Kirsikankukat – kautta aikojen ihaillut herkät terälehdet

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Japanista

JAPANILAISET ovat muinaisista ajoista asti ylistäneet sakuran, japanilaisen kukkakirsikkapuun, kauneutta. Kirsikankukan herkät terälehdet herättävät niin suurta ihastusta, että siitä on tullut kaikkia muita kukkia suositumpi ja sillä on aivan erityinen asema Japanin historiassa ja kulttuurissa. Joissakin yhteyksissä sana ”kukka” on japanin kielessä alkanut tarkoittaa sakuraa. Japanilaiset ovat ihailleet kirsikankukkia jo yli tuhannen vuoden ajan.

Japanin saaristoa koristavat lukuisat kirsikkapuut. Ei tarvitse matkustaa kovinkaan kauas nähdäkseen jonkin niistä noin 300 lajikkeesta, jotka siellä kasvavat. Kirsikankukkatertussa on monta kukkaa, ja kussakin kukassa on tavallisesti viisi hammaslaitaista terälehteä, tosin joissakin lajeissa terälehtiä on paljon enemmän. Terälehtien värisävyt vaihtelevat melkein valkoisesta vaalean- ja jopa syvän tummanpunaiseen. Kirsikankukkien muoto ja väri on jo pitkään yhdistetty puhtauteen ja koruttomuuteen.

Täydessä kukassa oleva kirsikkapuu vangitsee katseet. Hennot terälehdet, jotka kylpevät pehmeässä, pilvien takaa suodattuvassa auringonvalossa, hehkuvat vaaleanpunavalkoisina. Kokonainen kirsikkatarha tekee vielä voimakkaamman vaikutuksen.

Upea näky

Yoshinovuoret ovat kuuluisia valkoisista kirsikankukista. Tuolla seudulla on neljä suurta kirsikkatarhaa, joissa kasvaa yli 100000 puuta. Yhdestä alueesta käytetään nimitystä Hitome senbon, joka merkitsee ’tuhat kirsikkapuuta yhdellä silmäyksellä’. Valkoiset kukat valaisevat ympärillä olevat rinteet kirjaimellisesti silmän kantamattomiin ja saavat ne välkehtimään aivan kuin ne olisivat lumen peitossa. Ei siis ihme, että yli 350000 ihmistä tulee joka vuosi katsomaan tätä upeaa näkyä.

Kirsikkapuiden istutustapa voi vaikuttaa siihen, millainen vaikutelma syntyy. Esimerkiksi yhdensuuntaisiin riveihin istutetuista kirsikkapuista, joiden oksat ulottuvat toisiinsa, muodostuu ikään kuin tunneli. Pään yläpuolella on vaaleanpunavalkoinen runsas kukkakatos, ja maa jalkojen alla verhoutuu terälehtiin.

Nämä hauraat kukat eivät kuitenkaan kestä pitkään: ne kukoistavat vain pari kolme päivää. Sää voi jopa lyhentää niiden kukinta-aikaa.

Hanami – piknikki kirsikkapuiden katveessa

Kirsikkapuut puhkeavat kukkaan ensiksi Japanin saariston eteläosassa Okinawassa tammikuun aikana, ja kukinta etenee vähitellen kohti pohjoista Hokkaidoon, missä ne ovat hehkeimmillään toukokuun loppupuolella. Televisiossa, radiossa, sanomalehdissä ja jopa Internetissä tiedotetaankin säännöllisesti tämän niin sanotun kirsikankukkarintaman etenemisestä. Uutinen kirsikkapuiden  kukinnasta saa miljoonat ihmiset saapumaan paikalle katsomaan niitä.

Hanami-traditio eli ”kukkien katselu” ulottuu kauas menneisyyteen. Ja kyse on aina kirsikankukista. Jo Heian-kaudella (794–1185) ylhäisö piti juhlia, joihin kokoonnuttiin ihailemaan sakuraa. Vuonna 1598 sotapäällikkö Hideyoshi Toyotomi järjesti Daigojin temppelissä Kiotossa kirsikankukkien katselujuhlat. Kaikki feodaaliherrat samoin kuin muut arvovieraat kokoontuivat kukkivien puiden alle lausumaan runoja, jotka ylistivät kukkien kauneutta. Naiset olivat sonnustautuneet vaatteisiin, joita koristivat elegantit sakurakuviot.

