Ajannäyttäjä ranteessa

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BRITANNIASTA

PALJONKO kello on? Vilkaisu rannekelloon kertoo sen. Mutta onko kello ajassa? Näitä ajannäyttäjiä on helppo pitää itsestään selvinä, mutta ne ovat paljon monimutkaisempia kuin päältäpäin näyttää.

Ihmistä on aina kiinnostanut ajan mittaaminen, vaikka aika ei ole ainetta eikä sitä voi nähdä. Aikaa jakavat luonnostaan vuodenajat, kuun vaiheet ja päivän ja yön vuorottelu. Ihminen on kuitenkin yrittänyt jo pitkään mitata aikaa tarkemmin jakamalla sen vielä pienempiin osiin.

Rakenne ja toimintaperiaate

Ajanmittauksessa käytettävien laitteiden rakentamisen taito on vanhimpia tieteeseen perustuvia käsityöammatteja. Näiden laitteiden ”sydän” on käyntilaite. Se säätelee sitä, millä nopeudella kellon käyttövoima vapautuu. Kun voimaa vapautetaan vähän kerrallaan säännöllisin välein, voidaan mitata aikajaksoja. Kukaan ei tiedä tarkkaan, milloin keksittiin ensimmäinen mekaaninen kello, mutta yksi virstanpylväs saavutettiin vuoden 1500 paikkeilla, sillä tuolloin tehtiin ensimmäiset kannettavat kellot.

Nykyään yleisessä käytössä oleva rannekello on suhteellisen uusi tulokas. Rannekellot yleistyivät 1800-luvun loppupuolella, varsinkin naisten keskuudessa. Ensimmäisen maailmansodan aikana tykistöupseerit havaitsivat, että kelloa oli käytännöllisempää pitää ranteessa kuin taskussa. Sen jälkeen rannekellojen suosio alkoi kasvaa.

Tätä nykyä useimmat rannekellot ovat kvartsikiteen ohjaamia elektronisia kelloja. Kun kvartsikide on tietyn muotoinen ja sijaitsee sopivassa virtapiirissä, se värähtelee vakiotaajuudella ja toimii samaan tapaan kuin nopeasti liikkuva heiluri.

Mekaanista kelloa tai kvartsikelloa on äärimmäisen vaikea säätää pysymään täysin ajassa. Onpa sinulla siis millainen kello hyvänsä, se joko edistää tai jätättää hieman. Nykyään on kylläkin saatavissa sellaisia kvartsikelloja, jotka vastaanottavat määräajoin atomikellojen lähettämiä aikasignaaleja ja pysyvät näin tarkasti ajassa. * Mainostajat väittävät, että tällaisten radiokontrolloitujen kellojen tarkkuus on yksi sekunti miljoonassa vuodessa!

Mekaaninen ajannäyttäjä viehättää yhä

Kun ajatellaan tällaista tarkkuutta sekä sitä, että nykyisten mekaanisten kellojen käyntilaite keksittiin yli kaksisataa vuotta sitten, mekaanisen ajannäyttäjän luulisi jo vanhentuneen. Kuka nyt käyttäisi mekaanista laskukonettakaan, jos elektroninen laskin on käytettävissä? Silti tikittävä kello kiehtoo edelleen monia. Niitä valmistetaan joka vuosi miljoonia. Sveitsissä mekaaniset kellot ovat jopa viime vuosina vieneet voiton elektronisista vastineistaan, jos mittana pidetään viennin arvoa. On kehitetty uusia, tehokkaita, vähäkitkaisia käyntilaitteita, ja edelleenkin ihmiset korjauttavat mekaanisia kellojaan taitavilla kellosepillä.

Mikä mekaanisessa ajannäyttäjässä viehättää? Michael-niminen kelloseppä, joka on ollut alalla kolmekymmentä vuotta, pitää yhtenä  syynä pitkää käyttöikää. Hän sanoo, että kvartsikello voi käydä luotettavasti noin 15 vuotta mutta hyvin tehty mekaaninen kello yli sata vuotta. Tällaiseen isältä pojalle periytyvään kelloon voi liittyä suuri tunnearvo.

Toisia taas mekaanisessa ajannäyttäjässä kiehtoo monimutkainen tekniikka sekä se, miten tarkasti aikaa ja tähtitiedettä koskevat tiedot voidaan näyttää pikkuriikkisten hammaspyörien ja jousien avulla. Lisäksi työlleen omistautunut alan ihminen voi ymmärtää ja korjata tällaisen kellon koneistoa, koska se voidaan tehdä käsin.

Kellot poikkeavat useimmista laitteista siinä, että niiden odotetaan käyvän yötä päivää vuosien ajan. Lisäksi rannekellojen on toimittava erilaisissa lämpötiloissa ja kaikissa kuviteltavissa asennoissa, huolimatta äkkinäisistäkin liikkeistä, ja vielä poikkeuksellisen tarkasti. Kun kello edistää tai jätättää 20 sekuntia päivässä, sen käynnissä on 0,023 prosentin virhe. Tällaista tarkkuutta vaaditaan yleensä vain tutkimustyössä käytettäviltä laitteilta, joita on käsiteltävä varovasti. Ei ihme, että monet antavat arvoa kaikille niille taidoille ja nerokkaille keksinnöille, joita nykyaikaisen mekaanisen rannekellon syntyminen on vaatinut.

