Vuoret – miksi tarpeellisia?

”Kiipeä vuorille ja kuuntele, mitä hyvää niillä on kerrottavana. Luonnonrauha tulvii sydämeesi niin kuin auringonvalo puiden lomitse. Tuulten puhaltaessa olosi tuntuu raikkaalta, ja saat voimaa myrskyistä; huolesi karisevat kuin syksyn lehdet.” (JOHN MUIR, AMERIKKALAINEN KIRJAILIJA JA LUONNONTIETEILIJÄ)

KUTEN John Muir havaitsi yli sata vuotta sitten, vuorilla on kyky koskettaa tunteitamme. Niiden majesteettisuus tekee meihin vaikutuksen, niiden kasvit ja eläimet kiehtovat meitä, ja niiden rauha saa olomme tuntumaan rennolta. Vuorilla käy joka vuosi miljoonia ihmisiä katselemassa kauniita maisemia ja kohentamassa mielialaansa. ”Vuoret ovat ihastuttaneet ja innoittaneet ihmistä ikimuistoisista ajoista saakka”, sanoo Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman pääjohtaja Klaus Töpfer.

Vuorille ei kuitenkaan kuulu pelkästään hyvää. Sukupolvien ajan ne ovat syrjäisen sijaintinsa vuoksi olleet paljolti suojassa riistolta, mutta nyt ne ovat vaarassa. ”Jotkin näistä viimeisistä luonnonvaraisista alueista ovat nopeasti katoamassa maatalouden, infrastruktuurin kehittämisen ja muiden salakavalasti vaikuttavien tekijöiden vuoksi”, selitetään eräässä äskeisessä Yhdistyneiden kansakuntien lehdistötiedotteessa. *

Vuoristoseudut käsittävät suuren osan maapallon maa-alasta. Puolet maailman väestöstä on riippuvainen niiden luonnonvaroista. Vuoret ovat myös miljoonien ihmisten koti. Ne ovat paljon muutakin kuin henkeäsalpaava tausta rauhallisessa maalaismaisemassa. Pohdimme seuraavaksi, miten ne edistävät ihmiskunnan hyvinvointia.

Miksi tärkeitä?

▪ VESIVARAT. Vuoret ovat suurimpien jokien alkulähteitä, ja niiltä on peräisin useimpien vesivarastojen vesi. Pohjois-Amerikan mahtavat Colorado- ja Rio Grande -joet saavat vetensä lähes kokonaan Kalliovuorilta. Noin puolet maailman väestöstä elää Etelä- ja Itä-Aasiassa. Useimmat näistä ihmisistä ovat riippuvaisia Himalajalle, Karakorumille, Pamirille ja Tiibetille satavasta vedestä.

”Vuoret, maailman vesitornit, ovat välttämättömiä maapallon elämälle ja kaikkien ihmisten hyvinvoinnille”, Töpfer selittää ja lisää: ”Se, mitä tapahtuu korkeimpien vuorten huipulla, vaikuttaa alankojen, jokien, järvien ja jopa merien elämään.” Monissa maissa vuorille varastoituu talvella satavaa lunta, ja kevään ja kesän aikana niiltä vapautuu pikkuhiljaa elintärkeää kosteutta. Maailman kuivilla alueilla keinokasteluun tarvittava  vesi on usein peräisin kaukaisilla vuorilla sulavasta lumesta. Monilla vuorilla on metsäisiä rinteitä, jotka imevät sadetta kuin sienet, minkä ansiosta sadevesi valuu vähitellen jokiin aiheuttamatta tuhoisia tulvia.

▪ MONIMUOTOISTA LUONTOA. Ihminen ei ole riistänyt vuoristoseutuja yhtä paljon kuin muita maapallon alueita, koska ne sijaitsevat syrjässä ja koska niillä on vaikeampi harjoittaa maataloutta. Niinpä vuorista on tullut sellaisten eläinten ja kasvien suojapaikkoja, jotka ovat jo saattaneet hävitä alangoilta. Esimerkiksi Malesiassa sijaitsevassa Kinabalun kansallispuistossa, joka on pinta-alaltaan New Yorkia pienempi vuoristoalue, on 4500 kasvilajia, mikä on yli neljäsosa koko Yhdysvaltojen alueella elävien kasvilajien määrästä. Vuoristoseudut ovat elinehto Kiinan isopandalle, Andien kondorikotkalle ja Keski-Aasian lumileopardille sekä lukuisille muillekin sukupuuton partaalla oleville lajeille.

