Vuoret vaarassa

”Jokainen hyötyy, jos pidämme huolta siitä, että maailman vuoristoseudut tarjoavat rikkauksiaan myös monille tuleville sukupolville.” (KOFI ANNAN, YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN PÄÄSIHTEERI)

VUORISTA tulee mieleen majesteettisuus, pysyvyys ja lujuus. Mikä voisi uhata näitä luonnon jättiläisiä? Joistakuista voi olla vaikea uskoa, että vuoret ovat uhattuina. Näin asia kuitenkin on. Luonnonsuojelijat ovat nostaneet esiin useita nimenomaisia ongelmia, jotka heikentävät salakavalasti vuorten ekosysteemejä. Ne kaikki ovat vakavia ja pahenevat koko ajan. Tarkastelemme seuraavaksi joitakin niistä.

 ▪ RAKENNUSHANKKEET. Noin 25:tä prosenttia maailman vuoristoseuduista uhkaavat muun muassa teiden, kaivosten, putkien ja patojen rakennushankkeet, jotka aiotaan toteuttaa seuraavien 30 vuoden aikana. Teiden rakentaminen voi aiheuttaa eroosiota jyrkillä rinteillä, ja teitä pitkin metsureiden on helpompi päästä aiheuttamaan enemmän tuhoa. Kaivoksissa louhitaan vuosittain noin kymmenentuhatta miljoonaa tonnia malmia, suurelta osin vuorilla, ja niissä tuotetaan vielä enemmän louhintajätettä. *

▪ ILMASTON LÄMPENEMINEN. ”Tilastojen mukaan yhdeksän lämpimintä vuotta on mitattu vuodesta 1990 lähtien”, kertoo Worldwatch-instituutti. Ilmaston lämpenemisestä kärsivät erityisesti vuoret. Jäätiköt sulavat ja lumiraja vetäytyy, mikä joidenkin tiedemiesten mukaan vaikuttaa vesivarastoihin ja aiheuttaa tuhoisia maanvyörymiä. Lukuisat Himalajan jäätikköjärvet uhkaavat nousta yli äyräittensä ja aiheuttaa pahoja tulvia. Näin onkin jo käynyt kerta toisensa jälkeen muutaman viime vuosikymmenen aikana.

▪ MAATALOUS. Väestönkasvu ajaa ihmisiä harjoittamaan maataloutta alueille, jotka eivät sovellu tähän tarkoitukseen. Erään tutkimuksen mukaan lähes puolet Afrikan vuoristoseuduista on maanviljelijöiden käytössä, peltona 10 prosenttia ja laidunmaana 34 prosenttia. Usein he pääsevät vain juuri ja juuri omilleen, koska ylängöt eivät ole parasta mahdollista viljelymaata. * Lisäksi liikalaiduntaminen tuhoaa herkän kasvillisuuden. Eräässä äskeisessä tutkimuksessa ilmeni, että vain kolmessa prosentissa kaikista vuoristoalueista voidaan harjoittaa kestävää maataloutta.

▪ SOTA. Sisällissodat ovat aiheuttaneet tuhoa monilla vuoristoalueilla. Kapinalliset etsivät suojaa vuorilta, ja käyttävät niitä tukikohtinaan. Eräässä Yhdistyneiden kansakuntien raportissa arvioidaan, että ”aseelliset selkkaukset” ovat vaikuttaneet 67 prosenttiin Afrikan vuoristoseuduista. Joillakin ylängöillä taas viljellään huumekasveja, mistä usein aiheutuu aseellisia yhteenottoja ja ympäristövahinkoja.

Pitäisikö jotain tehdä enemmän?

Seuraukset vuorten vahingoittumisesta ovat jo havaittavissa. Tulvat, maanvyörymät ja vesipula ovat vain joitakin merkkejä siitä, että kaikki ei ole hyvin. Valtiot ovat alkaneet kiinnittää asiaan huomiota. Metsiä istutetaan uudestaan ja metsänhakkuut ovat kiellettyjä joillakin alueilla. On perustettu kansallispuistoja, jotta voitaisiin suojella vaikuttavimpia maisemia ja uhanalaisimpia eläinten ja kasvien elinympäristöjä.

