Mies joka ”pani maapallon liikkeeseen”

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Puolasta

”Eräät ’tyhjänpuhujat’ katsovat asiakseen lausua tuomion, vaikkeivät tiedä matematiikasta yhtään mitään. Jos he rohkenevat moittia ja arvostella työtäni vääristellen häpeämättömästi joitakin Pyhän Raamatun kohtia omien tarkoitusperiensä mukaisesti, he huolettavat minua niin vähän, että sanon heidän arvosteluaan tyhmänrohkeaksi.”

JOHDANNOSSA olevat sanat kirjoitti Nikolaus Kopernikus paavi Paavali III:lle. Ne sisältyvät hänen vuonna 1543 julkaistun uraauurtavan teoksensa De revolutionibus orbium coelestium (Taivaankehien kiertoliikkeestä) esipuheeseen. Samalla vuosisadalla elänyt jesuiittapappi Clavius sanoi tuossa teoksessa esitetyistä näkemyksistä: ”Kopernikaaninen teoria sisältää monia järjettömiä ja virheellisiä väittämiä.” Saksalainen teologi Martti Luther päivitteli tuohtuneena: ”Tuo hullu järkyttää koko tähtitiedettä.”

Kuka oli Nikolaus Kopernikus? Miksi hänen näkemyksensä herättivät niin paljon kiistaa? Miten hän on vaikuttanut moderniin maailmankuvaan?

Tiedonjanoinen nuorimies

Kopernikus syntyi 19. helmikuuta 1473 Thornin kaupungissa (nyk. Toruń) Puolassa. Hänen nimensä oli alun perin Niklas Koppernigk, ja vasta myöhemmin, alettuaan kirjoittaa tieteellisiä teoksia, hän otti käyttöön nimen latinalaistetun muodon Nicolaus Copernicus. Hänen isänsä oli Thornin kauppiaita, ja perheessä oli neljä lasta, joista Nikolaus oli nuorin. Isä kuoli kuopuksen ollessa 11-vuotias, ja lasten eno Lucas Watzelroden otti sisarusparven hoiviinsa. Hän järjesti Nikolaukselle hyvän koulutuksen ja kannusti tätä lukemaan papiksi.

Nikolaus sai opetusta ensin kotikaupungissaan ja sitten lähellä sijaitsevassa Chełmnossa, missä hän opiskeli latinaa ja perehtyi antiikin kirjoittajien teoksiin. 18-vuotiaana hän muutti Puolan pääkaupunkiin Krakovaan. Siellä hän kirjoittautui yliopistoon ja tutki tähtitiedettä, joka oli hänen suuri intohimonsa. Hänen saatuaan opintonsa päätökseen Watzelrode – josta oli tullut Ermlandin (nyk. Warmia) piispa – pyysi häntä muuttamaan Frauenburgin kaupunkiin (nyk. Frombork) Itämeren rannalle. Eno toivoi sisarenpoikansa ryhtyvän hoitamaan katedraalissa kaniikin virkaa.

23-vuotias Nikolaus halusi kuitenkin tyydyttää tiedonjanonsa ja suostutteli enonsa päästämään hänet Italiaan opiskelemaan.  Hän luki kirkko-oikeutta, lääketiedettä ja matematiikkaa Bolognan ja Paduan yliopistoissa. Siellä hän tutustui tähtitieteilijä Domenico Maria Novaraan ja filosofi Pietro Pomponazziin. Historioitsija Stanisław Brzostkiewiczin mukaan Pomponazzin opetukset vapauttivat ”nuoren tähtitieteilijän keskiajan ajatusmaailman otteesta”.

Vapaa-aikanaan Kopernikus tutki antiikin tähtitieteilijöiden teoksia ja uppoutui niihin niin syvällisesti, että kun hän huomasi latinankieliset teokset puutteellisiksi, hän opetteli kreikkaa voidakseen lukea alkuperäistekstejä. Päättäessään opintonsa Nikolaus oli kirkko-oikeuden tohtori, matemaatikko ja lääkäri. Lisäksi hän hallitsi kreikan kielen ja oli ensimmäinen, joka käänsi asiatyylisen tekstin puolaksi suoraan kreikasta.

Mullistava teoria kypsyy

Kopernikuksen palattua Puolaan hänen enonsa nimitti hänet huomattavaan asemaan sihteerikseen, neuvonantajakseen ja lääkärikseen. Seuraavina vuosikymmeninä Kopernikus toimi erilaisissa hallinnollisissa viroissa ja hoiti niin kirkollisia kuin siviilitehtäviäkin. Suuresta työmäärästään huolimatta hän jatkoi tähtien ja planeettojen tutkimista ja keräsi todistusaineistoa tukemaan mullistavaa teoriaa: maapallo ei ollut kaikkeuden kiinteä keskus vaan kiersi aurinkoa.

