Nuoret kysyvät:

Miksi tunnen kiinnostusta vääränlaisiin ihmisiin?

”Tiesin, ettei minun olisi pitänyt tulla liian tutuksi hänen kanssaan, mutta annoin sen tapahtua. En olisi ikinä uskonut, että joku mies haluaa viettää aikaa kanssani.” (Nancy) *

”Kävin rullaluisteluradalla luistelemassa itsekseni, ja ennen pitkää aloin liikkua säännöllisesti niiden ’ystävien’ kanssa, joihin tutustuin siellä. Ei kestänyt kauankaan, kun elin moraalitonta elämää.” (Dan)

SEKÄ Nancy että Dan saivat vahvan hengellisen alun elämässään. Nancy kasvoi Jehovan todistaja -perheessä ja alkoi kertoa uskostaan toisille yhdeksänvuotiaana. Dan aloitti kokoaikaisen sananpalveluksen teini-iässä. Molemmat heikkenivät kuitenkin vakavasti hengellisessä elämässään. Syynä oli se, että he viettivät aikaa vääränlaisten ihmisten kanssa.

Oletko joskus tuntenut yllättäen kiinnostusta johonkuhun, jonka olet syvällä sisimmässäsi tiennyt olevan sinulle huonoa seuraa? Kyseessä on voinut olla luokkatoveri, joka oli kiinnostunut samoista asioista kuin sinä, tai joku vastakkaista sukupuolta oleva, jota kohtaan tunsit romanttista kiinnostusta.

Muistit luultavasti Raamatun neuvon: ”Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” (1. Korinttilaisille 15:33.) Mutta ovatko kaikki ne, jotka eivät palvo Jehovaa, huonoa seuraa? Mitä jos heillä on miellyttäviä tai jopa ihailtavia ominaisuuksia? Entä toinen uskova, joka ei kuitenkaan näytä hyvää esimerkkiä hengellisesti? Ennen kuin vastaamme näihin kysymyksiin, katsotaanpa ensin, miten ja miksi kiinnostus voi herätä.

Taustatekijöitä

Kaikki ihmiset on tehty Jumalan kuvaksi, ja siksi on odotettavissa, että nekin, jotka eivät tunne Jehovaa, voivat ilmaista hyviä ominaisuuksia. Tämän vuoksi jotkut voivat tuntua sinusta kunniallisilta ja mukaviltakin, vaikka he eivät palvo tosi Jumalaa. Pitäisikö sinun karttaa heitä kokonaan vain siksi, että he eivät tunne Raamatun totuuksia? Se ei ole tarkoitus. Kun Raamatussa neuvotaan tekemään ”hyvää kaikille”, näihin kuuluvat myös ne, joilla ei ole samoja kristillisiä uskonkäsityksiä kuin sinulla (Galatalaisille 6:10). Se että katsot tarkkaan, keiden kanssa olet läheisissä kanssakäymisissä, ei siis merkitse, että sinun pitäisi käyttäytyä niin kuin olisit muita parempi (Sananlaskut 8:13; Galatalaisille 6:3). Se ei antaisi oikeaa kuvaa kristillisestä uskostasi.

Jotkut kristityt nuoret ovat kuitenkin menneet ystävällisyyttä pitemmälle ja luoneet  läheisiä suhteita ihmisiin, jotka eivät paljon välitä hengellisistä asioista. Edellä mainitusta Danista oli tullut taitava rullaluistelija. Hän alkoi olla luistinradalla säännöllisesti tekemisissä sellaisten kanssa, jotka eivät olleet todistajia. Lopulta hän harjoitti uusien ”ystäviensä” kanssa moraalittomuutta ja kokeili huumeita. Tajuttuaan, ettei hän enää elänyt kristillisten normien mukaisesti, hän lakkasi käymästä kenttäpalveluksessa ja seurakunnan kokouksissa. Kesti useita vuosia, ennen kuin hän sai kerättyä tarpeeksi voimaa tehdä tarvittavat muutokset ja palata tosi palvonnan piiriin.

Melanie alkoi liikkua toisen uskovan kanssa, jolla ei mennyt hyvin hengellisesti. ”Kuulin, että hän tarvitsi kannustusta, joten aloin viettää aikaa hänen kanssaan”, Melanie selitti. Raamattu tietenkin kehottaa kristittyjä ’tukemaan heikkoja’ (1. Tessalonikalaisille 5:14). Mutta Melanie istui uuden ystävänsä kanssa baareissa, missä uudet tuttavat saivat hänet käyttäytymään häpeällisellä tavalla.

Perheen vaikutus

Perheolot voivat vaikuttaa siihen, millaisia ihmisiä kohtaan tunnet kiinnostusta. Michelle ihmetteli, miksi hän aina näytti ihastuvan etäisiin ja itsekeskeisiin poikiin. Hän tuli siihen tulokseen, että he olivat samanlaisia kuin hänen isänsä, joka ei ollut hänelle läheinen ja jolla ei koskaan tuntunut olevan hänelle aikaa. Michelle uskoo, että hän oli niin tottunut hakemaan hyväksyntää ja huomiota etäisiltä miehiltä, että hän tiedostamattaan tunsi vetoa sellaisia kohtaan.

Toisaalta kristityssä perheessä kasvanut nuori on ehkä utelias tietämään, miten muut elävät, ja hän pitää vanhempiaan ylihuolehtivina. Olipa asia näin tai ei, olisiko oikein yrittää etsiä hyvitystä hakeutumalla ’maailman ystävien’ seuraan? (Jaakobin kirje 4:4.) Mietihän, mitä tapahtui Billille.