Syitä on tietysti muitakin. Michael selittää, että useimpiin kvartsikelloihin on vaihdettava paristo, eivätkä kaikki halua tehdä sitä.  Miten siis voisit ratkaista, millainen kello sopii sinulle?

Millainen sopii sinulle?

Haluat epäilemättä ensisijaisesti kellon, joka miellyttää sinua. Useimmiten tämä tarkoittaa sitä, että kello ei ole ainoastaan käytännöllinen ja tarkka vaan myös hyvän näköinen. Michael kehottaa pohtimaan lisäksi sitä, mitä kellolta odottaa. Aiotko käyttää sitä kaiken aikaa joka päivä vai pelkästään joissakin erikoistilanteissa? Joutuuko se alttiiksi iskuille tai äärilämpötiloille? Esimerkiksi jotkin kellojen hihnat ja kuoret voivat vaurioitua, jos ne altistuvat usein kemikaaleille tai merivedelle. Nämä seikat on siis viisasta ottaa huomioon.

Hinnan osalta on parasta päättää, mihin on varaa, ja pitää päätöksestään kiinni. Useimmiten mekaaniset kellot ovat kvartsikelloja kalliimpia. On kuitenkin hyvä muistaa, että monissa kelloissa käytetään samaa peruskoneistoa. Yleensä kellon koneisto on hyvin suunniteltu ja rakennettu. Hintaerot johtuvat pääasiassa kellon ulkonäköön vaikuttavista osista, kuten kuoresta tai rannekkeesta. Korkeampi hinta ei siis aina merkitse sitä, että kello on tarkempi tai luotettavampi. (Ks. yllä olevaa tekstiruutua.)

Aika selviää rannekellosta käden käänteessä. Arvostus tätä hyödykettä kohtaan kuitenkin kasvaa, kun tietää jotain sen historiasta. Ilman kelloahan meistä tuntuu, että olemme hukassa.

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 24]

Mikä sopii sinulle parhaiten?

TYYPPI: Kronografissa on laskureita, jotka mittaavat hyvin lyhyitä aikavälejä. Tällainen kello soveltuu ihanteellisesti ajanottoon. Urheilua harrastettaessa on suositeltavaa käyttää vesitiivistä kelloa. Jos kellon vetäminen tahtoo unohtua, on hyvä pitää mielessä, että kvartsikelloa ei tarvitse vetää, kuten ei mekaanisia automaattikellojakaan, jotka virittyvät käyttäjän käden liikkeistä.

TARKKUUS: Jos arvostat tätä ominaisuutta, saatat harkita kronometrin ostamista. Kronometri on tarkka kello, joka täyttää tarkasti määritellyt viralliset vaatimukset. Viime kädessä kvartsikellot käyvät tarkemmin. Nykyaikaisen nopeakäyntisen mekaanisen kellon liipotin heilahtaa 28800 kertaa tunnissa, eli edestakaisia heilahduksia on neljä sekunnissa, mutta tavallisessa kvartsikellossa kvartsikide värähtelee 10000–100000 kertaa sekunnissa.

NÄYTTÖ: Digitaalikellossa aika ilmaistaan numeroin, kun taas analogisessa näytössä kellotaulua kiertävät viisarit. Digitaalinäytöissä voidaan ilmaista päivämäärä, hälytysaika ja toinen aikavyöhyke ja niiden avulla voidaan ottaa aikaa. Analogisesta kellosta ajan voi nähdä helposti ja nopeasti viisareiden asennosta.

HUOLTO: Koska mekaanisen kellon voimanlähteenä on vahva jousi, se ei pysähdy niin herkästi lian tai pölyn vuoksi kuin kvartsikello. Silti mekaanista kelloa on huollettava säännöllisemmin kuin kvartsikelloa, jotta se kävisi häiriöttömästi. Numeronäytöllä varustettuja kvartsikelloja ei tarvitse huoltaa lainkaan pariston vaihtoa lukuun ottamatta, koska niissä ei ole liikkuvia osia.

[Taulukko/Kuvat s. 23]

MERKITTÄVIÄ RANNEKELLOJA

▪ 1810–12

Todistettavasti ensimmäinen rannekello, Abraham-Louis Breguet

▪ 1945

Kellotaulussa päivyrinäyttö, Rolex

▪ 1957

Sähkömoottorilla varustettu rannekello, Hamilton Watch Company

▪ 1960

Elektroniikan avulla ajassa pysyvä kello, Bulova

▪ 1972

Täysin elektroninen rannekello, jossa on numeronäyttö, Hamilton Watch Company

[Lähdemerkintä]

Toinen ja neljäs valokuva: Hamilton Watches

[Kuvan lähdemerkintä s. 23]

OMEGA