Ympäristö rasittuu suojelualueillakin (ks. tekstiruutua ”Luonnon suojeltuja turvapaikkoja”). Se että lajeja kuolee kiihtyvällä vauhdilla sukupuuttoon, kertoo, että taistelu vuorten suojelun puolesta ei ole kääntymässä voitoksi. Asiantuntijat ovat selvillä ongelmista, mutta laaja-alaisia toimia  turmeltumattomien erämaiden säilyttämiseksi ei ole saatu käyntiin. Kuuluisa biologi E. O. Wilson sanoo: ”Olen rohkaistunut tieteellisen tietämyksemme tasosta ja masentunut biologisen monimuotoisuuden tärkeimpien turvapaikkojen tuhoutumisesta.”

Onko biologisen monimuotoisuuden häviämisellä sitten väliä? Monien biologien mielestä monimuotoisuuden suojelemisesta on hyötyä ihmiskunnalle. He ottavat yhdeksi esimerkiksi punatalvion, joka elää Madagaskarin runsaslajisilla ylängöillä. Tästä kasvista on saatu merkittävä  lääke leukemiaan. Lisäksi kiinapuusta, Andien kotoperäisestä kasvista, on saatu kiniiniä ja muita lääkkeitä, joilla voidaan hoitaa malariaa. Monet muutkin vuoristokasvit ovat pelastaneet miljoonia ihmishenkiä. Joitakin niistä voidaan kyllä kasvattaa muuallakin. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että kun vuoristokasvillisuutta tuhotaan laajoilta alueilta, voidaan vahingossa menettää kasveja, joilla voisi olla lääketieteellistä tai ravintoarvoa.

Voidaanko tuhoisat voimat pysäyttää ja vauriot korjata? Säilyvätkö vuorten luonnonkauniit maisemat ja biologinen monimuotoisuus?

[Alaviitteet]

 [Tekstiruutu/Kuvat s. 7]

Vuorten eläimiä

Puuman pääasiallista elinaluetta ovat vuoristot, varsinkin Kalliovuoret ja Andit. Ihmisen aiheuttamien uhkien vuoksi se on vähitellen vetäytynyt muiden suurpetojen tavoin yhä vaikeapääsyisemmille alueille.

Kultapandoja elää yksinomaan Himalajan vuoristossa (jopa Mount Everestin alemmilla rinteillä). Vaikka se elää näin syrjäisillä alueilla, se taistelee olemassaolostaan, koska bambumetsät, joista se saa ravintonsa, tuhoutuvat.

[Lähdemerkintä]

Cortesía del Zoo de la Casa de Campo, Madrid

Maakarhuja vaelteli aikoinaan suurimmassa osassa Eurooppaa, Aasiaa ja Pohjois-Amerikkaa. Nykyään niitä tavataan Euroopassa enää lähinnä joillakin syrjäisillä vuoristoseuduilla, vaikka ne ovatkin yleisempiä Kanadan Kalliovuorilla, Alaskassa ja Siperiassa. Yhdysvalloissa maakarhujen määrä on vähentynyt sadan viime vuoden aikana 99 prosenttia.

Maakotka on vuorilla taivaan valtias suurimmassa osassa pohjoista pallonpuoliskoa. Valitettavasti Euroopan maakotkakanta on pienentynyt alle 5000 pariin, koska se oli aiemmin vihattu lintu.

Isopandan ”olemassaolo riippuu kolmesta ehdottoman tärkeästä tekijästä”, sanoo kiinalainen luonnontieteilijä Tang Xiyang, ”korkeista vuorista syvine laaksoineen, tiheistä bambumetsistä ja solisevista puroista”. Erään arvion mukaan pandoja on maapallolla alle 1600 yksilöä.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 8, 9]

Luonnon suojeltuja turvapaikkoja

Yosemiten kansallispuisto (Kalifornia, Yhdysvallat) perustettiin vuonna 1890 luonnontieteilijä John Muirin väsymättömän työn ansiosta. Sen vaikuttavat maisemat vetävät puoleensa neljä miljoonaa kävijää vuodessa. Puiston viranomaiset miettivät kuitenkin kuumeisesti, missä määrin pitäisi järjestää luontoihmisille palveluja ja tiloja ja samalla suojella koskematonta luontoa.

