28–31 asteessa munan sisällä kehittyy naaras noin sadassa päivässä, kun taas koiraat kehittyvät 32,5 asteen lämmössä 64 päivässä. 32,5–33 asteessa sukupuoli voi olla kumpi tahansa. Jos pesän toinen puoli on vesirajassa ja toinen kohti paahtavaa aurinkoa, lämpimällä puolella voi kehittyä koiraita ja viileämmällä puolella naaraita.

Kun emo kuulee pesästä sirkuttavaa ääntä, se poistaa siitä päällimmäiset kerrokset ja murtaa joskus munien kuoret, elleivät poikaset ole jo saaneet niitä rikki erityisesti tätä tarkoitusta varten olevalla hampaallaan. Emo nostaa poikaset hyvin varovasti valtavaan kitaansa ja vie ne kielen alla olevassa pussissa rantaan. Ne tulevat heti kuoriuduttuaan itsenäisesti toimeen ja alkavat etsiä syötäväkseen hyönteisiä, sammakoita ja pikkukaloja. Jotkin suojelevat emot pysyttelevät kuitenkin niiden lähellä muutaman kuukauden. Alueella, jolla poikasia pidetään, isätkin saattavat osallistua niiden vartioimiseen ja suojelemiseen.

Suokrokotiili ja pitkäkuonoinen gaviaali

Suokrokotiilia ja gaviaalia ei tavata missään muualla kuin Intian niemimaalla. Suokrokotiilit ovat huomattavasti pienempiä kuin suistokrokotiilit; ne kasvavat nelimetrisiksi. Niitä on suolattomissa vesissä rämeiköillä, järvillä ja joilla joka puolella Intiaa. Vahvoilla leuoillaan ne pyydystävät pieniä eläimiä, hukuttavat ne veteen ja ravistelevat niitä saadakseen niistä irti syötäviä lihanpaloja.

Miten suokrokotiilit löytävät parittelukumppanin? Koiras läiskii leukojaan vettä vasten ja mylvii. Myöhemmin se vartioi pesää naaraan kanssa, auttaa poikasia kuoriutumaan ja pysyy niiden luona jonkin aikaa.

Harvinainen gaviaali ei ole varsinainen krokotiili. Se on monella tapaa ainutlaatuinen. Sen tunnistaa helposti erittäin pitkästä ja kapeasta kuonosta, joka on omiaan kalojen – sen pääravinnon – pyydystämiseen. Se kasvaa yhtä pitkäksi kuin suistokrokotiili, mutta sen ei tiedetä hyökänneen ihmisten kimppuun. Sen sileä, virtaviivainen ruumis sopii nopeaan liikkumiseen Pohjois-Intian syvissä, nopeajuoksuisissa joissa. Lisääntymisaikana koiraan kuonon kärkeen kasvaa pyöreä kyhmy. Se vahvistaa eläimen sihisevän äänen kovaääniseksi surinaksi, joka vetää puoleensa naaraita.

Paikka ekosysteemissä

Miten tärkeitä krokotiilit ovat ympäristölle? Ne ovat haaskansyöjiä,  jotka pitävät joet ja järvet sekä niiden lähitienoot puhtaina kuolleista kaloista ja muista eläimistä. Tämä edistää vesistöjen hyvinvointia. Ne saalistavat heikkoja, loukkaantuneita tai sairaalloisia yksilöitä. Ne käyttävät ravinnokseen kalaa, kuten vahingollisia monneja, jotka syövät karppeja ja tilapioita, kaupallisesti tärkeitä pyyntikaloja.

Taistelu olemassaolosta – ei mitään krokotiilin kyyneleitä

Oletko kuullut sanottavan, että joku vuodattaa krokotiilin kyyneleitä? Se merkitsee sitä, että kyyneleet ja suru eivät ole aitoja. Todellisuudessa kyyneleet ovat krokotiilille keino poistaa elimistöstä ylimääräistä suolaa. Mutta 1970-luvun alussa krokotiilien puolesta olisi ehkä voitukin vuodattaa vilpittömästi kyyneliä. Intiassa oli silloin jäljellä enää muutama tuhat krokotiilia, mikä oli kymmenisen prosenttia aiemmasta määrästä. Mistä hupeneminen johtui? Vallatessaan krokotiileilta elintilaa ihmiset tappoivat niitä, koska niiden katsottiin uhkaavan nuoria ja heikkoja kotieläimiä. Monien mielestä niiden liha ja munat olivat herkullisia. Krokotiileista saatiin myskiä, rauhaseritettä, jota käytetään hajuvesien valmistuksessa. Kanta supistui myös padonrakennuksen ja vesistöihin joutuneiden saasteiden takia. Sukupuuton partaalle ne kuitenkin vei luultavasti nahan kysyntä. Krokotiilinnahkaiset käsi- ja matkalaukut sekä vyöt ja muut tarvikkeet ovat kauniita, kestäviä ja hyvin haluttuja. Nämä uhkat ovat yhä jäljellä, mutta suojelutoimet ovat tuottaneet erittäin hyviä tuloksia. (Ks. alla olevaa tekstiruutua.)

