”Lentävä  rukkanen”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA SUOMESTA

ORAVIA vipeltää miltei kaikkialla maapallolla. Eriskummallisimpia oravalajeja lienee kuitenkin liito-orava, proosallisesti ”lentävä rukkanen”. * Osaako tämä pikku jyrsijä tosiaan lentää? Millaisesta otuksesta ylipäänsä on kyse? Miksi se on varsin harvinainen näky?

Lentokyvyn salaisuus

Kaikki puissa elävät oravat osaavat pomppia ketterästi puusta puuhun, mutta mitkään niistä eivät vedä vertoja liito-oraville. Pisimmillään näiden jyrsijöiden tiedetään tehneen huimia 80-metrisiä loikkia. Miten ne oikein pystyvät moisiin leiskauksiin?

Liito-oravalla on aerodynaamiset poimut, jotka saisivat kenet tahansa lentokoneinsinöörin vihreäksi kateudesta. Tietoteoksessa Eläinten maailma kuvaillaan liitopoimua näin: ”Sen etuosaa tukee ranteesta lähtevä rustopuikko. Vaikka poimu näyttääkin vain kahden ihokerroksen muodostamalta, on siinä kuitenkin ohut lihaskerros, jonka avulla oravat pystyvät muuttamaan pinnan kaarevuutta säädelläkseen liitopinnan aerodynaamisia ominaisuuksia.”

Nimi ”lentävä rukkanen” kieltämättä tuntuu osuvalta, sillä liitäessään liito-orava on lättänä kuin rukkanen. Muulloin se näyttää joskus siltä kuin se olisi tullut hypänneeksi muutamaa numeroa liian suureen, harmaaseen turkkiin.

Miten orava sitten välttyy liitäessään mennä kolistelemasta päin puita? Se kykenee ohjaamaan liitoaan peräsimenä toimivalla hännällään. Juuri ennen puunrunkoa se avaa ”jarruvarjon” eli kääntää itsensä pystysuoraan. Ani harvoin sille sattuu laskuvirhe, jolloin se mätkähtää maahan.

Tämä karvainen ”riippuliidin” uhmaa painovoimaa myös keveydellään. Painoa aikuisella on vain noin 150 grammaa ja pituutta parikymmentä senttiä, jos häntää ei lasketa. Korvatkaan eivät ilmalentoa jarruta. Ne ovat pienet ja pyöreät, eikä niissä ole tupsuja.

Yölentäjä

Liito-oravalla on vertaansa vailla olevat silmät, jotka ovat kuin kaksi suurta, mustaa helmeä. Muista oravista poiketen liito-orava on yöeläin, joten suuret silmät ovat tarpeen, kun se hämärässä etsii mieliravintoaan: lehtipuiden norkkoja ja lehtiä sekä havupuiden silmuja. Koska talvella ruokalista on tavallista lyhyempi, se kerää syksyllä pieniä norkkovarastoja oksille ja puunkoloihin.

Keväällä liito-oravat innostuvat kisailemaan joskus niin kiivaasti, että niiltä saattavat päiväunetkin jäädä lyhyiksi – koiraat ja naaraat keskittyvät kosintapuuhiin. Kun sitten jonkin koiraan lentonäytös on tehnyt riittävän suuren vaikutuksen naaraaseen, alkaa pesän suunnittelu. Pesän liito-orava tekee  pönttöön, jos sellainen on tarjolla, tai puunkoloon. Yleensä sillä on useita koloja, osa ruokavarastoina, osa vara-asuntoina. Joskus se saattaa pesiä myös ulkorakennuksissa, mutta kaupunkilaista siitä ei ole tullut päinvastoin kuin monista muista oravalajeista.

Loppukeväällä tai alkukesällä liito-orava saa poikasensa, yleensä pari kolme. Niiden ruokkiminen pitää emon kiireisenä usein myös päiväsaikaan. Syntyessään poikaset ovat vain sormenpään kokoisia, mutta ennen kuin syksy on ohi, ovat lapset jo liitäneet pesästä.

Harvoin nähty

Liito-orava jää monilta näkemättä, koska puiden latvoissa äänettömästi liikkuva pienikokoinen yöeläin ei tietenkään helposti osu silmään. Lisäksi sen esiintymisalue on suhteellisen rajallinen vaikkakin laaja: se suosii pohjoisen sekametsiä, jotka ulottuvat Itämereltä Venäjän taigan kautta Tyynellemerelle.

Siperian rannattomat metsät taannevat lajin säilymisen, mutta paikka paikoin nykyinen tehometsätalous vie liito-oravalta kuten muiltakin kolopesijöiltä sopivia pesimispaikkoja. Lajin läntisimmässä saarekkeessa Suomessa se on rauhoitettu Euroopan unionin säädöksellä. Pelkkä liito-oravan vilahtaminen latvustossa tai sen pipanoiden löytyminen voi lykätä jotain rakennushanketta tai lopettaa sen tykkänään.

Liito-oravat ovat tietysti itse autuaan tietämättömiä siitä, millaisia seurauksia niiden jätöksillä voi olla. Ne jatkavat elämäänsä entistä rataa. Hämärän laskeutuessa pohjoisen metsiin tuhannet pienet kuonot ilmestyvät koloista esiin. Pitkät viikset värähtävät, hennot oksat heilahtavat. ”Lentävät rukkaset” ovat taas vauhdissa!

[Alaviite]

[Kuva s. 23]

Liito-oravien lempiruokaa, norkkoja

[Kuva s. 24]

Liito-oravan poikanen

[Kuvan lähdemerkintä s. 22]

Ilya Lyubechanskii/BCIUSA.COM

[Kuvien lähdemerkintä s. 23]

Oravat: Benjam Pöntinen

[Kuvien lähdemerkintä s. 24]

Oravat: Benjam Pöntinen