Tämä teoria soti kunnioitetun filosofin Aristoteleen opetuksia vastaan ja oli ristiriidassa kreikkalaisen matemaatikon Ptolemaioksen päätelmien kanssa. Kopernikuksen teoria oli myös vastoin sitä ilmeistä ”tosiasiaa”, että aurinko nousi idästä, kulki taivaan poikki ja laski länteen maapallon pysyessä visusti paikoillaan.

Kopernikus ei ollut ensimmäinen, joka päätteli maan kiertävän aurinkoa. Saman oletuksen oli esittänyt kreikkalainen tähtitieteilijä Aristarkhos Samoslainen 200-luvulla eaa. Pythagoraan seuraajat olivat puolestaan opettaneet, että maa ja aurinko liikkuivat keskustulen ympärillä. Ptolemaios oli kuitenkin kirjoittanut, että jos maa liikkuisi, ”eläimet ja muut painavat kappaleet jäisivät leijumaan ilmaan ja Maa putoaisi hyvin nopeasti alas taivaalta”. Hän jatkoi: ”Jo pelkkä ajatuskin tuntuu naurettavalta.”

Ptolemaios puolusti sitä Aristoteleen näkemystä, että maa pysyi paikallaan kaikkeuden keskustassa ja sen ympärillä oli sisäkkäin läpinäkyviä pallonkuoria, joihin aurinko, planeetat ja tähdet olivat kiinnittyneet. Hän oletti, että planeettojen ja tähtien liike johtui noiden läpinäkyvien kuorien liikkeestä. Ptolemaioksen matemaattiset kaavat selittivät melko tarkasti planeettojen liikkeet yötaivaalla.

Mutta juuri Ptolemaioksen teorian puutteet saivat Kopernikuksen etsimään vaihtoehtoista selitystä planeettojen erikoisille liikkeille. Todistaakseen teoriansa Kopernikus rakensi uudelleen muinaisten tähtitieteilijöiden käyttämät kojeet. Ne olivat nykymittapuiden mukaan yksinkertaisia, mutta niiden avulla hän saattoi laskea planeettojen suhteelliset etäisyydet auringosta. Hän työskenteli vuosia määrittääkseen tarkasti ajankohdat, joina hänen edeltäjänsä olivat tehneet  eräitä tärkeitä tähtitieteellisiä havaintoja. Saatuaan nämä tiedot Kopernikus ryhtyi laatimaan kiistaa herättävää teostaan, joka sysäsi ihmiskunnan pois maailmankaikkeuden keskuksesta.

Käsikirjoitus herättää väittelyä

Viimeisinä elinvuosinaan Kopernikus paranteli ja täydensi niitä väittämiä ja kaavoja, jotka tukivat hänen teoriaansa. Lopullisesta teoksesta yli 95 prosenttia on päätelmien perusteiksi esitettyjä teknisiä yksityiskohtia. Käsin kirjoitettu alkuperäiskappale on yhä olemassa, ja sitä säilytetään Jagiellon yliopistossa Krakovassa. Teoksella ei ole nimeä. Tähtitieteilijä Fred Hoyle kirjoittaakin: ”Emme oikeastaan tiedä, millä nimellä Kopernikus toivoi kirjaansa kutsuttavan.”

Teos herätti kiinnostusta jo ennen kuin se julkaistiin. Kopernikus oli kirjoittanut ajatuksistaan suppean esityksen nimeltä Commentariolus, ja tietoja hänen tutkimuksistaan oli kantautunut Saksaan ja Roomaan saakka. Paavi Klemens VII kuuli hänen teoriastaan jo vuonna 1533. Kardinaali Schönberg taas kirjoitti Kopernikukselle vuonna 1536 ja kehotti tätä julkaisemaan kattavan selostuksen näkemyksistään. Saksalaisen Wittenbergin yliopiston professori Georg Joachim Rheticus oli niin innostunut hänen työstään, että tuli tapaamaan häntä ja vietti lopulta kaksi vuotta hänen luonaan. Palatessaan Saksaan vuonna 1542 hän otti mukaansa jäljennöksen käsikirjoituksesta ja luovutti sen kirjanpainaja Petreiukselle ja pappi Andrea Osianderille, joka toimi korjauslukijana.

Osiander antoi teokselle nimeksi De revolutionibus orbium coelestium (Taivaankehien kiertoliikkeestä). Sanan ”taivaankehät” välityksellä Osiander halusi viestittää, että teos oli saanut vaikutteita Aristoteleen näkemyksistä. Hän laati myös nimettömänä esipuheen, jossa todettiin, että teoksessa esitetyt hypoteesit eivät olleet uskonkappaleita eivätkä välttämättä tosia. Kopernikus sai painetun kirjan luvattomine muutoksineen ja kompromisseineen käsiinsä vasta muutamia tunteja ennen kuolemaansa vuonna 1543.

