”Hevoset jotka tuulessa tanssivat”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ESPANJASTA

”Kuka voi katsella rytmikästä askellustanne, puhdasta, täydellistä taidokkuuttanne, maltillisuuttanne ja kuvioiden tajuanne haltioitumatta siitä täysin?” (ESPANJALAINEN RUNOILIJA RAFAEL ALBERTI)

VALOT sammuvat ja musiikki alkaa soida. Areenan takaa tulee näkyviin ratsastaja valkoisella hevosella, joka tanssii musiikin tahtiin. Hetkessä hänen rinnalleen ilmaantuu muita ratsukkoja, jotka pyörivät ja kääntyilevät täydellisen harmonisesti. Yleisö pidättää lumoutuneena hengitystään seuratessaan noiden uljaiden eläinten sulavaa liikehdintää.

Jerez de la Fronterassa Espanjassa toimiva Andalusian kuninkaallinen ratsastuskoulu on maailmankuulu tanssivista hevosistaan. Näytös on todellista hevosten balettia, jonka koreografia perustuu klassisen dresyyrin ja perinteisen espanjalaisen doma vaqueran harjoituksiin. * Esitykselle antavat vielä lisähohtoa perinteinen espanjalainen musiikki ja ratsastajien 1700-luvun tyyliset puvut.

Puhdasrotuinen espanjalainen hevonen

Näytöksen hevoset ovat puhdasrotuisia espanjalaisia eli andalusianhevosia. Tämän hyvin vanhan rodun edustajia liikkui tuhansia  vuosia sitten Pyreneiden niemimaan vuorilla. Roomalaiset tunsivat ne erinomaisina sotaratsuina.

Andalusianhevosten huomattavia ominaisuuksia ovat voima, ketteryys, rohkeus ja sävyisyys. Ne ovat luonteeltaan sekä raisuja että kuuliaisia, mikä tekee niistä hyvin arvostettuja. Vahvoina ja ketterinä ne oppivat suorittamaan hyvin vaikeita askelkuvioita ja hyppyjä. Ylvään eläimen kouluttaminen sulavaksi tanssijaksi ei silti ole mikään helppo tehtävä.

Koulutus

Andalusian kuninkaallisen ratsastuskoulun perusti Álvaro Domecq vuonna 1972. Siellä hevosia koulutetaan tarkoin suunnitellun harjoitusohjelman mukaisesti, joka kehittää niiden lihaksia, niin että ne aikanaan pystyvät tekemään vaikeita dresyyriharjoituksia täydellisen harmonisesti. Tämäntyyppistä koulutusta annetaan myös Wienin maineikkaassa Espanjalaisessa ratsastuskoulussa. Kummassakin keskuksessa esitys lumoaa vierailijat ja tekee vaikutuksen vaativimpaankin hevosten kouluttajaan.

Niin ratsastaja kuin hevonenkin tarvitsevat paljon harjoitusta saavuttaakseen huipputason. Yleensä sama ratsukko harjoittelee viitenä päivänä viikossa seitsemän tuntia päivässä neljän vuoden ajan. Koulutus alkaa perusharjoituksilla, joissa ratsastaja opettaa hevosta kulkemaan käyntiä eteenpäin käskystä. Kun tämä perusaskellaji on hallinnassa, hevosen täytyy oppia siirtämään liikkuessaan painoa takaosaan. Näin se voi keskittää voimansa takajalkoihin, mikä on välttämätön edellytys vaikeammille liikkeille.

Opetettavat liikkeet ovat joko hevosille luontaisia tai erityisesti niitä varten kehiteltyjä. Luontaiset liikkeet, joita pyritään hiomaan, ovat käynti, ravi ja laukka. Kuninkaallisen ratsastuskoulun kehittelemät liikkeet vaativat hyvin läheistä suhdetta hevosen ja ratsastajan välillä. Ne kysyvät suurta tarkkuutta ja valtavasti fyysistä voimaa. (Ks. ”Taitoratsastuksen perusliikkeitä”.)

