Tule kanssamme Mansaareen

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BRITANNIASTA

MISSÄ voisit nähdä jättiläishaita? Parhaita paikkoja on Mansaaren rannikko Irlanninmerellä. Turisteja kuljetetaan veneellä saaresta – joka sijaitsee suunnilleen yhtä pitkän matkan päässä Englannista, Irlannista, Skotlannista ja Walesista – katselemaan noita sävyisiä, viiden tonnin painoisia kaloja, kun ne syövät planktonia, ainoaa ravintoaan. Tämä on ”täydellinen ekomatkailukohde”, totesi paikallinen biologi Bill Dale.

Entä itse Mansaari? Sen pinta-ala on 570 neliökilometriä, ja sille ovat ominaisia vihreät laaksot ja ruskehtavat nummet sekä järvet, joet, maalaukselliset lahdet ja jyrkät rantakalliot. Asukkaita saaressa on 70 000. Tule kanssamme tälle Brittein saariin kuuluvalle, historialtaan värikkäälle alueelle tutkimaan sen aarteita.

Nähtävyyksiä

Saareen saapuvat matkailijat toivovat usein näkevänsä manxin eli mansaarenkissan. Sillä on kissan naama, mutta sen takajalat ovat huomattavasti pitemmät kuin etujalat, minkä vuoksi se seisoo kuin jänis. Lisäksi se on hännätön. Manxin alkuperä on hämärän peitossa, mutta arvellaan, että merimiehet toivat pentuja satoja vuosia sitten Aasiasta, missä elää hännättömiä kissoja, ja noista pennuista rotu sai alkunsa.

Yksi vetonaula ovat moottoripyöräkilpailut (Tourist Trophy Race), jotka ajetaan vuosittain. Reitti on runsaat 60 kilometriä pitkä, ja se kiertää saaren maanteillä. Vuonna 1907, jolloin ensimmäiset ajot järjestettiin, huippunopeus oli keskimäärin vajaat 65 kilometriä tunnissa. Nykyään kärkipään vauhti on keskimäärin 190 kilometriä tunnissa. Laji on vaarallinen, ja vuosien varrella kilpailuissa on kuollut joitakin kuljettajia. *

Tuulahduksen menneiltä ajoilta tuovat pääkaupungin Douglasin kaduilla kulkevat hevosvaunut sekä höyryvetureille rakennettu rautatie, joka aikoinaan kulki saaren halki. Nykyään tuosta kapearaiteisesta rautatiestä on jäljellä 24 kilometrin pätkä. Hieman yli sata vuotta sitten avattiin ensimmäinen sähkörata. Osa junista nousee runsaan 600 metrin korkeuteen Snaefellille, joka on saaren korkein kohta.

Laxeyn suuri ratas

Mansaaren kehitykseen ovat vaikuttaneet lyijy, hopea ja sinkki etenkin Great Laxey Mine -kaivosalueella. Laxeyn suuri ratas on komea muistomerkki kuningatar Viktorian ajan taitaville insinööreille, jotka rakensivat sen vuonna 1854, ja sen suunnittelijalle, Robert Casementille, joka oli paikallisen pyöräntekijän poika. Rattaan halkaisija on runsaat 20 metriä, ja voimansa se sai vedestä, jota koottiin ylhäällä laaksossa olevaan säiliöön. Ratas pyörähti ympäri kaksi ja puoli kertaa minuutissa, nosti 950 litraa vettä 360 metrin syvyydestä ja piti näin kaivoskuilut avoimina. Kampi on kytketty noin 180 metrin pituiseen männänvarsien sarjaan, ja se käynnisti kaivoksessa olevan vedenpumppausjärjestelmän. Jo  pelkästään rattaan akseli painaa kymmenen tonnia.

Rattaan yhteydessä olevan rakennuksen eteläpäädyssä on raudasta valettu, halkaisijaltaan kaksimetrinen Mansaaren vaakuna, jossa kolme jalkaa muodostaa ristin. Mistä tämä symboli on peräisin, ja mitä se kuvaa?

Kolmen jalan risti alkoi vuoden 1246 jälkeen esiintyä erioikeuskirjojen leimoissa saaren virallisena tunnuksena. Sama kuvio on löydetty eräästä 500-luvulta eaa. peräisin olevasta kreikkalaisesta maljakosta, ja se juontuu hakarististä eli gammadionista. Tämän symbolin katsotaan yleensä kuvaavan auringonsäteitä ja liittyvän auringonpalvontaan. Mansaareen se on saattanut tulla Välimereltä Sisilian kanssa käydyn kaupan välityksellä – symboli tunnettiin myös tuolla saarella – tai viikingeiltä, joiden kolikoissa se  esiintyi. Mansaaren kuninkaat ottivat myöhemmin käyttöön sen nykyisen muodon, jossa jalat on haarniskoitu.