”Kiertoliikkeestä” – mullistava teos

Osianderin tekemät muutokset säästivät teoksen aluksi kritiikiltä. Italialainen tähtitieteilijä ja fyysikko Galileo Galilei kirjoitti myöhemmin: ”Kun teos julkaistiin, pyhä kirkko hyväksyi sen, eikä kellään,  joka sitä on lukenut ja tutkinut, ole ollut mitään huomauttamista sen opeista. Mutta nyt kun selvät havainnot ja välttämättömät todisteet ovat osoittaneet nuo opit päteviksi, jotkut, jotka eivät ole edes vilkaisseet koko teokseen, haluaisivat riistää tekijältä kunnian.”

Ensimmäisinä teosta arvostelivat luterilaiset, jotka kuvailivat sitä ”järjettömäksi”. Katolinen kirkko, joka oli aluksi pidättynyt kannanotosta, katsoi sen olevan ristiriidassa virallisen oppinsa kanssa ja lisäsi sen vuonna 1616 kiellettyjen kirjojen luetteloon, jossa se pysyi vuoteen 1828 saakka. Teoksen englanninkielisen käännöksen esipuheessa Charles Glenn Wallis selittää: ”Katolilaisten ja protestanttien väliset erimielisyydet saivat molemmat kirkkokunnat pelkäämään mahdollisia skandaaleja, jotka voisivat nakertaa kunnioitusta Raamatun kirkkoa kohtaan. Siksi ne alkoivat tulkita Raamattua tiukan kirjaimellisesti ja tuomitsivat herkästi minkä tahansa väitteen, jonka voitiin käsittää olevan ristiriidassa minkä tahansa raamatunkohdan kirjaimellisen tulkinnan kanssa.” * Galilei kirjoitti Kopernikuksen teorian ja Raamatun opetuksen välisestä kuvitellusta ristiriidasta: ”[Kopernikus] ei sivuuttanut Raamattua vaan tiesi vallan mainiosti, että jos hänen oppinsa todistettaisiin oikeaksi, se ei voisi olla ristiriidassa Raamatun kanssa, kunhan Raamattua vain ymmärrettäisiin oikein.”

Nykyään Kopernikusta pidetään laajalti modernin tähtitieteen isänä. Vaikka myöhemmin eläneet tiedemiehet, kuten Galilei, Kepler ja Newton, joutuivat tarkentamaan ja parantelemaan hänen malliaan maailmankaikkeudesta, astrofyysikko Owen Gingerich sanoo hänen merkityksestään: ”Juuri Kopernikus osoitti työllään, miten huteria vakiintuneetkin tieteelliset käsitykset voivat olla.” Tutkimusten, havainnoinnin ja matematiikan avulla Kopernikus kukisti uskonnollisten ja tieteellisten harhakäsitysten linnoituksia. Ihmisten mielissä hän myös ”pysäytti auringon ja pani maapallon liikkeeseen”.

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 17]

”Taivaankehien kiertoliikkeestä”

Kopernikus jakoi teoksensa kuuteen osaan. Alla muutamia sen keskeisistä ajatuksista:

● Maapallo on yksi monista ”vaeltajista”, joiden liikkeitä hallitsee ”aurinko kuninkaallisella valtaistuimellaan”.

● Planeetat kiertävät aurinkoa samaan suuntaan. Maapallo on yksi niistä. Se pyörähtää oman akselinsa ympäri vuorokaudessa ja kiertää auringon vuodessa.

● Planeetat ovat auringosta lukien seuraavassa järjestyksessä: Merkurius, Venus, Maa ja sen kuu, Mars, Jupiter ja Saturnus.

[Lähdemerkintä]

Kopernikuksen teoksen nimiösivu: Zbiory i archiwum fot. Muzeum Okręgowego w Toruniu

[Kuva s. 14]

Kopernikuksen käyttämä havaintokoje

[Lähdemerkintä]

Zbiory i archiwum fot. Muzeum Okręgowego w Toruniu

[Kuvat s. 15]

Kopernikuksen työhuoneen esineistöä hänen observatoriossaan Frauenburgissa Puolassa

[Lähdemerkintä]

Zdjecie: Muzeum M. Kopernika we Fromborku; J. Semków

[Kuva s. 16]

Maakeskinen järjestelmä

[Lähdemerkintä]

© 1998 Visual Language

[Kuva s. 16]

Aurinkokeskinen järjestelmä

[Lähdemerkintä]

© 1998 Visual Language

[Kuva s. 16, 17]

Aurinkokunta nykykäsityksen mukaan