Tropiikin siivekkäät  kaunottaret

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Espanjasta

JOSKUS ensimmäinen käynti trooppisessa sademetsässä voi tuottaa hienoisen pettymyksen. Ensikertalainen odottaa näkevänsä eksoottisia eläimiä, mutta useimmat lajit ovat yöeläimiä ja monet linnut ovat korkealla latvuston kätköissä.

”Metsässä on yllin kyllin merkkejä siitä, että se on täynnä elämää, sillä joka puolelta kuuluu ääniä”, sanotaan sademetsistä kertovassa kirjassa The Mighty Rain Forest. Siinä kuitenkin jatketaan: ”Ellei kävijällä ole aikaa odottaa kärsivällisesti ja tutustua metsään kaikessa rauhassa, hän ei todennäköisesti näe ainuttakaan eläintä lukuun ottamatta perhosia.” Tropiikin perhoset tarjoavat onneksi väläyksittäin väriä ja kauneutta, jotka tekevät käynnistä unohtumattoman.

Tropiikin perhoset ovat omaa luokkaansa kokonsa, väriensä ja moninaisuutensa puolesta. Kasviston vihreys luo ihanteellisen taustan kirkkaan sinisille, punaisille ja keltaisille perhosille, jotka liihottelevat pitkin metsäaukeita. Näiden tavanomaisten värien lisäksi Etelä-Amerikassa voi nähdä lajeja, joilla on läpikuultavat siivet. Toisilla lajeilla siipien alapinta on vielä näyttävämpi kuin yläpinta. Brassolinae-heimoon kuuluvan perhosen suuret, pöllönsilmää muistuttavat silmätäplät piristävät niiden muuten yksitoikkoisen ruskeaa asua. Muutamat lajit pitävät matalaa profiilia, ja vain tarkkasilmäisimmät tajuavat katsovansa kuivuneen lehden sijasta hyönteistä.

Usein jo perhosen koko vangitsee huomion. Jotkin lajit ovat suurempia kuin pikkulinnut, ja niiden lennossa on yhtä paljon voimaa. Lajirunsaus on sekin huomattava. Malesian trooppisissa metsissä on tuhatkunta perhoslajia, ja Perussa elää neljätuhatta lajia, mikä on 20 prosenttia kaikista tunnetuista lajeista.

Perhosen siivessä voi näkyä monenlaisia värejä, mutta yleensä sävyihin ei tarvita monia eri väriaineita. Siivessä on läpinäkyvä kalvo, johon on kiinnittynyt tuhansia pieniä suomuja, ja kussakin suomussa on tavallisesti vain yhtä väriainetta. Eriväristen suomujen yhdistelmistä syntyy muita värejä, aivan kuten television värillisistä kuvapisteistä.

Voisi kuvitella, että noita kaunottaria näkee parhaiten silloin kun ne liitelevät kukkien yllä, mutta sademetsissä näin ei yleensä ole. Useimmat kukat kukkivat korkealla latvustossa, ja vaikka ne tarjoavat perhosille runsaasti mettä, maan päällä seisova tarkkailija ei kukkia näe. Onneksi  koiraat laskeutuvat alas etsimään suolaa. Ilmeisesti parittelu kuluttaa niiden kivennäisvarastot, ja ne täydentävät niitä imemällä märästä maasta vettä. Niinpä kostea metsäpolku tai puronvarsi saattaa olla ihanteellinen paikka perhosten tarkkailuun.

Kävijän silmiin voi osua myös parvi perhosia, jotka ovat laskeutuneet yhteiselle levähdyspaikalle. Tämä on varsin tyypillistä tropiikin perhosten käyttäytymistä. Jotkin niistä saattavat päästää ihmisen lähelleen lekotellessaan lehdellä aamuauringossa. Toiset lajit taas eivät näytä juuri koskaan asettuvan aloilleen, mutta pelkästään niiden värikkään lennon katseleminen voi elävöittää käyntiä sademetsässä.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 18]

Perhosten kauneuskilpailu

On vaikea sanoa, mikä perhoslaji olisi kaikkein kaunein, mutta jotkin ryhmät erottuvat selvästi muista.

Ritariperhoset (Papilionidae)

Värikkäistä perhosista koostuva suuri heimo, jonka lajien takasiivissä on monesti pieni kannus. Nopeita lentäjiä, jotka ruokailevat usein latvuston kukissa.

Morfoperhoset (Morphidae)

Morfoperhosia tavataan ainoastaan Etelä- ja Keski-Amerikassa. Niillä on kirkkaansiniset siivet, joiden metallinhohde riippuu valon taipumisesta. Siipien lepattaessa laiskasti syvä sini välkehtii valon taipumiskulman mukaan.

Ornithoptera

Nämä perhoset elävät Kaakkois-Aasiassa ja trooppisessa Australiassa. Ne ovat kookkaita, ja niillä on suuremmat siivet kuin monilla linnuilla. Kauneutensa ja harvinaisuutensa vuoksi niiden arvo on kirjaimellisesti niiden painon verran kultaa.

Uraniidae

Nämä upeat perhoset lentävät päiväsaikaan. Madagaskarissa elävän Chrysiridia madagascariensis -lajin siivissä näkyvät kaikki sateenkaaren värit, ja sitä onkin sanottu ”maailman kauneimmaksi hyönteiseksi”.

[Lähdemerkinnät]

Morfoperhonen: Zoo, Santillana del Mar, Cantabria, España; tekstiruudun muut kuvat: Faunia, Madrid

[Kuva s. 16]

”Hypoleria oto” -lajilla on läpikuultavat siivet

[Kuva s. 16]

”Thecla coronata” -laji. Siipien alapinta (vasemmalla) on yhtä näyttävä kuin yläpinta (yllä)

[Kuva s. 16, 17]

”Ornithoptera goliath” -laji (luonnollisessa koossa)

[Kuva s. 17]

”Brassolinae”-heimoon kuuluvan lajin siipien alapinta

[Kuva s. 17]

Kallima

[Kuva s. 18]

Tropiikin perhosia imemässä maasta vettä

[Kuvien lähdemerkinnät s. 16]

Hypoleria oto: Zoo, Santillana del Mar, Cantabria, España; muut kuvat: Faunia, Madrid

[Kuvien lähdemerkinnät s. 17]

Kallima ja keltaiset perhoset: Zoo, Santillana del Mar, Cantabria, España; muut kuvat: Faunia, Madrid