Jantar Mantar – observatorio ilman kaukoputkia

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Intiasta

KUN turistit kiertävät Delhissä Intiassa sijaitsevaa Jantar Mantaria, he saattavat ihmetellä, voiko paikka tosiaan olla observatorio. Suureen puistoon sijoitetut oudot kivirakennelmat eivät juuri näytä tähtitieteen laitokselta niiden silmissä, jotka ovat tottuneet nykyaikaisiin rakennuksiin ja monenlaisiin huipputeknisiin havaintovälineisiin. Mutta juuri observatorioksi Jantar Mantar kuitenkin rakennettiin 1700-luvun alussa. Vaikkei siellä ollutkaan kaukoputkia eikä muita kojeita, joita siihen aikaan kehiteltiin Euroopassa, siellä saatiin yksityiskohtaista ja suhteellisen tarkkaa tietoa taivaankappaleista.

Jantar Mantariksi kutsuttiin kolmea niistä viidestä observatoriosta, jotka rakennutti rajput-hallitsija, maharadža Sawai Jai Singh II. ”Jantar” tulee sanskritinkielisestä sanasta yantra, joka tarkoittaa ’laitetta’, ja ”Mantar” puolestaan sanasta mantra, joka merkitsee  ’(sanallista) kaavaa’. Puhekielessä oli tapana lisätä riimillinen sana painotuksen vuoksi, ja näin muodostui sanaliitto Jantar Mantar.

Laatassa, joka kiinnitettiin erääseen Delhin Jantar Mantarin laitteeseen vuonna 1910, mainitaan observatorion rakennusajankohtana vuosi 1710. Myöhempien tutkimusten perusteella näyttää kuitenkin siltä, että työ valmistui vuonna 1724. Tätä päätelmää tukevat Jai Singhin elämäkertatiedot, kuten tulemme näkemään. Mutta luodaanpa ensin lyhyt silmäys observatorion laitteisiin, joita pidetään omassa lajissaan maailman vanhimpina.

Kivirakennelmat havaintovälineinä

Observatoriossa on neljä erilaista kivistä muurattua laitetta. Huomiota herättävin on samraj-yantra eli ”ylin laite”, joka on tasavälisellä tuntiasteikolla varustettu aurinkokello. Se oli Jai Singhin tärkein aikaansaannos. Tuo suuri, kolmion muotoinen kivimuuri on 21,3 metriä korkea, 34,6 metriä pitkä ja 3,2 metriä paksu. Suoran kulman vastainen sivu on 39 metriä pitkä ja samansuuntainen kuin maapallon pyörimisakseli, ja se on suunnattu pohjoiseen taivaannapaan. Kolmion kummallakin puolella on kvadrantti, jonka asteikko osoittaa tunnit, minuutit ja sekunnit. Yksinkertaisia aurinkokelloja oli käytetty jo satoja vuosia, mutta Jai Singh muutti tuon ajanmäärityksen peruskojeen tarkkuuslaitteeksi, jolla mitattiin taivaankappaleiden deklinaatioita (tähden kulmaetäisyys taivaanpallon ekvaattorista) ja muita koordinaatteja.

Muut kolme laitetta ovat rama-yantra, jayaprakaš-yantra ja mišra-yantra. Niillä mitattiin auringon ja tähtien deklinaatioita, korkeuksia ja atsimuutteja. Mišra osoitti myös, milloin eräissä kaupungeissa eri puolilla maailmaa oli keskipäivä.