Muista hymyillä!

Mitä ajattelet krokotiileista nyt, kun olet tutustunut muutamaan lajiin paremmin? Toivottavasti kielteiset ajatukset ovat väistyneet kiinnostuksen tieltä. Monet eläinrakkaat ihmiset ympäri maailmaa odottavat innokkaasti aikaa, jolloin ei enää tarvitse pelätä edes valtavaa suistokrokotiilia. Kun matelijoiden Luoja uudistaa maan, voimme hymyillä kaikille krokotiileille. (Jesaja 11:8, 9.)

[Tekstiruutu/Kuva s. 13]

Madrasin krokotiilitarha

Krokotiilien suojelu alkoi vuonna 1972 Madrasin käärmepuistossa, kun eräässä tutkimuksessa oli käynyt ilmi, että luonnonvaraiset krokotiilit olivat käyneet vähiin joissakin osissa Aasiaa. Madrasin krokotiilitarha on vanhin ja suurin Intian yli 30 matelijakeskuksesta. Sen perusti vuonna 1976 matelijatutkija Romulus Whitaker. Tarha käsittää 3,5 hehtaarin alan Coromandelrannikolla, ja siellä kasvaa 150 puulajia, jotka houkuttelevat paikalle kauniita lintuja ja hyönteisiä.

Krokotiileja ja gaviaaleja kasvatetaan vankeudessa, ja sitten ne päästetään vapaiksi rämeiköille ja jokiin tai siirretään muihin tarhoihin ja tutkimuskeskuksiin. Nuorten krokotiilien altaissa saattaa olla kerrallaan jopa 2500 poikasta, ja niitä ruokitaan kalahakkeluksella, jota saadaan päivittäin paikallisilta kalastajilta. Altaiden päälle levitetyt verkot estävät lintuja ryöstelemästä kaloja tai heikkoja vastakuoriutuneita matelijoita. Kun poikaset kasvavat, ne siirretään suurempiin lammikoihin, missä niitä ruokitaan kokonaisilla kaloilla, kunnes ne ovat kolme ja puolivuotiaita ja lähemmäs puolentoista metrin pituisia. Silloin niille annetaan lihanpaloja, joita eräästä suuresta lihanpakkaamosta jää tähteeksi. Tarhassa oli alun perin ainoastaan Intiassa elävät kolme lajia, mutta nyt lajeja on kymmenen, ja tarkoituksena on, että tulevaisuudessa siellä hoidetaan kaikkia tunnettuja krokotiililajeja. Matelijoita kasvatetaan kaupallisesti niiden nahan ja lihan tähden, mutta tämä toiminta on herättänyt kiistaa. Whitaker kertoi Herätkää!-lehdelle, että niiden liha on maukasta ja sisältää vain vähän kolesterolia. Onnistuneiden suojelutoimien ansiosta näitä sukupuuton partaalla olleita vaikuttavia eläimiä on nykyään kohta jo liikaakin. Madrasin krokotiilitarha on myös suosittu matkailunähtävyys, ja sen yhtenä tavoitteena on hälventää krokotiileja koskevia vääriä luuloja sekä parantaa ihmisten käsitystä niistä.

[Lähdemerkintä]

Romulus Whitaker, Madras Crocodile Bank

[Kuva s. 11]

Suurikokoinen suistokrokotiili

[Kuva s. 12]

Suistokrokotiilinaaras kantaa poikasta kidassaan

[Lähdemerkintä]

© Adam Britton, http://crocodilian.com

[Kuva s. 12]

Suokrokotiili

[Lähdemerkintä]

© E. Hanumantha Rao/Photo Researchers, Inc

[Kuva s. 12]

Pitkäkuonoinen gaviaali