Lukijoiden kirjeitä

Yksinäisyys. Luin kirjoitussarjan ”Yksin mutta ei yksinäinen” (8.6.2004), ja minun on aivan pakko kirjoittaa sen johdosta. Kirjoitukset eivät aluksi tuntuneet minusta kovin kiinnostavilta, mutta kun aloin lukea niitä, tajusin, että minulla on taipumus peittää tunteeni toisilta. Kirjoitusten ehdotukset olivat juuri sitä, mitä tarvitsin.

A. V., Yhdysvallat

Saan sairauskohtauksia ja kärsin masennuksesta, ja lääkitykseni vuoksi nukun suurimman osan päivästä. Sen tähden tunnen itseni usein yksinäiseksi. Kirjoitukset auttoivat minua ymmärtämään, ettemme ole yksin edes silloin kun olemme yksinäisiä!

J. C., Yhdysvallat

Olen 14-vuotias, ja minulla oli yhdessä vaiheessa suuri tarve saada koulutoverieni hyväksyntä. He tuntuivat ystäviltä. Mutta kun he näkivät, että kristittynä olin erilainen, he antoivat ymmärtää, että he hylkäisivät minut, ellen muuttuisi samanlaiseksi kuin he. Nyt tajuan, että tosi ystävät – nuoret ja vanhat – löytyvät kristillisestä seurakunnasta.

N. C., Espanja

Tajusin tämän kirjoitussarjan avulla, miksi minussa heräsi niin kielteisiä tunteita, kun mieheni oli työmatkoilla ja minä jäin yksin. Osoititte, että yksinäisyys on yleistä, ja neuvoitte puhumaan ongelmasta kypsälle ystävälle, ja tämä on auttanut minua paljon.

J. H., Tšekin tasavalta

Muutan pian alueelle, missä tarvitaan enemmän evankelistoja. Äitini on siitä iloinen, mutta joskus hän tuntee itsensä yksinäiseksi. Juuri kun mietin, mitä oikein voisin tehdä, nuo kirjoitukset ilmestyivät. Aion pitää äitiin yhteyttä säännöllisesti ja kertoa hänelle iloisia kokemuksia palveluksesta.

N. K., Japani

Lontoon Tower. Kirjoitus ”Lontoon Tower – kuohuvan menneisyyden muistomerkki” ilmestyi juuri oikeaan aikaan (8.6.2004). Opettajani ja eräät koulutoverini olivat vasta palanneet Lontoon-matkalta. Pystyin kirjoituksen ansiosta kuvittelemaan, millaista olisi käydä Lontoossa – eikä se maksanut mitään!

P. L., Saksa

Huolestuneisuus. Jokin aika sitten olin uupua huolten alle. Luulin sen johtuvan uskon puutteesta, mikä vain pahensi tilannetta. Olin hyvin kiitollinen kirjoituksesta ”Raamatun näkökanta: Onko huolestuneisuus merkki uskon puutteesta?” (8.6.2004). Jehova rohkaisee minua aina kun minulla on huolia.

Y. I., Japani

Väestötiede. Kirjoituksessa ”Väestötiede, Raamattu ja tulevaisuus” sanottiin, että israelilaiset lähtivät Egyptistä oltuaan siellä 215 vuotta (8.5.2004). Toisen Mooseksen kirjan 12:40, 41:ssä sanotaan kuitenkin, että he olivat siellä 430 vuotta.

R. C., Yhdysvallat

”Herätkää!”-lehti vastaa: Toisen Mooseksen kirjan 12:40:ssä sanotaan: ”Egyptissä asuneiden Israelin poikien asumisaika oli neljäsataakolmekymmentä vuotta.” ”Israelin poikien asumisaikaa” ei tässä rajoiteta siihen, kuinka kauan he olivat Egyptissä, vaan se alkoi ilmeisesti silloin kun Abraham astui Kanaanin maahan. Apostoli Paavali osoitti, että nuo 430 vuotta alkoivat, kun Abrahamin kanssa tehty liitto tuli lainvoimaiseksi (Galatalaisille 3:16, 17). Tämä tapahtui, kun Abraham saapui Kanaaniin vuonna 1943 eaa. Raamatun ajanlasku osoittaa, että juutalaiset muuttivat Egyptiin 215 vuotta myöhemmin. Niinpä he asuivat Egyptissä 215 vuotta. (Ks. Jehovan todistajien julkaiseman teoksen ”Raamatun ymmärtämisen opas” 1. osan hakusanaa ”Ajanlasku”.)