Kaikki edellä mainitut laitteet mišraa lukuun ottamatta olivat Jai Singhin kehittelemiä. Ne olivat paljon monimutkaisempia ja käytännöllisempiä kuin muut Intiassa tuolloin käytetyt havaintokojeet, ja niiden avulla voitiin laatia tarkkoja kalentereita ja tähtitieteellisiä taulukoita. Ne olivat sopusuhtaisia ja silmää miellyttäviä, ja niiden välityksellä saatiin arvokasta tietoa aina siihen asti, kun kaukoputki ja muut keksinnöt tekivät niistä tarpeettomia. Mutta miksei tuo lahjakas ja oppinut mies hyödyntänyt tutkimuksissaan laitteita, joita Euroopassa jo käytettiin, esimerkiksi optista kaukoputkea? Syy löytyy maharadžan taustasta ja aikakaudesta.

”Omistautunut matematiikan – – tutkimiseen”

Jai Singh syntyi vuonna 1688 Rajasthanin valtiossa Intiassa. Hänen isänsä oli maharadža rajputien Kacchavaha-klaanin pääkaupungissa Amberissa ja hallitsi Delhin  mogulikeisarien alaisuudessa. Nuorelle ruhtinaalle opetettiin kielistä muun muassa hindiä, sanskritia, persiaa ja arabiaa. Hän sai opetusta myös matematiikassa, tähtitieteessä ja taistelulajeissa. Mutta yksi aine oli kaikkein lähimpänä ruhtinaan sydäntä. Eräässä aikalaistekstissä kerrotaan: ”Sawai Jai Singh oli käsityskykynsä ensisarastuksesta lähtien ja sen kypsymisen aikana täysin omistautunut matematiikan (tähtitieteen) tutkimiseen.”

Vuonna 1700, ollessaan 11-vuotias, Jai Singh peri Amberin kruunun isänsä kuoltua. Pian mogulikeisari kutsui nuoren hallitsijan Etelä-Intiaan hoviinsa, ja siellä hän tapasi matematiikkaan ja tähtitieteeseen perehtyneen Jagannathan. Tästä miehestä tuli myöhemmin Jai Singhin tärkein assistentti. Nuoren maharadžan poliittinen asema oli epävakaa aina vuoteen 1719 saakka, jolloin šaahi Muhammad nousi valtaan. Tuolloin Jai Singh kutsuttiin pääkaupunkiin Delhiin tapaamaan tuota uutta mogulihallitsijaa. Tapaamisessa, joka järjestettiin marraskuussa 1720, ruhtinas ilmeisesti ehdotti observatorion rakentamista, ja suunnitelma toteutui todennäköisesti vuonna 1724.

Miksi maharadža oli kiinnostunut tällaisesta hankkeesta? Hän tiesi, että Intiassa käytetyt kalenterit ja tähtitieteelliset taulukot olivat täysin epätarkkoja eikä tähtitieteen saralla tapahtunut juuri minkäänlaista kehitystä. Niinpä hän päätti laatia uudet taulukot, jotka vastaisivat näkyvien taivaankappaleiden todellisia liikkeitä. Lisäksi hän halusi tarjota tähtitieteellisiä havaintovälineitä kaikkien niiden ulottuville, jotka olivat omistautuneet tähtitieteen tutkimiseen. Hän hankki laajan kokoelman kirjoja Ranskasta, Englannista, Portugalista ja Saksasta. Hän otti palatsissaan vastaan oppineita, jotka edustivat hindujen, arabien ja eurooppalaisten tähtitieteen koulukuntia. Hän jopa lähetti Eurooppaan ensimmäisen itämaisen valtuuskunnan keräämään tietoja tähtitieteestä ja tuomaan sieltä alan kirjallisuutta ja kojeita.

Itä ja länsi eivät voineet kohdata

Miksi Jai Singh teetti kivirakennelmia, vaikka Euroopassa käytettiin kaukoputkea, mikrometriä ja hienosäätölaitteita? Entä miksi hän ei nähtävästi tuntenut lainkaan Kopernikuksen ja Galilein aurinkokeskisiä havaintoja?

