Mustat helmet – Etelämeren jalokiviä

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA UUDESTA-SEELANNISTA

”Cook Islands News” -lehdessä oli ilmoitus: ”Työntekijöitä tarvitaan Manihikin helmiviljelmille.” Joku voi pohtia, miten helmiä viljellään ja missä Manihiki ylipäänsä on.

MANIHIKI, syrjäinen atolli, on yksi niistä 15 saaresta, jotka muodostavat yhdessä Cookinsaaret. Ne sijaitsevat 2600 kilometriä Uudesta-Seelannista koilliseen. Joidenkin lähteiden mukaan siellä alettiin 1970-luvun alkupuolella kokeilla mustien helmien viljelyä. Nykyään Manihikin laguuneissa on hajallaan lukuisia kaupallisesti hyvin menestyviä helmiviljelmiä.

Helmenviljely vaatii ruumiillista työtä mutta myös teknistä osaamista. Aluksi valitaan huolellisesti sopivia mustahuulisimpukoita. Simpukat avataan varovasti ja niiden lihaan leikataan veitsellä taitavasti viilto. Simpukan sisään istutetaan pieni pallo eli aihio ja elävän simpukan vaippakudoksesta leikattu palanen. Sitten simpukat pannaan takaisin laguuniin ja niistä pidetään hyvää huolta; niiden pinnalta puhdistetaan levät ja siimajalkaiset.

Vähitellen istutettu vaippakudos ympäröi pallon ja erittää sen pinnalle useita kerroksia hohtavaa helmiäistä. Jos simpukka ei hylji aihiota, helmi valmistuu puolessatoista tai kahdessa vuodessa. Tapahtumasarjaa on luonnehdittu ”ihmisen ja luonnon ainutlaatuiseksi symbioosiksi”.

 Arvo

Etelämeren musta helmi on maailman harvinaisimpia ja siksi myös arvokkaimpia helmiä. Mustia helmiä on todellisuudessa monenvärisiä, hopeanvalkoisista pikimustiin. Niiden värejä ovat ruusunpunainen, kulta, pronssi ja kupari, kellanvihreä, sininen, violetti ja hohtavan harmaan eri värisävyt. Tarjolla on jopa väriyhdistelmiä: vaaleanpunainen ja ruusunpunainen, vihreä ja kulta, vihreä ja musta, sininen ja musta sekä violetti ja musta.

Kun arvioidaan helmen arvoa, jokin nimenomainen väri ei välttämättä ole arvokkaampi kuin toinen. Yksittäisen helmen laatua lisää värin tasaisuus ja yhdenmukaisuus. Muita seikkoja, jotka vaikuttavat helmen arvoon, ovat koko, muoto, pinta ja hohto.

Kun jalokivikauppias puhuu helmen koosta, hän tarkoittaa helmen halkaisijaa. Yleensä halkaisija on 8–12 millimetriä, joissakin harvoissa tapauksissa 18 millimetriä tai enemmän. Vaikka koko ei olekaan kaikkein merkittävin tekijä, helmen hinta on yleensä yhteydessä helmen painoon ja mittoihin.

Värin tapaan helmen muotokin vaihtelee. Useimmiten eniten arvoa annetaan pyöreille helmille. Toisaalta kyllä pisaranmallisistakin helmistä saa kauniita riipuksia ja korvakoruja. Joitakin helmiä kiertää rengasmainen kohouma tai ura. Jos kuulee puhuttavan nappimaisesta helmestä, kyseessä on helmi, jonka toinen puoli on pyöreä ja toinen tasainen. Sitten on vielä epäsäännöllisiä barokkihelmiä.

Helmi on hyvin harvinainen ja kallisarvoinen, jos sen pinta on täysin virheetön. Yleensä pinnassa on luonnostaan vikoja, kuten painaumia, kohoumia, poimuja, naarmuja ja laikkuja. Jos vikoja on vähän tai ne sijaitsevat rajallisella alueella, ne voidaan ehkä peittää koristeellisella kehyksellä.

Seikka, jota sen sijaan ei voi olla huomaamatta, on helmen hohto, joka riippuu helmiäisen paksuudesta. Toinen huomioon otettava seikka on helmen kyky heijastaa valoa, mikä antaa sille puoleensavetävää lämpöä. Joidenkuiden mielestä katseet vangitsee nimenomaan hohto, ei niinkään väri, koko, muoto tai pinta.

Tarvitsevat hoitoa

Toisin kuin muita arvokkaita jalokiviä, kuten timantteja ja rubiineja, helmiä sanotaan ”pehmeiksi”. Ne voivat naarmuuntua joutuessaan kosketuksiin toisten jalokivien tai muiden kovien esineiden kanssa. Jos sinulla siis on helmikoruja, ole varovainen, kun käytät niitä tai panet ne talteen.

Hapot – esimerkiksi ihmisen hiessä oleva happo – voivat vahingoittaa helmiä, niin myös pesuaineet, parfyymit ja kosmeettiset aineet. Muuan Cookinsaarilla toimiva kultasepänliike suosittaa seuraavaa puhdistusmenetelmää: ”Pane pieneen astiaan vettä ja mietoa astianpesuainetta. Sekoita vesi pehmeällä hammasharjalla ja hankaa kevyesti korun kehystä ja helmeä. Huuhtele koru puhtaassa vedessä ja kuivaa pehmeällä kankaalla.”

Historiaa

Helmet ovat ensimmäisiä jalokiviä, joilla ihmiset ovat koristaneet itseään, sillä niitä ylistetään hyvin vanhassa kirjallisuudessa. Niitä arvostettiin varsinkin Lähi-idässä ja Aasiassa nähtävästi siksi, että niitä pidettiin puhtauden ja siveellisyyden vertauskuvina.

Antiikin Roomassa helmiä arvostettiin niin paljon, että niitä saivat käyttää vain tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuuluvat ihmiset. Ensimmäisen vuosisadan luonnontieteilijä ja filosofi Plinius vanhempi ylisti helmiä ”koko maailman suurenmoisimmiksi kauppatavaroiksi”. Jeesus havainnollisti taivasten valtakunnan kallisarvoisuutta puhumalla helmestä, joka oli niin arvokas, että hyviä helmiä etsivä matkustava kauppias ”myi heti kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen” (Matteus 13:45, 46).

Jeesuksen viittaus helmiin kertoo, että ne olivat sekä kauniita että arvokkaita. Olemme hyvin kiitollisia Jehovalle, näiden jalokivien, myös Etelämeren helmien, Luojalle.

[Kuvat s. 26]

Mustia helmiä (suurennettuina)