Edo-kaudella (1603–1867) tavalliset ihmiset omaksuivat tämän saman ajanvietteen ja alkoivat järjestää retkiä kukkivien kirsikkapuiden katveeseen. He söivät, joivat, lauloivat ja tanssivat samalla kun he ihailivat kukkia perheensä ja ystäviensä kanssa. Suosittua hanami-traditiota noudatetaan edelleen, ja lukuisat ihmiset suunnistavat lempipaikkaansa ihastelemaan lukemattomia kukkivia kirsikkapuita.

Toistuva teema

Sakura on erottamaton osa Japanin historiaa ja kulttuuria. Se on aiheena kirjallisuudessa, runoudessa, teatterissa ja musiikissa. Kautta vuosisatojen taiteilijat ovat vanginneet kirsikankukkien häikäisevän kauneuden  niin keramiikkaesineisiin kuin koristeellisiin kokoon taitettaviin seinäkkeisiinkin.

Sakura oli tuttu myös samuraisotureille. He olivat omistautuneet kokonaan isäntiensä palvelukseen, ja heidän odotettiin uhraavan elämänsä hetkeäkään epäröimättä. Samurait pitivät kirsikankukkia elämän lyhyyden vertauskuvina. Tietosanakirja Kodansha Encyclopedia of Japan sanoo tästä: ”Koska kirsikankukat kukkivat vain hetken ja sitten varisevat, ne ovat alkaneet symboloida sopivasti myös japanilaista käsitystä esteettisyydestä – katoavaa kauneutta.”

Sakuraa ihaillaan Japanissa vielä nykyäänkin. Kirsikankukkia nähdään usein kauniissa kimonoissa. Sakurakuvio voi esiintyä myös talousesineissä, huiveissa ja vaatteissa. Kirsikankukka on niin suuressa suosiossa, että ylpeät vanhemmat haluavat monesti jopa antaa kauniille tyttölapselle nimeksi Sakura tuon kukan kunniaksi.

Kirsikankukka, joka on hento mutta silti kyllin vahva muovatakseen kokonaisen kansan kulttuuria, on erinomainen esimerkki Luojan mestarillisten töiden hienovaraisesta kauneudesta.

 [Tekstiruutu/Kuva s. 15]

Kukkakirsikkapuut

Hienolaatuisesta kirsikkapuusta voidaan valmistaa puuveistoksia ja huonekaluja sekä painolaattoja puupiirrosten tekoa varten. Kirsikkapuun käyttökelpoisuus ei ole kuitenkaan syy sen erikoisasemaan Japanissa, eikä sitä vaalita sen hedelmänkään vuoksi. Toisin kuin muissa osissa maailmaa Japanissa kirsikkapuita kasvatetaan pääasiassa juuri kukkien vuoksi, joille varsin monet ovat menettäneet sydämensä.

Kukkakirsikkapuita voidaan kasvattaa helposti taimista. Kirsikkapuita onkin istutettu joen törmille ja valtaväylien varsille samoin kuin hyvin moniin puistoihin ja puutarhoihin eri puolille maata.

[Tekstiruutu s. 15]

Kirsikankukkamyrsky

Kun kirsikkapuu varistaa kukkiensa lukemattomat terälehdet, syntyy epätavallinen vaikutelma: näyttää siltä kuin sataisi vaaleanpunaista lunta. Yhtäkkiä, täysin varoituksetta terälehdet irtoavat ja leijailevat maahan. Raju tuulenpuuska voi aiheuttaa oikean kukkaryöpyn ja sirotella terälehdet sinne tänne. Japanilaiset käyttävät tästä ilmiöstä nimitystä sakura fubuki ’kirsikankukkamyrsky’. Pian maata peittää ihana vaaleanpunainen matto. Harva näkymä luonnossa on yhtä seesteinen kuin pudonneiden hentojen terälehtien verhoama maisema.

[Kuva s. 16, 17]

”Hanami” – piknikki kukkivien kirsikkapuiden katveessa

[Kuva s. 17]

”Kirsikkapuutunneli”