Capoeira – tanssi-, urheilu- vai kamppailulaji?

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Brasiliasta

”Akrobatian tasapainoilua ja notkeutta, tanssin sulavuutta ja voimaa, taistelun nopeutta ja oveluutta, musiikin rytmikkyyttä.”

NÄIN kiteytti eräs kirjoittaja brasilialaisen taitolajin capoeiran ytimen. Erään toisen lähteen mukaan se on levinnyt joka puolelle maailmaa.

Koreografi ja tutkija Edward Lunda kuvailee capoeiraa ”tanssin, itsepuolustuksen, pelaamisen ja rituaalien ainutlaatuiseksi sulaumaksi”. The New Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa se määritellään kansantanssiksi. Millaista se on? Pelaajat, soittajat ja katsojat asettuvat piiriin, jonka keskellä ”kaksi miestä kohtaa toisensa ja jäljittelee taistelun potkuja ja väistöjä berimbau-jousisoittimen tahdissa”.

Capoeiran alkuperästä on monia eriäviä näkemyksiä, mutta useimmat tutkijat uskovat, että sen juuret ovat afrikkalaisissa heimotansseissa ja -rituaaleissa. Brasiliaan se saapui ilmeisesti orjakaupan aikoina. Vuosikymmenien ajan sitä tanssivat orjat, vaikka orjanomistajat yrittivät tukahduttaa afrikkalaisen kulttuurin.

Kun orjuus lakkautettiin Brasiliassa vuonna 1888, ”vapautetut orjat eivät löytäneet omaa paikkaa yhteiskunnan sosiaalis-taloudellisessa järjestelmässä”, kertoo eräs brasilialainen kirjoittaja. Tämän johdosta monet entiset orjat liittyivät rikollisjengeihin. Capoeira muuttui väkivaltaiseksi katujen taistelulajiksi. Veitsillä ja nuijilla aseistautuneet jengit terrorisoivat ympäristön asukkaita.

Planet Capoeira -lehdessä myönnetään, että capoeira oli tässä muodossa ”raakaa peliä”. Siinä selitetään: ”Sen opettajat poistivat siitä kaikki kauniit liikkeet, joista ei ollut paljon hyötyä todellisissa tappeluissa. Esimerkiksi potkut olivat matalampia ja ne suunnattiin kehoon eikä päähän. Käsillä tehtiin erilaisia hämäysliikkeitä tai annettiin iskuja kehoon, ja sormet yritettiin työntää silmiin. Musiikki, kärrynpyörät ja akrobatia poistettiin lukuun ottamatta taisteluun sopivia liikkeitä.” Ei ihme, että capoeira kiellettiin koko maassa vuonna 1890. Tuomittuja capoeiristoja odotti vankeus, enimmillään 300 ruoskaniskua tai jopa karkotus.

1930-luvulla Manuel dos Reis Machado eli Mestre Bimba, kuten hänet alalla tunnetaan, perusti koulun, jossa lajia alettiin opettaa. Hän varoi tietenkin visusti kertomasta julkisesti opettavansa capoeiraa, olihan se edelleen kielletty. Kun presidentti Getúlio Vargas antoi lajille hyväksyntänsä, se nousi vuonna 1937 kansallisurheilun asemaan. Nykyään sitä harrastaa Brasiliassa arviolta 2,5 miljoonaa henkeä, ja sitä opetetaan monissa julkisissa laitoksissa, kuten kouluissa, yliopistoissa ja sotakorkeakouluissa.

 Kansantanssia vai kamppailulaji?

Capoeirassa on tanssillisia liikkeitä, mutta silti monet luokittelevat sen edelleen kamppailulajiksi. Augusto, joka oppi capoeiraa aikoinaan isältään, on vakuuttunut siitä, että ”vaikka se on tanssilaji, se yllyttää väkivaltaan ja on vastoin rauhan ja rakkauden periaatteita”. Hän jatkaa: ”Olisi helppo käyttää capoeiraa vihanpuuskassa toisen vahingoittamiseen.” Väärin ajoitettu liike voi tuottaa vakavia vammoja silloinkin kun pelaajat pyrkivät välttämään fyysistä kontaktia.

Monien mielestä capoeiraan liittyy myös vahvoja uskonnollisia vivahteita. Bahian osavaltiosta oleva brasilialainen capoeira-mestari Pedro Moraes Trindade kuvailee lajia ”mielen ja ruumiin sulaumaksi”. Hän sanoo: ”Se joka pitää capoeiraa pelkkänä urheiluna, sivuuttaa sen historian ja filosofian.” Edmilson, joka harrasti lajia kahdeksan vuotta Niteróissa Rio de Janeiron osavaltiossa, huomauttaa: ”Jotkin capoeiraan kuuluvat chulat [alkulaulut] ja rituaalit liittyvät selvästi spiritismiin.”

Tutkittuaan huolellisesti Raamatun periaatteita Edmilson ja Augusto päättivät lopettaa lajin harrastamisen. He katsoivat, että heidän hengellinen ja fyysinen hyvinvointinsa oli liian kallisarvoinen vaarannettavaksi. Vaikka he aiemmin nauttivat capoeiran tarttuvasta rytmistä ja sulavista liikkeistä, he tulivat siihen tulokseen, ettei sen pelaaminen ole sopusoinnussa Raamatun kanssa, joka kieltää ’opettelemasta enää sotaa’ (Jesaja 2:4).

[Kuva s. 23]

Capoeiraa pelataan brasilialaisten perinnesoittimien ”berimbaun” ja ”atabaquen” rytmissä