Podocarpusin kansallispuisto (Ecuador) on Andien pilvimetsää käsittävä alue, jolla on valtava määrä erilaisia eläimiä ja kasveja (yli 600 lintulajia ja noin 4000 kasvilajia). Tältä alueelta löydettiin lukemattomia ihmishenkiä pelastanut kiniini. Monien muiden puistojen tapaan aluetta rasittavat kuitenkin hallitsemattomat hakkuut ja salametsästys.

Kilimanjaro (Tansania) on maailman suurimpia tulivuoria ja Afrikan korkein vuori. Norsut ruokailevat sen alemmilla rinteillä, kun taas sen alpiinisella vyöhykkeellä kasvaa ainutlaatuisia kasveja, esimerkiksi lobelioita (Lobelia deckenii) ja villakoita (Senecio johnstonii cottonii). Pääasiallisia uhkia ovat luvaton metsästys, metsänhakkuut ja karjan laiduntaminen.

Teiden kansallispuisto (Kanariansaaret) suojelee ainutlaatuisia kasveja, jotka antavat eloa karulle tuliperäiselle maisemalle. Vuoristoisten tuliperäisten saarten ekosysteemit ovat lähes poikkeuksetta herkkiä, ja ne vahingoittuvat helposti, jos niille tuodaan lajeja muualta.

Pyreneiden ja Ordesan kansallispuistot (Ranska ja Espanja) suojelevat majesteettista vuoristomaisemaa ja vuorten kasveja ja eläimiä. Euroopan muiden vuorijonojen tapaan Pyreneet kärsivät nopeasti lisääntyvistä laskettelurinteistä ja muista turistikohteista. Ympäristöön on vaikuttanut kielteisesti myös perinteisestä maataloudesta luopuminen.

Sǒraksanin kansallispuisto on Korean tasavallan suosituin puisto. Sen silmiä hivelevät graniittivuoret ja metsäiset rinteet ovat erityisen kauniita syksyisin. Puiston suosio merkitsee kuitenkin sitä, että viikonloppuisin jotkin polut ovat yhtä vilkkaita kuin kaupungin jalkakäytävät.

 [Tekstiruutu/Kuvat s. 10]

Vuoriston kasveja

Echium wildpretii (kuuluu neidonkieliin). Keväällä tämä upea kukka kasvaa muutaman viikon aikana ihmisen korkuiseksi. Sitä tavataan vain kahdella Kanariansaarten tulivuorella noin 1800 metrin korkeudessa. Monet vuoristokasvit elävät yhtä rajallisella alueella.

Carlina acaulis (kuuluu kurhoihin) kasvaa Alpeilla ja Pyreneillä. Sen hehkeä ulkonäkö elävöittää loppukesästä korkealla sijaitsevia niittyjä, ja sen kukat tarjoavat juhla-aterian hyönteisille.

Englanninkurjenmiekka. Tämän viehättävän luonnonkukan risteymiä kasvatetaan puutarhakasveina. Monet puutarhakukat ovat lähtöisin alppikasveista.

Alppimehitähti on yksi niistä monista alppikasveista, joka kiinnittyy kallioiden halkeamiin. Tämä sitkeä ja kestävä kasvi on Etelä-Euroopan vuoristojen kotoperäinen laji.

Ananaskasvit. Monenlaiset ananaskasvit ja kämmekkäkasvit menestyvät tropiikin pilvimetsissä. Ne elävät jopa 4500 metrin korkeudessa.

Iris unguicularis (kuuluu kurjenmiekkoihin) kasvaa Pohjois-Afrikan Er Rif- ja Atlasvuoristoissa, alueella, jota sanotaan Välimeren kasvillisuuden kuumaksi pisteeksi.

[Kuva s. 6]

Kuparin ja kullan louhintaa lähellä Maokevuoristoa Indonesiassa

[Lähdemerkintä]

© Rob Huibers/Panos Pictures

[Kuva s. 8]

Punatalvio