Kirjava menneisyys

Roomalaiset valloittivat Englannin vuonna 43 ja jäivät alueelle noin 400 vuodeksi, mutta he eivät tuntuneet välittävän Mansaaresta, jota Julius Caesar kutsui Monaksi. Viikingit tunkeutuivat sinne 800-luvulla ja pitivät valtaa 1200-luvun puoliväliin asti. Näille Skandinavian pelottomille tutkimusmatkailijoille saari oli oiva tukikohta kauppamatkoilla ja naapurimaihin suuntautuneilla ryöstöretkillä. Noina vuosina sai alkunsa saaren parlamentti, Tynwald. Sitä pidetään maailman vanhimpana yhtäjaksoisesti toimineena kansanedustuslaitoksena. *

Myöhemmin Mansaari kuului eri aikoina Skotlantiin, Walesiin, Irlantiin, Englantiin ja Norjaan. Vuonna 1765 sen osti Britannian parlamentti. Nykyään sen kuvernööri toimii kuningattaren henkilökohtaisena edustajana ja saari on suoraan kruunun alainen itsehallintoalue, joka on kuitenkin taloudellisesti osittain riippumaton. Sillä on myös omat postimerkit ja raha, jonka vaihtokurssi on sama kuin Britannian valuutalla.

Manksi – linkki keltteihin

Mansaaren vanha kieli on nimeltään manksi, ja se kuuluu suuren indoeurooppalaisen kielikunnan kelttiläiseen ryhmään. Se polveutuu iirin kielestä ja on sukua myös Skotlannissa puhutulle gaelille. Manksista sanottiin runsaat sata vuotta sitten, että ”se on tuhoon tuomittu kieli – kuin etelään päin ajelehtiva jäävuori” (Outline of Manx Language and Literature). Tämä piti paikkansa. Viimeinen manksia äidinkielenään puhunut asukas kuoli 97-vuotiaana vuonna 1974. Kieltä opetetaan kuitenkin nykyään taas kouluissa osana saaren kulttuuriperintöä.

 Toisin kuin iirin ja gaelin tapauksessa manksi pysyi pelkästään puhuttuna kielenä aina vuoteen 1610 asti. Ensimmäinen senkielinen julkaisu ilmestyi vuonna 1707 ja oli nimeltään ”Kristinuskon periaatteet ja velvollisuudet”. Sen rinnalle ilmestyi pian muitakin teoksia.

Vuoteen 1763 tultaessa kaivattiin jo kovasti manksinkielistä raamatunkäännöstä, sillä kaksi kolmasosaa saaren asukkaista puhui tuolloin ainoastaan manksia. Tarvetta oli yrittänyt tyydyttää muutama harva oppinut, jotka niukoin apuvälinein olivat hiljalleen julkaisseet Raamatun kirjojen käännöksiä vuodesta 1748 lähtien. Vuonna 1775 painettiin pappien käyttöön 40 koko Raamattua, ja vuonna 1819 tuotettiin yleiseen levitykseen 5000 kappaleen painos. Millaisen vastaanoton käännös sai? Kun erään naisen poika luki hänelle ensimmäisen kerran manksinkielistä Raamattua, nainen sanoi: ”Olemme istuneet tähän saakka pimeässä.”

Käännöksen teki 25 miestä englanninkielisestä Kuningas Jaakon käännöksestä, joka oli ilmestynyt vuonna 1611, ja muutama heistä pystyi hyödyntämään myös Septuagintaa, Raamatun heprealaisten kirjoitusten kreikannosta. Jumalan nimi säilyi englanninkielisessä muodossa ”Jehovah”. * Kuten W. T. Radcliffe kirjoitti vuonna 1895, tämä raamatunkäännös on todellakin ”oppineisuuden mallinäyte, jota yksikään sivistynyt manksi ei tule halveksumaan”.

Kristillisyys nykyään

Raamattua kunnioitetaan saarelaisten parissa edelleen, ja Jehovan todistajat tunnetaan hyvin Raamatun tutkimisesta. Heidän uusin valtakunnansalinsa rakennettiin toukokuussa vuonna 1999, ja se sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Belmontin kukkulan juurella Douglasissa. Isle of Man Examiner -lehdessä kerrottiin, että se tuli valmiiksi vain kuudessa päivässä talkoilla, joihin osallistui ainoastaan Jehovan todistajia, ja sanottiin: ”Tätä voisi jo sanoa pieneksi ihmeeksi.”

Jos joskus pääset käymään tällä kauniilla saarella, voit olla varma, että pehmeäsointisesti puhuvat saarelaiset tekevät vierailustasi ikimuistoisen ja nautittavan. Mutta ole tarkkana, kun puhut paikallisten kanssa. Heille ”pääsaari” on Mansaari ja Englanti puolestaan ”se toinen saari”.

[Alaviitteet]

[Kartta s. 14]

(Ks. painettu julkaisu)

IRLANTI

SKOTLANTI

ENGLANTI

WALES

Irlanninmeri

MANSAARI

[Kuva s. 15]

Mansaaren raitiovaunu

[Kuva s. 15]

Laxeyn suuri ratas

[Kuva s. 15]

Mansaaren rautatie höyryvetureille

[Kuva s. 15]

Hännätön mansaarenkissa

[Kuva s. 16]

Jättiläishai

[Kuva s. 16]

Näkymä rannikolle Peel Hillistä

[Kuva s. 16, 17]

Peel Harbor, taustalla Peelin linnoitus

[Kuvien lähdemerkintä s. 15]

Kaikki kuvat keskellä olevaa symbolia lukuun ottamatta: Copyright Bill Dale, IsleOfManPhotos.com

[Kuvien lähdemerkinnät s. 16]

Hai: The Basking Shark Society; pikkukuva oikealla ja tausta: Copyright Bill Dale, IsleOfManPhotos.com