Uusi koti vahingoittuneelle varpuselle

”TARVITSEMMEKO tosiaan lisää puuhasteltavaa?” Tämä oli ensireaktioni, kun vaimoni toi kotiin pienen varpusen, joka oli pudonnut pesästään. Mutta kun katsoin lähemmin vapisevaa lintua, sydämeni suli. Tuumin silti, miten tämä hauras olento voisi säilyä hengissä. *

Aluksi meidän oli houkuteltava vieraamme syömään hiukan sosetta, mutta jo seuraavana päivänä se huusi ruokaa ehtimiseen. Sen sirkutus kuului kahden oven läpi porraskäytävään asti.

Varpusen höyhenpeitteestä päättelimme, että se oli naaras. Aikanaan sen voimat palautuivat, ja se kykeni lentämään. Mutta yritimme turhaan saada sitä palaamaan luontoon. Ehkä sillä ei ollut riittävästi rohkeutta lähteä asunnostamme. Niinpä ostimme lintuhäkin, ja pikku varpusesta tuli lemmikkimme. Annoimme sille nimeksi Spatzi, joka on hellittelymuoto varpusta tarkoittavasta saksalaisesta sanasta.

Keitimme eräänä päivänä Spatzille hieman riisiä, sillä se näytti pitävän siitä. Vaimoni kuitenkin pani riisin syrjään, koska se oli vielä kuumaa, ja sirotteli Spatzin eteen siemeniä. Miten se reagoi? Se taivutti päätään ja sysäsi siemenet nokallaan pöydän reunan yli. Katsoimme ällistyneinä toisiamme ja aloimme nauraa. Panimme nopeasti sen eteen pienen määrän jäähtynyttä riisiä, minkä jälkeen se vaikutti oikein tyytyväiseltä.

Tästä ihastuttavasta pikkulinnusta huolehtiminen tuo mieleen sen, mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Eikö kaksi varpusta myydä vähäarvoisesta kolikosta? Silti yksikään niistä ei putoa maahan Isänne tietämättä.” Sitten Jeesus sanoi heille: ”Älkää siis pelätkö: te olette arvokkaampia kuin monta varpusta.” (Matteus 10:29–31.)

On hyvin lohduttavaa tietää, että Jehova näkee ahdinkomme ja muistaa kestävyytemme (Jesaja 63:9; Heprealaisille 6:10). Sääli, jota tunnemme tätä pikkulintua kohtaan, on vain kalpea häivähdys siitä rakkaudesta, jota Jehova Jumala tuntee palvelijoitaan kohtaan. (Lähetetty.)

[Alaviite]