Osittain tämä johtui idän ja lännen puutteellisista viestintäyhteyksistä. Mutta se ei ollut ainoa ongelma. Tilanteeseen vaikutti myös tuon ajan uskonnollinen ilmapiiri. Brahmaanioppineet kieltäytyivät matkustamasta Eurooppaan, koska valtameren ylittäminen saattoi merkitä kastista putoamista. Jai Singhin eurooppalaiset yhteistyökumppanit puolestaan olivat enimmäkseen jesuiittaoppineita. Maharadžan elämäkerran kirjoittajan V. N. Sharman mukaan inkvisitio kielsi jesuiittoja yhtä lailla kuin katolisia maallikkojakin omaksumasta sitä Galilein ja muiden tiedemiesten esittämää näkemystä, että maa kiersi aurinkoa. Kirkko piti sitä kerettiläisyytenä ja jumalankieltämisenä. Ei ole yllättävää, että Jai Singhin valtuuskunnan ostoslistalla ei ollut Kopernikuksen tai Galilein teoksia eikä liioin niitä uusia laitteita, joita aurinkokeskisten teorioiden tukena käytettiin.

Jatkuvaa etsintää

Jai Singhin aikakautta varjostivat uskonnollinen suvaitsemattomuus ja ahdasmielisyys. Vaikka hän teki loistavaa työtä tähtitieteen tuntemuksen ajanmukaistamiseksi, tällä tieteen saralla ei juuri edistytty Intiassa kymmeniin vuosiin. Jantar Mantarin observatorio todistaa kuitenkin miehestä, joka janosi tietoa.

Satoja vuosia ennen kuin Jai Singh kiinnostui taivaankappaleiden liikkeistä, oli muitakin ajattelevia ihmisiä, jotka katselivat taivaalle yrittäen ymmärtää maailmankaikkeuden ihmeitä. Epäilemättä ihmiskunta tulee edelleenkin kohottamaan ”katseensa korkeuteen” pyrkiessään lisäämään tietämystään Jumalan kätten töistä (Jesaja 40:26; Psalmit 19:1).

[Kaavio/Kuva s. 18]

(Ks. painettu julkaisu)

Samraj-yantra on tarkka aurinkokello. Suuren kolmion varjo lankeaa kvadranttien koveraan pintaan (valkoinen ympyrä), johon on merkitty asteikko

[Kaavio/Kuva s. 18]

(Ks. painettu julkaisu)

Jayaprakaš-yantra koostuu puolipallon muotoisista syvennyksistä, joiden koverassa pinnassa on merkintöjä. Syvennyksen yläpuolelle oli pingotettu vaijereita

Rama-yantran sisäpuolella seisova havaitsija voi asettua samaan linjaan tähden kanssa käyttämällä hyväkseen erilaisia merkintöjä tai ikkuna-aukkoa

[Kaavio/Kuva s. 18]

(Ks. painettu julkaisu)

Mišra-yantra osoitti, milloin eräissä kaupungeissa oli keskipäivä

[Kaavio s. 19]

(Ks. painettu julkaisu)

Havainnointi tähtäyslinjan avulla, vanhin tähtitieteen tutkimismenetelmä, tarkentui merkittävästi Jai Singhin ansiosta

Tähden paikantamiseksi täytyy tietää sen korkeus taivaalla ja sen atsimuutti eli kuinka kaukana idässä se on todellisesta pohjoisesta

Samraj-yantran avulla kaksi ihmistä pystyi määrittämään tähden sijainnin

[Lähdemerkintä]

Alla: jäljennös kirjasta SAWAI JAI SINGH AND HIS ASTRONOMY, Motilal Banarsidass Publishers (P) Ltd., Jawahar Nagar Delhi, India

[Kartta s. 19]

(Ks. painettu julkaisu)

INTIA

Delhi

Mathura

Jaipur

Varanasi

Ujjain

Jai Singh rakennutti Intiaan viisi observatoriota, joista yksi on Delhissä

[Kuvan lähdemerkintä s. 18]

Muotokuva: Roop Kishore Goyal