”Hevosen ja ratsastajan välillä täytyy olla hyvin läheinen suhde, jotta ratsukko suoriutuu kuninkaallisen ratsastuskoulun vaikeista liikkeistä”, sanoo koulun näytösjohtaja José María Sánchez Cobos. ”Andalusianhevonen luetaan jaloimpiin hevosrotuihin, ja joistakin yksilöistä voi tulla todella läheisiä ratsastajalle. Silloin tällöin käy kuitenkin niin, että hevonen ja ratsastaja eivät tule toimeen keskenään, ja paria on vaihdettava.”

Kun José Maríalta kysytään, miten hevoset suhtautuvat musiikkiin, hän vastaa: ”Hevoset eivät ymmärrä musiikkia samalla tavoin kuin me, mutta ilmeisesti musiikki vaikuttaa niihin näytöksissä. Ne näyttävät reagoivan perinteiseen musiikkiin, joka on olennainen osa esitystä, samoin kuin yleisön aplodeihin.”

Hevoset osoittavat vastakaikua myös sille huolenpidolle, jota ne saavat koulussa. Näytöstä varten ne suitaan huolellisesti esityskuntoon, ja harjoitusten jälkeen ne saavat päivittäin virkistävän suihkun, joka poistaa hien niiden pinnalta. Niiden nahka on herkempi kuin ihmisen iho, ja siksi se tarvitsee erityishoitoa.

”Espanjassa on sanonta, että ensimmäiset seitsemän vuotta hevonen on ystävälläsi koulutettavana, seuraavat seitsemän vuotta se on sinun ilonasi ja 14 vuoden jälkeen siitä ei ole muuhun kuin viholliseksi”, kertoo José María. ”Tässä koulussa se ei aivan pidä paikkaansa. Yksi hevosistamme, Zamorano, esiintyi vielä 22-vuotiaana!”

Tarkka huolenpito ja koulutus huipentuvat näytökseen, jossa hevoset esittävät askelsarjansa. Yleisö näkee omin silmin, miten loistavan parin hevonen ja ratsastaja muodostavat ja kuinka nuo kauniit, vahvat ratsut liikkuvat perinteisen espanjalaisen musiikin tahdissa. Ei ihme, että johdannossa lainatun runonsa loppusäkeessä Alberti kuvailee niitä ”hevosiksi, jotka tuulessa tanssivat”.

[Alaviite]

 [Tekstiruutu/Kuvat s. 17]

Taitoratsastuksen perusliikkeitä

Piaffi: Hevonen juoksee rytmikkäästi ravia paikallaan.

Passage: Hevonen juoksee hitaasti ravia korkein askelin, jolloin liike näyttää tanssilta.

Levadi: Hevonen nostaa etujalat korkealle ilmaan ja pitää asennon 45 asteen kulmassa maahan nähden. Liike vaatii suurta lihasten hallintaa ja täydellistä tasapainoa.

Courbette: Hevonen hyppii takajaloillaan etujalkojen koskematta maata.

Capriole: Hevonen loikkaa ilmaan, vetää korkeimmalla kohdalla etujalat rinnan alle ja potkaisee takajalat suoriksi.

Hevoset valjaissa

Näytöksissä esitetään myös enganche- eli parivaljakkonumero, jossa hevoset vetävät vanhanaikaisia vaunuja täysin samanaikaisin liikkein. Tämäkin vaatii vuosien harjoittelua. Parhaimmissa asuissaan ja koristeissaan esiintyvät ratsastajat ja hevoset tarjoavat yleisölle tilaisuuden eläytyä aikaan, jolloin hevosvaunut olivat yleisin kulkuneuvo.

[Lähdemerkinnät]

Piaffi, passage ja capriole: Fotografía cedida por la Real Escuela Andaluza; courbette, levadi ja rattaat: Fundación Real Escuela Andaluza del Arte Ecuestre

[Kuvan lähdemerkintä s. 15]

Fotografía cedida por la Real Escuela Andaluza