Billin äiti oli opettanut pojalleen pienestä pitäen Raamatun periaatteita, mutta Bill ei vihkinyt elämäänsä Jehovalle, sillä hän uskoi vihkiytymisen rajoittavan vapauttaan. Hän halusi saada itse selville, millaista elämä oli tosi kristillisyyden ulkopuolella, ja liittyi jengiin, joka johdatti hänet huumeiden, väkivallan ja rikosten maailmaan. Ajettuaan kerran kovaa vauhtia pakoon poliisia hän loukkaantui vakavasti ja oli kuukausia  koomassa. Lääkärit eivät uskoneet hänen jäävän henkiin. Hän heräsi kuitenkin tajuttomuudesta, mutta nyt hän on sokea ja liikuntavammainen. Hän otti kovista kokemuksistaan oppia ja on nykyään vihkiytynyt kristitty. Bill tajusi myös, että jos asioita joutuu oppimaan kantapään kautta, seuraukset voivat olla elinikäisiä.

Muita tekijöitä

Joskus viihdemaailma muovaa nuoren käsityksiä siitä, millainen on ihanneystävä. Esimerkiksi kirjoissa, televisio-ohjelmissa, elokuvissa ja musiikkivideoissa sankari vaikuttaa usein aluksi kovalta tai elämään kyllästyneeltä, mutta myöhemmin paljastuu, että hänellä on lämpimämpiäkin ominaisuuksia. Tästä syntyy sellainen vaikutelma, että tunteettomilta ja itsekeskeisiltä näyttävät ihmiset ovatkin luultavasti todellisuudessa herkkiä ja lämpimiä. Lisäksi noista tarinoista voi välittyä sellainen ajatus, että parempien ominaisuuksien esiin saamiseksi ei tarvita muuta kuin hyvä ystävä, joka on usein vastakkaista sukupuolta. Tällainen juonikuvio kieltämättä myy hyvin. Mutta miten usein arvelet sen toteutuvan tosielämässä? Valitettavasti jotkut nuoret ovat uskoneet noihin epäterveisiin romanttisiin kuvitelmiin ja ystävystyneet – tai jopa menneet naimisiin – itsekkään ja väkivaltaisen ihmisen kanssa. Turhaan he ovat saaneet odottaa tämän muodonmuutosta herkäksi sieluksi.

Mietitäänpä vielä yhtä syytä, jonka vuoksi jotkut tuntevat kiinnostusta vääränlaisiin ihmisiin. Nuori saattaa uskoa, ettei kukaan halua olla hänen seurassaan, ja on siksi valmis hyväksymään melkein kenet tahansa, joka näyttää olevan hänestä kiinnostunut. Edellä mainittu Nancy tiesi, että Raamattu kehottaa menemään naimisiin ”vain Herrassa” (1. Korinttilaisille 7:39). Hän oli kuitenkin aina pitänyt itseään rumana ja oli siksi imarreltu, kun eräs työtoveri osoitti romanttista kiinnostusta häntä kohtaan. Hän alkoi käydä miehen kanssa ulkona ja oli vähällä syyllistyä sukupuoliseen moraalittomuuteen.

Kuten nämä kokemukset osoittavat, nuori kristitty voi monestakin syystä tuntea kiinnostusta sellaisiin ihmisiin, jotka ovat hänelle huonoa seuraa. Ja näyttää myös olevan aivan yhtä monta tapaa puolustella läheisten siteiden solmimista heihin. Sellaiset ystävyyssuhteet johtavat kuitenkin väistämättä tuskallisiin ja jopa tuhoisiin seurauksiin. Miksi?

Ystävyyden voima

Tosiasia on, että meistä tulee samanlaisia kuin ovat ystävämme. Ne joiden kanssa vietämme aikaa, vaikuttavat meihin hyvin voimakkaasti. Sananlaskujen 13:20 osoittaa, että vaikutus voi olla joko hyvä tai huono: ”Viisaiden kanssa vaeltava viisastuu, mutta sen, joka on tekemisissä typerien kanssa, käy huonosti.” Läheiset ystävykset ovat kuin samassa autossa matkustavia henkilöitä: he kulkevat väistämättä samaan suuntaan ja saapuvat samaan määränpäähän. Kysy siis itseltäsi: Johtaako se tie, jota ystäväni kulkee, sinne minne itsekin haluan mennä? Viekö se minua lähemmäksi hengellisiä tavoitteitani?

Voi olla vaikea arvioida tilannetta rehellisesti, koska siihen voi liittyä voimakkaita tunteita. Mutta ovatko pelkät tunteet luotettava opas ystävien valinnassa? Olet ehkä kuullut usein toistetun neuvon ”kuuntele sydäntäsi”. Mutta Sananlaskujen 28:26:ssa sanotaan: ”Joka luottaa omaan sydämeensä, se on typerä.” Miksi näin on? Siksi että ”sydän on kaikkea muuta petollisempi ja toivoton” (Jeremia 17:9; 4. Mooseksen kirja 15:39). Petollisuus on uskottomuutta, vilpillisyyttä tai kaksinaamaisuutta. Luottaisitko ihmiseen, joka tiedetään petolliseksi? Kuvaannollinen sydämemme voi olla epärehellinen. Niinpä jokin ihmissuhde ei välttämättä ole hyväksi vain siksi, että se tuntuu oikealta.

Paljon luotettavampi opas on Jumalan sana. Toisin kuin epätäydellinen sydämesi Raamatun periaatteet eivät koskaan petä sinua. Miten voit niiden avulla arvioida, voisiko joku olla hyvä ystävä? Entä miten voit välttyä tekemästä katastrofaalista ratkaisua, kun valitset itsellesi elinikäistä ystävää – aviopuolisoa? Näitä kysymyksiä tarkastellaan tulevassa kirjoituksessa.

[Alaviite]

[Kuva s. 20]

Media voi vaikuttaa käsitykseemme ihanneystävästä