National Geographic -lehden mukaan jotkut ekologit arvioivat, että ”yli kolmannes tunnetuista kasvilajeista ja selkärankaisista asuu alueella, jonka pinta-ala on alle kaksi prosenttia planeetan maapinta-alasta”. Suuret määrät lajeja on kerääntynyt ravinteikkaille, pilaantumattomille alueille, joita biologit sanovat kuumiksi pisteiksi. Kuumissa pisteissä, joista monet ovat vuoristoalueita, on meitä kaikkia hyödyttävää biologista monimuotoisuutta. Jotkin maailman tärkeimmistä ravintokasveista ovat lähtöisin vuorilla edelleen kasvavista luonnonvaraisista kasveista. Esimerkeistä käyvät Meksikon ylänköjen maissi, Perun Andien peruna ja tomaatti ja Kaukasuksen vehnä.

▪ KAUNIITA VIRKISTYSALUEITA. Vuorilla on myös luonnonkauniita paikkoja. Niillä on vaikuttavia vesiputouksia, kauniita järviä ja maailman upeimpia maisemia. Ei ihme, että kolmasosa maailman suojelualueista on vuoristoseuduilla. Niistä on tullut suosittuja turistikohteita.

Syrjäisissäkin kansallispuistoissa käy miljoonia turisteja eri puolilta maailmaa. Ihmiset matkustavat maan ääristä Denalin kansallispuistoon Alaskaan katsomaan Mount McKinleyä, Pohjois-Amerikan korkeinta vuorta. Monet menevät Isolle hautavajoamalle voidakseen ihastella mahtavia Kilimanjaro- ja Meruvuoria tai seurata näiden kahden majesteettisen vuoren välissä eleleviä eläinlaumoja. Monet vuoristojen yhteisöistä hyötyvät turistitulvasta, vaikkakin hallitsemattomana turismi voi olla uhkana näille herkille ekosysteemeille.

”Tietopankkeja”

Vuosisatojen kuluessa vuoristokansat ovat oppineet menestymään vaikeissa oloissa. Ne ovat rakentaneet penkereitä, joilla voidaan vielä nykyään, kaksituhatta vuotta myöhemmin, harjoittaa maanviljelystä. Ne ovat kesyttäneet paikallisia eläimiä – muun muassa laaman ja jakin – jotka tulevat toimeen korkealla sijaitsevien alueiden ankarissa oloissa. Vuoristojen asukkaille kertynyt tietämys voi osoittautua kallisarvoiseksi meille välttämättömien vuorten suojelussa.

 ”Alkuperäisasukkaat ovat ainoita, jotka osaavat suojella kunkin mantereen syrjäisissä osissa olevia suunnattomia, lähes turmeltumattomia elinympäristöjä”, selittää Alan Thein Durning Worldwatch-instituutista. ”Heillä on – – ekologista tietämystä, joka vetää vertoja nykytiedettä käsitteleville kirjastoille.” Tätä ”tietopankkia” on suojeltava yhtä paljon kuin vuorten luonnonvaroja.

Yhdistyneet kansakunnat julisti vuoden 2002 kansainväliseksi vuorten vuodeksi. Korostaakseen ihmisen riippuvuutta vuorista järjestäjät keksivät iskulauseen ”Me olemme kaikki vuoristolaisia”. Pyrkimyksenä oli antaa ihmisille tietoa maailman vuoria uhkaavista ongelmista ja etsiä niihin ratkaisuja.

Asiaan on syytä kiinnittää huomiota. ”Aivan liian usein vuoria pidetään runsaiden luonnonvarojen lähteinä, mutta niiden asukkaiden hätään ja niiden ekosysteemien säilyttämiseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota”, sanoi yksi Kirgisiassa vuonna 2002 järjestetyn Biškekin kansainvälisen vuorihuippukokouksen pääpuhujista.

Millaiset ongelmat vuoria ja niiden asukkaita uhkaavat? Miten nämä ongelmat vaikuttavat meihin kaikkiin?

[Alaviite]